Tämän artikkelin on julkaistu Minä Olen lehdessä 5/17. Sen tarkoitus kertoa vapaudesta, mitä se on ja miten voi jokainen meistä alkaa sitä harjoittamaan. Artikkelissa kuvaan sitä kuinka itse käsitän mitä vapaus on, ja mitä se ei ole. Oman vapauden filosofiani olen saanut kovasta työstä Rudolf Steinerin Vapauden Filosofia –kirjasta sekä mentoreiltani Orland Bishopilta ja Yeshayahu Ben-Aharonilta, sekä monen vuoden intensiivisestä meditatiivisesta tietoisuuden tutkimuksesta.

Useimmilla meistä saattaa olla käsitys, että vapaus on sitä että saa tehdä mitä haluaa. Pyrin kuitenkin osoittamaan, että vapaus on jotain aivan muuta kuin impulsiivisten mielenjohteiden tai muiden tarpeiden seuraamista. Vapaus on henkinen ominaisuus, joka ihmisen täytyy itse kehittää itselleen. Meidän kuuluu siis itse vapauttaa itsemme.
Vapaus ei riipu ulkoisista tekijöistä, vaan on pikemminkin samankaltainen kyky kuin kehoni liikkuvuus. Ero kehoni liikkuvuuden ja vapauden välillä on se, etten voi harjoittaa kehoani kaikkialla, mutta sensijaan minun on mahdollista harjoittaa vapauttani elämäni jokaisessa hetkessä.

Ennen kaikkea emme tule etsimään valmista vastausta tai teoriaa siitä, mikä vapaus on. Yritämme sen sijaan löytää sellaisen tietoisuuden tason, jonka löydettyämme voimme aina palata sinne ja alkaa kehittää sitä kautta vapauden kykyämme. Tätä tietoisuuden tasoa voisi kuvata vertauskuvallisesti saareksi meren keskellä. Olemme seilanneet elämämme meressä, ja sen virrat ovat ohjanneet laivaamme minne tuulet ovat milloinkin puhaltaneet. Tietoisuuden saari jonne lopulta pääsemme, tulee antamaan meille vankan perustan ja kodin elämämme meren keskeltä. Tuolla saarella voimme vahvistaa omia voimiamme ja valita, minne haluamme seuraavaksi seilata. Tätä on vapaus.

Tämä artikkeli on pyritty kirjoittamaan sitten, että nämä lauseet joita nyt luet eivät tule menneisyydestäni, vanhoista ajatusmalleista. Jos kirjoittaisin valmiita ajatuksia, ei tekstini eikä tietoisuuteni olisi vapaa. Pyrin sen sijaan luomaan uusia ajatuksia ja lauseita vapaasta tietoisuudestani käsin. Uskon, että ihmiset pystyvät huomaamaan sen, milloin toinen toimii, puhuu tai jopa kirjoittaa vapaudesta käsin. Tällainen henkilö kutsuu muut läsnäolevaan hetkeen, sellaiseen tietoisuuteen josta hän toimii. Kun kuuntelemme, luemme tai ajattelemme vapaudesta syntyneitä ajatuksia ja sanoja, on meidän mahdollista löytää oma vapautemme.


Mistä vapaus löytyy?

Kuinka voimme ymmärtää vapautta? Onko se jokin ajatus, jonka oivallan jos tarpeeksi sitä mietiskelen? Onko se jokin intuitiivinen tuntemus jota seuraamalla olen vapaa? Onko vapaus mahdollisuuksia toteuttaa niitä unelmia joita tahtoo? Tällaisia kysymyksiä nousee usein mieleeni kun lähden pohtimaan vapauden käsitettä. On ihmisiä, jotka kiistävät vapauden julistamalla, että atomit tai Jumala ohjaa jokaista elämämme hetkeä. On myös heitä, jotka ovat varmoja siitä, että jokainen meistä on jo vapaa joka hetki.

Nämä kummatkin näkemykset ovat yksipuolisia, sillä jos tutkimme asiaa käyttäen itseämme havainnon kohteena voimme saada seuraavanlaisia oivalluksia.

Useimmiten kun päätämme tehdä jotain, on päätöksemme syntynyt jossain päin mielemme hämärässä. Jos ennakkoluulottomasti pohdimme miksi päätimme juuri jonkun tietyn päätöksen, emme useinkaan osaa oikeasti sanoa miten päätös on syntynyt. Jos tutkimme asiaa tarkemmin, voimme havaita kuinka jokin automaattinen tunteemme tai ajatuksemme on saanut päätöksen aikaiseksi. Useimmiten, jos tunteemme on positiivinen, tai ajatuksemme hyödyllinen tai järkevä, teemme päätöksen sen mukaisesti.

En kutsu valmiiden ajatus-, tunne- ja halumallien seuraamista vapaudeksi, vaan ennemminkin mielen kontrolliksi. Tämän vuoksi useat ihmisen, jotka kutsuvat itseään vapaiksi eivät todellisuudessa ole syventyneet itsensä havainnointiin niin syvällisesti, että tietäisivät tämän. Monet filosofit ja syvästi itseään tutkineet ovat edellä mainitun perusteella kieltäneet vapauden olemassaolon. Heidän mielestään ei ihminen voi koskaan tehdä päätöstä vapaasti, sillä jokainen valintamme perustuu menneisyytemme kokemuksiin ja tietoon.

Meidän normaali tietoisuuteemme on epävapaa tietoisuus. Se on menneisyydestämme rakentunut mielipiteiden- ja kuvien, sekä muistojen ja tunnemuistojen arkisto. Jokainen elämämme hetki on menneisyytemme täyttämä. Jokainen ihminen, jokainen esine, jokainen kokemus jonka kohtaamme, ei ole vapaa menneisyytemme luokittelusta. Kun esimerkiksi tapaamme vanhan ystävämme, emme kohtaa ainoastaan häntä vaan suureksi osaksi oman kuvamme hänestä. Hänellä on tietynlainen persoona, hän tykkää tietynlaisissa asioista, ja hänen kanssaan meidän kuuluu olla tietynlaisia.

On tärkeää huomata, että juuri menneisyytemme mallit mahdollistavat meille normaalin tietoisuutemme. Jos me emme kantaisi menneisyytemme malleja mukanamme, emme edes tietäisi keitä olemme. Me emme osaisi edes kävellä, tai emme ainakaan ymmärtäisi mitä käveleminen on, sillä tieto siitäkin tulee meille menneisyydestämme.

Meidän on lähdettävä etsimään vapautta jostain muualta kuin normaalista tietoisuudestamme. Vaikka kuinka hiljentäisimme mielemme, ei normaali tietoisuutemme tule vapautumaan menneisyytemme taakasta. Me emme siis voi lähteä päätöksistä, ajatuksista, tunteista, haluista tai muistakaan mielen sisällöistä liikkeelle etsiessämme vapautta. Sen sijaan meidän on kiinnitettävä huomiomme johonkin muualle.

Havainnoidessamme omaa tietoisuuttamme, voimme kokea kuinka menneisyytemme nousee mieleemme muistoina, valmiina mielipiteinä, tunteina ja haluina. Tulemme aina tietoisiksi mielemme sisällöistä, mutta olemmeko tulleet tietoisiksi itse siitä voimasta, joka vaikuttaa mielemme mallien takana nostaen ne tietoisuuteemme? Esimerkiksi nähdessämme jonkin linnun, nostaa tämä voima tietoisuuteemme linnun nimen ja tiedon siitä, että kohtaamamme asia on tietty eläin; erityinen lintu.

Tämän voiman kokeminen tulee olemaan ratkaiseva tekijä itsemme vapauttamiselle mielemme orjuudesta. Tämä orjuus tarkoittaa käytännössä sitä, ettemme ymmärrä mielipiteidemme ja näkemyksiemme ohjaavan tietoisuuttamme ja ulkoista elämäämme vaan luulemme itse valitsemamme mitä ajattelemme. Siispä, jos ajattelumme ei ole vapaa – toisin sanoen tietoisuutemme vapaassa käytössä – ja menneisyytemme mallit hallitsevat sitä mitä ajatuksia, näkemyksiä ja mielipiteitä koemme, eikö olisi mahtavaa että me voisimme tulla tuosta voimasta tietoiseksi ja oppia käyttämään sitä tietoisesti?

Voima josta nyt puhumme on ajattelun voima. Monilla meistä ei ole tietoisuutta tämän voiman olemassaolosta, sillä emme voi normaalissa tietoisuudessamme tulla siitä tietoisiksi. Normaali tietoisuutemme on menneisyyden tietoisuus, ja ajattelun voima sen sijaan toimii nykyhetkessä. Ajattelun voima rakentaa meidän arkisen tietoisuutemme mutta jää itse näkymättömäksi. Se on kuin auringon valo, joka valaisee kaiken ympärillään muttei itse näy. Samalla tavalla ajattelu tuo tietoisuuteemme ajatukset ja ajatukset tunteistamme sekä haluistamme – jotka tiedostamme juuri ajattelumme avulla – mutta jää itse näkymättömäksi. Jos tulemme tietoisiksi ajattelumme voimasta nousemalla arkisen tietoisuutemme yläpuolelle, pystymme ymmärtämään sitä miten mielemme toimii ja mahdollisesti jopa vaikuttamaan sen toimintaan. Tällöin emme yritä taistella mielemme sisältöjä vastaan toisilla sisällöillä vaan löydämme itse sen voiman, joka luo mielemme ja sen toiminnot.

Vapaa ajattelu

Ajattelumme havaitseminen, eli sen henkisen voiman kokeminen joka rakentaa tietoisuutemme ja määrittelee sen, ei ole helppoa. Usein yrittäessämme kokea ajattelumme koemmekin ajatuskuvia, tuntemuksia, valoja, värejä tai ties mitä muuta. Nämä kaikki ovat kuitenkin normaalin tietoisuutemme sisältöjä; ei ajattelun henkistä voimaa. Perusajatus on, että kaikki minkä pystymme nimeämään ja ymmärtämään ei ole ajattelua, sillä ajattelu on tuo nimeämisen ja ymmärtämisen voima, ei sen kohde. Meidän on aktivoitava tietoisesti ajattelumme voima ja voimistettava sitä kunnes pystymme irrottamaan huomiomme ajattelun synnyttämistä ajatuksista ja keskittymään puhtaasti itse ajattelumme voimaan. Voimme tehdä sen minkä tahansa elämämme osa-alueen kanssa, sillä mikä tahansa asia on ajateltavissa.

Jos käynnistämme ajattelumme ja käytämme sitä jonkin pulman ratkaisemiseksi, tai jonkun asian mietiskelemiseksi, huomaamme pian ettei se ole enää automaattista. Ajattelu on automaattisinta silloin kun se on helppoa. Meistä on tullut laiskoja ajattelemaan itse, emmekä usein jaksa käyttää ajatteluamme tietoisesti ellei meidän ole pakko. Työasiat, vaikeat kriisitilanteet tai ongelmat elämässä saattavat saada ajattelumme aktiiviseksi, muttemme välttämättä pidä siitä että joudumme ponnistelemaan sen käyttämiseksi.
Ajattelun aktivoiminen on kuitenkin ensimmäinen askel ajattelumme voiman tiedostamiseksi. Aktiivinen ajattelu ei kuitenkaan ole vielä vapautta, sillä emme ole nousseet normaalin tietoisuutemme yläpuolelle tässä vaiheessa.

Jos ajattelemme jonkun ajatuskulun aivan itse, tiedämme että tuon ajatuksen on synnyttänyt ajattelumme. Meidän on siis lähdettävä ajattelemaan. Voimme ajatella mitä tahansa, mutta on helpointa aloittaa jostain yksinkertaisesta kuten esimerkiksi fyysisestä esineestä.

Ottakaamme eteemme lyijykynän tai lusikan ja ajatelkaamme jokainen ajatus joka liittyy havaintoomme. Minkä muotoinen, värinen havaintomme on? Miten se on valmistettu ja mikä sen tarkoitus on? Käymme jokaisen ajatuksen läpi ja tunnemme samalla kuinka käytämme tahtomme voimaa ajattelussamme.

Tämän jälkeen päätämme havainnoida äskeistä tapahtumaa. Miten ajatukset nousivat tietoisuuteeni? Mistä värin ymmärtäminen juuri tietyksi väriksi nousi? Kuinka ymmärsin, että esineen käyttötarkoitus on juuri ajattelemani käyttötarkoitus? On huomattavan tärkeää, ettemme tässä kohtaa ala spekuloimaan kysymyksiä vaan pyrimme ainoastaan havainnoimaan äskeistä ajatuskulkua. Voi olla että tähän menee pitkän aikaa, mutta lopulta tulemme kokemaan kuinka jokin voima saa ajatukset nousemaan tietoisuuteemme.

Tämän jälkeen siirrymme seuraavaan vaiheeseen ja pyrimme havainnoimaan puhtaasti tätä voimaa. Kokemus jonka saatamme kokea on uudenlaisen tietoisuuden tila, jossa emme ole enää kokemamme ulkopuolella vaan sen ytimessä. Olemme nousseet puhtaan voiman kokemukseen, puhtaan ymmärryksen, vapaan ajattelun kokemukseen. Voimme nyt kokea, kuinka emme ole kehosta, tunteista tai mielestämme riippuvaisia ihmisiä vaan puhtaita valon, elämän ja voiman olentoja. Tästä tietoisuudesta käsin voimme alkaa luomaan uutta suhdetta mieleemme, ulkomaailman ja päätöksiimme.

Henkinen vapaus

Opittuamme olemaan tietoisia vapaassa ajattelussa, voimme huomata kuinka kaikki ajatuksemme ja kokemuksemme ovat sieltä peräisin. Jokaisen fyysisen maailman kokemuksen ja jokaisen ajatuksemme, tunteemme ja halumme perustana on täällä koettu elävä ja henkinen substanssi. Jos seuraamme tietoisuudellamme tietä elävästä ajattelusta normaaliin tietoisuuteen, voimme kokea kuinka tämä elävä substanssi muuntuu eräänlaisen kynnyksen ylitettyään mielikuvaksi ja rakentuu fyysiseksi havaintojen ja ajatusmallien maailmaksi. Tämä kynnys on se alue, jonka ylittämisessä meidän persoonamme egoistiset halut, ajatus- ja tunnemuistot sekä tarpeet liittyvät substanssiin ja muuntavat sen subjektiiviseksi mielikuvaksi.

Jos pystymme olemaan tietoisia tästä prosessista, pystymme vaikuttamaan siihen lopputulokseen joka syntyy arkisessa tietoisuudessamme, ja jonka kautta toimimme fyysisessä maailmassa. Huomaamme, että tässä kohtaa meillä on mahdollisuus löytää vapautemme. Ollessamme tietoisia henkisestä substanssista, joka laskeutuu arkiseen tietoisuutemme ideana, motiivina tai minä tahansa kokemuksena, pystymme tietoisesti luomaan sille sopivan muodon arkisessa tietoisuudessamme. Prosessia voisi kuvata rikkäisen puhelimen esimerkillä. Jos viestin vastaanottaja – arkinen tietoisuutemme – ei ole tietoinen siitä, millaista viestiä lähettäjä – vapaa ajattelussa elävä henkinen itse lähettää, joutuu vastaanottaja käyttämään omaa arviota viestin muodostuksessa. Koska arkinen tietoisuutemme elää vanhoissa ajatus-, tunne- ja halumalleissa, ei lopputulos tulemaan olemaan mitään uutta. Tällöin mikä tahansa uusi toimintatapa muuntuu tietoisuuden puutteen takia vanhaksi, itseään toistavaksi ja epävapaaksi teoksi.

Jos olemme tietoisia tästä kaikesta, pystymme luomaan arkisessa tietoisuudessamme uusia muotoja ja toimintamalleja, jotka eivät synny menneisyyden tiedottomista malleista. Tulemme luomaan jokaiselle tulevalle ajatuksellemme, sanallemme ja päätöksellemme tästä hetkestä käsin sellaisen muodon, joka palvelee juuri kyseistä hetkeä ja tilannetta. Emme ole silloin menneisyyden rajoittamia vaan alamme toimia vapaasti ja luovasti. Silloin toimintamme alkaa kantaa tietoista, henkistä laatua, sillä se tulee olemaan sopusoinnussa henkisen todellisuuden kanssa. Tiedämme, mitä tulemme sanomaan ja tekemään koska tiedostamme ne henkiset voimat joista toimintamme syntyy. Ajatuksemme, sanamme ja tekomme ovat silloin totuudellisia eivätkä subjektiivisia sanan huonossa merkityksessä. Yksilöllisiä ne sen sijaan ovat, sillä meidän yksilöllinen luovuutemme saa aikaiseksi ne ajatukset, sanat ja teot joiksi henkinen substanssi laskeutuu.

Tämä sama prosessi toimii myös toiseen suuntaan. Mikä tahansa kokemus, ajatus ja päätös, jonka koemme sisältää jäljen sen henkisestä substanssista ja voimme oppia tulemaan siitä tietoiseksi kaikkialla meitä ympäröivässä ja meidän sisäisessä maailmassa. Tätä työskentelyä voidaan kutsua myös nimellä kognitiivinen jooga.

Kun tietoisuutemme kasvaa niin, että pystymme tiedostamaan henkisessä ajattelussa maailman luovat henkiset voimat, voi olla että meissä kasvaa suuri vastuu elämäämme kohtaan. Huomaamme ensiksi, että on meidän omasta vapaudestamme kiinni, millaisia ajatuksia ja näkemyksiä luomme ympäröivästä maailmasta. Jossain vaiheessa alamme myös kokemaan sen, että ajatuksemme todella luovat maailman ympärillämme. Silloin meille voi nousta tietoisuuteemme erittäin tärkeä kysymys: Millaista todellisuutta ajattelumme luo? Tuleeko maailma ympärillämme syntymään tietoisen ja totuudellisen toimintamme vai tiedostamattomien ja usein egoististen mielemme mallien mukaisesti?

Itse koin tämän kokemuksen seurauksena suuren rakkauden itse koko elämää kohtaan. On minun omalla vastuullani luoda tästä maailmasta uusi ja totuudellinen oman luovan vapauteni avulla. Rakkaus, joka minua johtaa tulee olemaan kompassina sille, onko toimintani tietoista ja vapaata. Tällöin tekemiseni alkaa muuntua haluamisesta palvelemiseksi, sillä rakkaus muuntaa itsekeskeisen maailmankuvan päälaelleen. Haluan antaa ja rakastaa, koska henkisesti koen olevani yhtä sen maailman kanssa josta fyysinen maailma syntyy. Seuraavassa blogiartikkelissani jatkan tätä artikkelia tuomalla käytännön sovelluksia ja esimerkkejä siitä, kuinka tietoisuustyöskentely ja vapaus voivat alkaa toimia toimintamme motiivina jokapäiväisessä elämässämme.