Tämä artikkeli kertoo tunteista, elämämme aikana kohtaamien asioiden ja tapahtumien tunnelmista sekä vapaudesta valita mitä, ja miten tahdomme tuntea. Haluan jakaa ajatuksiani tästä aiheesta tänään koska on joulu. Pohdin myös sitä, miksi joskus emme koe elämän suuria tunteita vaan vuodenajat, taide-elämykset ja muut kokemukset tuntuvat meistä harmailta ja hiukan mitäänsanomattomilta. 

Muistan kuinka lapsuudessa joulu on aivan ihmeellistä aikaa. Katselin ulos ikkunasta pimeyteen ja  tähtitaivaalle kokien suurta hartautta, joskin en osannut mitenkään tietoisesti ajatella asiaa; se vain kuului elämään. Myöskin monet muut kokemukset herättivät minussa kunnioitusta, ihmetystä ja suurta iloa. Matkat etelä-Suomeen ja ulkomaille, seikkailut metsiin tai videopelien maailmoihin olivat minulle mitä suurenmoisinta sielunruokaa. Lapsena kaikki tuntui minusta isolta ja merkittävältä ja tiedän että monet meistä voi sanoa samaa. 

Kasvettuani aikuiseksi – monien teinivuosina käytyjen elämää suurempien kokemuksien saattelemana – elämä alkoi tuntua tutulta ja jopa osittain tylsältä. Olin juhlinut monet juhlat, pelannut parhaat videopelit ja katsonut elokuvat, matkustanut vaikka mihin maailman kolkkaan ja saanut ihmisistäkin kokemuksia. Harmaus alkoi vaikuttaa tunne-elämässäni saaden ilon ja ihmetyksen muuttumaan tyytymättömyydeksi. Tätä tyytymättömyyttä pyrin sitten tyydyttämään mitä moninaisimmin keinoin.

Tiedän, ettei tämäkään kokemus ole harvinainen ihmisille. Kun arkinen elämä alkaa näyttää harmaalta, aletaan suuria kokemuksia hakea yhä suuremmista saavutuksista, menestymisestä ja rahasta, kumppaneista, matkustamisesta tai julkisuudesta, sekä päihteistä ja seksistä. Elämä tarjoaa kyllä porkkanoita toisensa perään mikäli haluaa yrittää tyydyttää sen tyhjyyden kokemuksen, joka vainoaa ihmistä hänen nukkumaan mennessä ja niinä hiljaisina hetkinä kun ulkoiset ärsykkeet ovat poissa. Onneksi tähänkin on kehitetty lääkkeeksi älypuhelin: Musiikilla ja sosiaalisella medialla voi täyttää jokaisen hiljaisen hetken; tai niin ihminen ainakin toivoisi... 

On sanomattakin selvää, että joulu ja muut vuodenajat, luonto sekä muut hillitymmät elämämme kokemukset voivat jäädä kokematta mikäli sisäisesti tunne-elämämme on edellä mainitun kaltainen. Tarvitsemme silloin yhä intensiivisempiä kokemuksia ja vauhtia jotta saisimme tyydytyksen sisäiselle tyhjyydelle. Älkää käsittäkö väärin että tarkoittaisin tässä että meditaatio ja henkinen, hidas elämä olisi jotenkin automaattinen lääke tähän. Olen itse kokenut että ne toimivat aivan yhtä tehokkaasti – ja petollisesti – sisäisen tyhjyyden täyttämiseksi kuin juhliminen, netflix ja matkustaminen. Kysymys ei ole mielestäni siitä mitä teemme, vaan pikemminkin siitä että löydämme oikean syyn tyhjyydelle ja harmaudelle, ja löydämme oikean tavan elävöittää tunteiden elämäämme. 

Olen opiskellut tietoisuuden evoluutiota hengentieteilijöiden kuten Rudolf Steinerin ja Yeshayahu Ben-Aharonin kautta. He käsittävät tyhjyyden olevan tarpeellinen ja jopa hyvä asia. Olen kuullut, että jotta ihminen voisi kehittyä itsetietoiseksi ja vapaaksi olennoksi, oli tärkeää että hänet eristettiin maailmankaikkeuden yhteydestä ja ykseydestä. Aiemmin – muutama tuhat vuotta sitten – jolloin itsetietoisuutta ei samalla tavalla ollut, koki ihminen olevansa jatkuvassa yhteydessä maailmankaikkeuteen. Hänen ajattelunsa, tunteensa ja tahtonsa eli yhdistyneenä kosmoksen elämään, eikä hänellä ollut tietoisuutta itsestään erillisenä olentona, tai todellakaan omia ajatuksia. Vasta aikojen saatossa ensiksi hänen ajattelunsa eristettiin jonka ansiosta hänen yksilöllisen ajattelunsa avulla hänelle syntyi itsetietoisuus. Hän koki – ajatellen – olevansa erillinen olento ja hän pystyi yhä vapaammin ajattelemaan kuten hän halusi. Tästä syntyi hänelle myös mahdollisuus vapauteen, sillä mikäli hän ajattelussaan kokisi aina elävän todellisuuden, ei hänellä olisi mahdollisuutta valita mitä mieltä hän on mistään; ajattelu kokisi aina totuuden ja sehän vasta tylsää olisi! Vasta kun ihminen voi käyttää ajatteluaan miten päin tahansa – myös niin väärin ja ennakkoluuloisesti kuin tahtoo – on hänellä mahdollisuus kehittyä vapaaksi. Tietysti hänen täytyy vielä taistella itsensä vapaaksi biologisista, yhteiskunnallisista, poliittisista, filosofisista ja uskonnollisista käsityksistä, jotka vieläkin täyttävät suurimman osan ainakin omasta tajunnastani. Vasta kun olen kilvoitellut itselleni omasta vapaudestani luodun mielipiteen jostakin asiasta, voin sanoa sen todella olevan minun mielipiteeni. Sen sijaan kaikki muut ajatukset, valmiiksi tulevat mielipiteet syntyvät vanhojen kokemusteni ja tunnemuistojen sekä tarpeiden hallitessa tajuntaani. Kutsuisin tätä tapaa ajatella – siis olla itse ajattelematta – lauma-ajatteluksi.  

Tunteiden kohdalla olemme olleet paljon pitempään yhteydessä kosmoksen voimiin. Luonto, taiteet ja esimerkiksi vuodenajat ovat herättäneet meissä todellisia tunnelmia vaikka ajattelumme onkin ollut jo tässä mielessä peilausväline meidän subjektiivisuudellemme. Tätä aihetta tutkineet ihmiset kuten itsekin olen kokenut, että juuri tällä vuosisadalla myös sydämemme, ja tämän myötä koko tunne-elämämme on jo osittain vapautunut ja tulee vapautumaan kokonaan napanuorastaan kosmoksen elävään todellisuuteen. Tämä tarkoittaa samaa kuin ajattelumme tyhjentyminen ja kokemukset siitä vastaavat tekstin alussa kuvattuja kokemuksia. Sydämemme tulee tyhjäksi ja tunteemme harmaiksi, mikäli emme itse omasta vapaudestamme niitä kehitä. Kuten kirjoitin aiemmin tarjoaa nykymaailma kuitenkin paljon aistimuksia ja kokemuksia, joilla voimme täyttää sydämemme tyhjyyden. Teknologia tulee yhä enenevässä määrin, kuten myös henkiset tekniikat syöttämään ihmisille uutta passiivisesti annettua sielunruokaa. Mikäli ihmisen kuuluu kehittää itse tunteiden kulttuurinsa, aktiivinen sisäinen sydämen voimansa ei hän voi tuudittautua pelkästään ulkoa (tai sisältä) annettuihin valmiiksi pureskeltuihin tunteisiin. En ole kuitenkaan teknologia tai henkisyys rasisti, vaan koen että kehitetty tunne-elämä nimenomaan antaa minulle kokonaisvaltaisempaa tyydytystä kun katselen hyvää elokuvaa, pelaan video-pelejä tai jopa luen Facebookin päivityksiä.  

Miten voimme aloittaa tunteiden kehittämisen? Aloitan itse aina päiväni tuomalla huomioivan tietoisuuteni sydämen alueelle ja luomalla vapaudessani kunnioituksen tunteen elämää ja elämääni kohtaan. Ylistän maailmaa ja sen antamia lahjoja ajatuksissani voin toistaa tunteen nimeä keskittyen sydämeeni. Olen tehnyt tätä jo vuosia, joten jos tunnelmat alkavat vaikuttamaan liian mietoina omaan makuumme, säännöllinen sydämen harjoittaminen kyllä vahvistaa niitä. Tänäpäivänä teen töitä noin kymmenen tunteen kanssa joihin kuuluvat esimerkiksi rakkaus, toivo, kiitollisuus ja ihmettely. On mitä kauneinta kokea rakkautta omasta vapaudestaan elämää ja ihmisiä kohtaan sen sijaan, että täytyisi odottaa sen nousevan kuten kusihädän tai nälän. 

Opittuani kuuntelemaan ja vahvistamaan sydämeni voimia, olen löytänyt uutta sydänyhteyttä kaikkeen: luontoon ja sen kasveihin, eläimiin, taideteoksiin, kirjoihin, ajatuksiin, vuoden aikoihin ja tänään erityisesti jouluun. Voin ottaa minkä tahansa ilmiön ja lähestyä sitä meditatiivisesti sydämeni kanssa. En sulje ajatteluani vaan ajatellen ja tahtoen luon energeettisen yhteyden ilmiöihin. Näin koko olemukseni on aktiivinen kokiessani mitä tahansa. Ainoastaan vanhat ajatukseni, ennakkoluuloni ja vanhoista kokemuksista tulleet tunnemuistot ja tarpeet tulevat minun ja elämän väliin. Mutta tarkastellen omia vanhojen ajatuksien, tunteiden ja tarpeiden mayan verhoja ennakkoluulottomasti, voi oppia asteittain kokemaan ja ymmärtämään mikä osa kokemastani tulee omista verhoistani, ja mitkä ilmiöstä ja elämästä itsestään. Voin sitten yhä enemmän jättää ensimmäiset huomiotta keskittyen sydämellä, ajattelulla ja energiallani jälkimmäisiin.