Unknown

Tämä artikkeli on jatkoa Ajattelun kehittäminen osa I, ja osa II artikkeleille. Kaikki artikkelit ovat julkaistu Takojassa tämän vuoden aikana.

Aloitin keväällä 2015 opiskelemaan Georg Kühlewindin kirjaa The Gentle will. Kuvittelin, että kirjassa esitettäisiin kohtuullisen yksinkertainen ja lähinnä vakavaa harjoittelua vaativa tie henkiseen havaintoon, ja siksi päätin kirjoittaa Takojaan artikkelit kirjan aiheista. Nyt olen viimein taistellut itseni kirjan puoleen väliin, ja täytyy sanoa, että kyseinen kirja vaatii ihmiseltä huomattavan suurta sitoutumista, mikäli haluaa todella syventyä ja itse kokea sen sisällön. 

Ensimmäinen osuus kirjasta on julkaistu Takojassa 2/15, ja se kertoo ajattelun elävöittämisestä. Kühlewind opastaa aluksi ihmisen elävän ajattelun jäljille ja erityiseen kokemukseen, jossa ihminen tulee tietoiseksi omasta henkisestä olemuksestaan. Tämän jälkeen kirja syventyy tunne-elämän tutkimiseen, josta tämänkertainen artikkelini kertoo.  

b5tiIFOc5N3mRxb8r97GabFsWmXQ5Q_MMOxRFTffPnR0SnyZAl7VXQ==.jpg

Minä-tunteet ja kognitiiviset tunteet

Ihminen on nykyisellä kehitysasteellaan vapaa ainoastaan ajattelussaan. Hän voi suunnata ajatteluaan kohtuullisen vapaasti minne haluaa. Sen sijaan ihmisen tunne- ja tahtoelämä ovat lähinnä ulkoisten ja sisäisten voimien pakottavan vaikutuksen alaisina. Jos hän haluaa tuntea jotain, täytyy hänen kohdata ulkomaailmassa tai sisäisessä maailmassaan jokin tunteen herättävä havainto, muisto tai alitajuinen ärsyke.

 Kühlewind kertoo kirjassaan tunteiden olevan pohja ihmisen ajattelulle, sillä tunteissa oleva logiikka ohjaa ihmisten ajattelua korkeammalta tasolta. Kognitiivinen tunteminen, joka ymmärtää maailmaa, on herätettävä ajattelun kautta, sillä muodoista vapaa ajattelu muuntuu pikkuhiljaa tuollaiseksi tuntemiseksi. Tämä on vapaa muodoista, joihin se on normaalisti vangittu ihmisen minä-tunteen syntymisen vuoksi.

Lapsena ihminen elää vielä kognitiivisessa tunnemaailmassa, mikä saa hänet oppimaan sanojen merkityksiä ja kielemme logiikkaa. Samalla tavalla alkuperäiskansat oppivat ennen muinoin parantamista, arkkitehtuuria ja esimerkiksi teknistä osaamista. Tunteemme osasivat lukea elämää, sillä elimme aktiivisessa tunneyhteydessä luonnon ja kosmoksen kanssa. Kun ihminen oppii sanomaan minä, kasvaa hänelle uusi tunne. Tuo minä-tunne luo ikään kuin hunnun hänen ympärilleen, ja se alkaa käyttää kognitiivisia tunteita minä-tunteen hyödykkeinä.

Tällä tavalla syntyvät normaalit minä-tunteesta heräävät emootiot kuten esimerkiksi kateus, raivo, ylpeys sekä mustasukkaisuus. Kognitiiviset tunteet ovat sen sijaan objektiivisia samalla tavalla kuin meidän ajattelummekin on. Niitä ei pysty nimetä, sillä ne ovat vapaita muodoista. Kuitenkin taiteilijat, kuten runoilijat, kilvoittelevat usein saadakseen vapaan tunteen tuotua päivänvaloon. The Gentle will -kirjan tunne-kappaleen tarkoitus on saada meidät tietoisiksi kognitiivisten tunteiden kokijoiksi. Niiden kautta pääsemme todellakin syvempään yhteyteen elämän ja maailmankaikkeuden kanssa.

VNWWaLGiLd.jpg

 Ensimmäiset harjoitukset

Ensimmäisissä harjoituksissa herätetään meissä tunteita kutsuvaa taitoa. Aluksi valitaan jokin tunne, vaikkapa suuttumus. Sen jälkeen aletaan muistella erilaisia suuttumuksia, joita olemme kohdanneet elämämme aikana. Voimme nimetä niitä esimerkiksi ihmisten perusteella, jotka ovat niitä meissä aiheuttaneet. Käännämme meditatiivisen huomiomme tällaiseen tunteen herättävään kokemukseen, ja kutsumme tunteen paikalle toistamalla ajattelussamme muistoa ja kiinnittämällä huomiota tunnealueeseemme. Voimme myös toistaa tunteen nimeä, jos tämä auttaa tunteen kutsumisessa.

Lopulta kyseinen tunne nousee, ja voimme alkaa sitten tekemään siitä havaintoja. Tämän jälkeen valitsemme toisen samankaltaisen muiston ja tunteen, jonka kutsumme seuraavaksi paikalle. Nyt voimme vertailla näiden kahden tunteen eroja. Teemme erosta vieläkin huomattavampaa, jos vuorottelemme tunteita keskenään tietoisuudessamme. Harjoittelun myötä voimme kutsua kolmekin erilaista tunnetta, ja voimme alkaa huomioida syvempiä eroja toistaessamme tunteita monena päivänä. Tässä kohtaa ei ole tärkeää nimetä tunteiden eroja nimellisesti.

Toisen ja kolmannen harjoituksen tarkoitus on päästä suoraan havainnoimaan kognitiivisia tunteita. Valitsemme jonkun esteettisen kohteen, esimerkiksi musiikkikappaleen tai maalatun taideteoksen. Samalla tavalla kuin edellisessä harjoituksessa, kutsumme kohteen ja sen tunteen paikalle. Tämän jälkeen voimme taas vertailla kahta tai kolmea esteettistä tunnetta. Kolmannessa harjoituksessa valitsemme jonkun loogisen päätelmän ja pyrimme löytämään sen totuuden tuntemuksena.

Tämän jälkeen valitsemme jokaisesta harjoituksesta yhden tunteen (yhden muiston, yhden esteettisen ja yhden loogisen totuuden) ja vertailemme niiden tuomia tunteita keskenään. Näissä harjoituksissa käytämme lempeää tahtoa, sillä annamme tunteiden tulla tietoisuuteemme ilman pakottamista, ja mitä enemmän toistamme näitä harjoituksia, sen vahvemmiksi ja elävämmiksi tunteet tulevat. Jo tässä kohtaa voi huomata, kuinka tärkeä osuus ajattelun elävöittämisellä on tunne-harjoituksissa onnistumiseen. Juuri virtaavan, elävöitetyn ajattelun ansiosta pystymme kutsumaan tunteita tietoisuuden syvyyksistä meille koettaviksi.

cosmic_consciousness_by_fallout751.jpg

Kohti kognitiivisia tunteita

Edelliset harjoitukset ja virtaavan ajattelun työstäminen toimivat pohjana kognitiivisen tuntemisen herättämiseksi. Seuraavassa harjoituksessa valitsemme tietyn muiston, joka on herättänyt meissä vahvan tunteen. Kutsumme taas tunteen esiin, ja yritämme tällä kertaa arvioida, kuinka vahva kyseinen tunne oli. Havainnoituamme hetken tunteemme laatua ja vahvuutta voimme kysyä itseltämme, oliko tunteemme sopiva ja tarkoituksenmukainen vai ylireagoimmeko kenties tai liioittelimmeko ulkoisesti tai sisäisesti? Voimme havaita, että usein reaktiomme ovat hiukan ylilyötyjä. Saatamme tulla tietoisiksi piilotetuista motiiveista, jotka saavat meidät reagoimaan tunteissamme vahvemmin kuin oikeasti olisi tarve.

Kun olemme tulleet tietoisemmiksi liioittelusta tunteidemme kanssa, voimme tietoisesti kokeilla vähentää liioiteltua tunnetta muistoissamme. Seuraavassa harjoituksessa valitsemme taas aivan tietyn muiston, kutsumme tunteen esiin ja vähennämme tunteen määrää, kuitenkaan riskeeraamatta sen laatua tai intensiivisyyttä. Kun tunteesta on jäljellä enemmän objektiivista laatua, ja jos olemme tehneet töitä ajattelumme kanssa, voimme sukeltaa tuohon tunteeseen ajattelullamme. Ajattelumme voi nyt muuntua kognitiiviseksi tunteeksi, joka itseasiassa antaa tunteelle sen “värin”. Aluksi ei kannata etsiä sanoja tai muotoja kuvaamaan tuota kokemusta. Sanat voivat kuitenkin tulla toistojen ja harjoittelun kautta, mutta niitä ei tarvitse lähteä erikseen hakemaan. Itselleni tämä kokemus oli tärkeä, sillä huomasin, että voimme ymmärtää tunteitamme suoraan, eikä meidän tarvitse aina järjellä selvittää itsellemme niiden merkitystä.

Tämän jälkeen voimme palata Steinerin antamaan ensimmäiseen perusharjoitukseen: ajattelu-harjoitukseen. Keskitymme hetkeksi jonkin yksinkertaisen esineen mielikuvaan. Tämän jälkeen ajattelemme jokaisen ajatuksen kyseisestä esineestä kuten sen muodot, materiaalin, valmistustavan ja funktion. Tämän jälkeen keskitymme esineen tarkoitukseen ja mielikuvaan, kunnes tulemme yhdeksi sen kanssa. Voimme löytää tässä vaiheessa itsemme henkisenä olentona havainnoimassa esinettä ja itseämme. Sitten, koska olemme herkistäneet kognitiivista tunne-havainnointiamme, voimme mennä vieläkin pitemmälle. Virtaava, vapaa ajattelu voidaan muuntaa tuntemiseksi, joka ohjaa ajattelua korkeammalta tasolta. Jos tätä haluaisi esittää kuvana, voisi ajattelua kuvata siveltimenä ja liikkeenä, joka maalaa taulua. Tunne olisi sen sijaan maalauksen idea, jonka mukaisesti sivellin liikkuu paperilla. Lapset ja muinaiset kansat elivät tässä tietoisuudessa, ja jos voisimme pysyä siinä, pystyisimme havaitsemaan koko maailman. Vapaassa ajattelussa kohdattua Itse-kokemusta kutsutaan henki-itseksi, ja tunteen kohdalla puhumme elämänhengestä. Lukiessani Kühlewindin muita kirjoja, kutsuu hän elävän ajattelun tasoa imaginatiiviseksi selvänäköisyyden tasoksi, ja kognitiivisen tuntemisen tasoa inspiratiiviseksi selvänäköisyyden asteeksi.

Jos olemme päässeet kokemaan jommankumman edellisistä kokemuksista, joudumme enää harvoin minä-tunteen mukana tulleiden emootioiden valtaan. Voimme harjoitella tällaisten ei-kognitiivisten tunteiden vähentämistä myös nykyhetkellä olevien ja tulevien tunteiden kohdalla. Jos tiedän, että minulla tulee olemaan vaikea tilanne edessä, täytyy minun aluksi aktivoida ajatteluni keskittymällä johonkin valitsemaani mielikuvaan. Tämän jälkeen keskityn tulevassa tilanteessa olevaan tunteeseen, kutsun sen paikalle jo etukäteen samalla tavoin kuin kävelisin aaltoja kohti. Tämän jälkeen vähennän tunteesta minä-tunteen mukana tulleen emootion, ja olen sen jälkeen valmis menemään haastavaan tilanteeseen valmistautuneena. Olen itse harjoitellut tätä muutamia kertoja, ja se toimii! Esimerkiksi johonkin viralliseen tilanteeseen meneminen helpottuu kummasti, jos on käynyt valmiiksi omassa epävarmuudessaan ja laskenut siitä ylimääräiset emootiot pois.

2589.jpg

Minä-tunteen havaitseminen

Seuraavaksi Kühlewind ohjaa meidät nostamaan etusormemme ylös. Emme katso sitä, mutta keskitymme sen tuntemiseen. Muutaman minuutin kuluttua voimme huomata, että emme oikeastaan tunne sormea vaan tilan sormen ympärillä. Tuntuu kuin sormi olisi isompi ja leveämpi. Oikeastaan se, mitä tunnen, on utuinen tuntemus sormen ympärillä. Tämän jälkeen voimme laajentaa tietoisuutemme havainnoimaan koko kehoamme samalla tavalla. Tuntemuksemme on muuallakin samanlainen. Emme oikeastaan tunne kehoamme, vaan tunnemme sen sijaan minä-tunteen, joka ympäröi kehoamme ja jopa sisäelimiämme.

Kehollisten harjoituksien alkuperäinen merkitys on ollut juuri tämä: tunnistaa se, ettemme itse olekaan kehomme ja minä-tunteemme, johon normaalisti samaistamme itsemme. Harjoittelun myötä voimme löytää myös toisen tuntemuksen minä-tunteen lisäksi. Kühlewind kutsuu tätä tuntemusta havainnoivaksi todistaja-tunteeksi.

Kun löydämme sen, voimme tutustua minä-tunteen ja todistaja-tunteen välisiin eroihin tuntemuksien kautta. Tällöin emme pelaa käsitteillä emmekä yritä älyllistää kokemustamme, vaan annamme itsemme yksinkertaisesti tutustua tuntemalla näiden kahden tunteen laatuihin. Lopuksi voimme havainnoida todistaja-tunnetta ajatus-harjoituksessa, sekä tunteeseen sukeltamisharjoituksessa. Tällä tavalla saamme yhä selvemmän kokumuksen siitä, mitä todistaja-tunne tarkoittaa.

Ennakkoluulottomuus on henkisen kokemisen edellytys

Kappaleen lopussa Kühlewind kirjoittaa hieman edellytyksistä, jotka ovat tärkeitä henkiselle tielle lähtiessä. Hän esittelee Steinerin kuudesta perusharjoituksesta kolmannen ja viidennen antaen niille uusia, syviä näkökulmia. Kolmas perusharjoitus käsittelee tunteiden tasapainoa, mutta Kühlewind vie harjoituksen pitemmälle. Hän kirjoittaa harjoituksen päämäärän olevan kognitiivisten tunteiden herättäminen. Voimme kokea tunteemme empaattisesti ja rakastavasti ilman, että samaistuisimme niihin. Viides perusharjoitus eli ennakkoluulottomuus on sen sijaan välttämätön edellytys syvemmälle elämän kokemiselle, sillä juuri uuden ymmärtämistä kohti pyrkivä asenne voi antaa meille hyvät lähtökohdat koko elämälle. Ennakkoluulottomuus tarkoittaa Kühlewindin mielestä sitä, että kokisimme elämää ilman menneisyydestä tulleiden ajatus-, tunne- sekä halutaipumuksien ylivaltaa. Nämä sielun prosessit voivat evätä meiltä uuden kokemisen, filteröimällä kokemuksemme menneisyydestä tulleen muotin läpi.

Lopuksi Kühlewind kertoo neljästä tietoisuuden laadusta, jotka toimivat edellytyksinä henkiselle työlle. Steiner on kirjoittanut niistä kirjassaan The World of the Senses and the World of the Spirit (GA 134). Nämä neljä laatua ovat ihmettely, kunnioitus todellisuutta ja totuutta kohtaan, harmonia kosmisia lakeja kohtaan sekä maailmanprosesseihin myöntyminen. Kolme ensimmäistä näistä ovat tunteita, ja neljäs alkaa tunteesta mutta koskettaa samalla myös tahdon alueen rajapintaa.

Elämän ihmettelyä varten täytyy meidän osata ottaa todellisuus vastaan ilman ennakkoluuloja ja olettamuksia. Olettamuksiin kuuluu meidän koko menneisyytemme, kasvatuksemme, elämäntilanteemme, elämäntapamme, kulttuuriset vaikutteet sekä ajatus siitä, että nykyisessä tilassamme voisimme kokea ja ymmärtää kaiken kokemastamme. Muodoista vapaa ajattelu voi kuitenkin läpäistä ja raivata nämä olettamukset pois tieltä, jolloin ihmettely nousee meistä luonnostaan esiin.

Kunnioitus tai hartaus nousee ihmettelyn luonnollisena seurauksena. Oppiessamme pitämään ajattelumme vapaana muodoista, ja oppiessamme yksinkertaisesti odottamaan, voi kunnioitus elämää ja totuutta kohtaan nousta vaikuttavaksi tekijäksi tietoisuudessamme. Odottaminen ei tässä kohtaa tarkoita passiivisuutta tai päämäärää kohti pyrkivää tarvetta, vaan yksinkertaisesti valmistautumista ilman päämäärää. Tällöin tietoisuutemme luo vapaan tilan, jossa uusi kokemus voi tulla koettavaksi.

Harmonia kosmisia lakeja kohtaan tarkoittaa sopeutumista havaittaviin ilmiöihin. Ulkoiset ja sisäiset havainnot ovat aina kaksisuuntaisia. Meidän täytyy osata sopeutua havaittavaan ilmiöön samalla tavoin kuin ilmiö sopeutuu meihin. Tämä tarkoittaa harmonisen tunteen herättämistä kaikkia ilmiöitä eli maailmaa kohtaan. Jos pystymme hiljentämään ajattelumme, voi ilmiö puhua meille kognitiivisen tunteen kautta. Sen jälkeen voi ajattelumme tulla mukaan ja vapaasti ilmentää kokemamme tunteen ajattelussamme.

Viimeinen näistä neljästä eli maailmanprosessien hyväksyminen on sitä, että pystymme nyt seisomaan vapaasti elämän ilmiöiden edessä ja ottamaan ne vastaan kääntyneen tahdon ansiosta. Tällainen kääntynyt tahto on lapsilla. Se saa heidät ottamaan elämän täysin rinnoin vastaan, ja meidän aikuisten täytyy kehittää tämä kyky tietoisen minämme kautta. Voimme kokea elämän ilmiöt vapaina omasta sielullisuudestamme, menneisyydestämme, ajatuksistamme, tunteistamme ja tarpeistamme. Seuraavassa osassa Kühlewind käsittelee sitä, kuinka kognitiivisen tunteen taustalta voimme löytää syvemmän tahdon. Tästä kirjoitan lisää, kunhan olen itse kahlannut tietä sen verran, että siitä saa raavittua itse koettua tekstiä artikkelin verran.

15891878181_7cd4e83bfa_o.jpg