Esittely

2015-08-30 13.58.47-3Olen Jeremy Qvick, 27-vuotias tietoisuuden tutkija, taiteilija ja kirjailija. Synnyin ja kasvoin Inarissa. Kirjoitan ja luennoin tietoiseksi tulemisesta, sisäisisten voimavarojen ja luovuuden kehittämisestä. Haluan yhdistää ja jakaa henkisten traditioiden viisautta ja omia kokemuksiani nykypäivän ihmisille.

Tärkeimpiä elementtejä työskentelyssäni ovat kokemuksellisuus ja selkeys. Haluan kulkea toisten kanssa tietä kohti ihmisyyttä, jossa sisäinen potentiaalimme ja luovuutemme olisivat arkipäivää. Mielestäni elämän tärkeimpiä asioita on oppia löytämään oma sisäinen voimansa ja tulla siksi kuka oikeasti on.

Olen tutkinut paljon meditaatioita ja muita henkisiä menetelmiä sekä tietoa itsensä ja voimavarojensa löytämisestä ja käyttöön ottamisesta. Olen kehittänyt niistä ja omista oivalluksistani työkaluja elämän kokemiseksi ja ymmärtämiseksi. Näitä työkaluja voi soveltaa kaikilla elämän osa-alueilla. Alueet, joihin olen erikoistunut, ovat luovuus ja sosiaalisuus. Kun ihmiset löytävät yhdessä oman ja yhteisen potentiaalinsa, he voivat tehdä ihmeitä.

Kanssakäyminen on vain usein todella hankalaa, koska jokainen ihminen kantaa itsessään haavoja ja haasteita, joita on vaikea kohdata tai kohdella oikealla tavalla. Tämän vuoksi olen opiskellut sisäistä havainnointia, jonka avulla ihminen voi oppia tuntemaan omat tunne-, ajatus- ja halumallinsa käytännössä. Kun ihminen tulee tietoiseksi omista haasteistaan, voidaan niitä käsitellä yhdessä parantavassa ilmapiirissä.

Unelmani on olla mukana kehittämässä tietoisten ihmisten yhteisöä, joka voisi auttaa uutta kulttuuria ja elämäntapaa löytämään tiensä maan päälle. Haluan yhdistää toimivat osat vanhasta idän ja lännen henkisyydestä ja filosofiasta sekä modernista tieteestä ja taiteesta ja tuoda tätä yhdistettyä viisautta toisten ihmisten kanssa elämään.

Tarinani

Synnyin Inarissa uudenvuoden aattona vuonna 1988. Kasvoin Lapin luonnon keskellä rakennellen metsiin majoja ja tutkien salaperäisiä luolia sekä muita luonnon ihmeitä. Pidin myös fantasiamaailmoista, ja lempisankareitani lapsena olivat mustahaltia Drizzt Do´Urden, Zelda-pelien Link sekä Harry Potter.

Aloin soittaa kitaraa 5-vuotiaana, ja heti nähtyäni Pitkä kuuma kesä -elokuvan ala-asteella tiesin, että halusin tulla isona rocktähdeksi. Ala- ja yläaste menivät kitaran soittoa harjoitellessa yksin ja erilaisissa bändeissä. Löysin teini-iässä Children of Bodomin, jonka kitaristi Alexi Laiho sekä muut kitarasankarit kuten Steve Vai ja Yngwie Malmsteen saivat minut harjoittelemaan todella määrätietoisesti ja ahkerasti kitaransoittoa. Uskon, että omistautuminen mille tahansa unelmalle kasvattaa elintärkeää tahdonvoimaamme, ja tätä opin kovasti kitaran kanssa.

Muutin Inarista 16-vuotiaana Helsinkiin päästyäni Sibelius-lukioon. Olin siinä vaiheessa kehittynyt jo pitkälle kitaransoitossa ja liityinkin ensimmäisen vuoden aikana kahteen tärkeään bändiini, Drealityyn ja Tracedawniin. Aloin säveltää yhä enemmän ja Tracedawn alkoi menestyä.

Helsinkiin muuttaessani minulla oli kolme haavetta: saada levytyssopimus, päästä Tuska-festivaalille soittamaan ja lopulta lähteä Euroopan kiertueelle. Lukion kolmas vuosi alkoi sillä, että äänitimme ensimmäistä levyämme Tracedawnin kanssa, sillä olimme saaneet levytyssopimuksen! Seuraavana kesänä levymme oli julkaistu ja pääsin viimein soittamaan Tuskaan ja myös Sauna Open Airiin, Ankkarockiin ja Simerockiin.

Bändi menestyi, mutta kaikki ei ollutkaan hyvin. Olin jo jonkin aikaa tuntenut kädessäni kipua soittaessani. Kipu levisi vuosien aikana koko käteeni, niin etten pystynyt soittamaan kivuttomasti lähes ollenkaan. Harjoitteluni vähentyi ja muu rock-elämä sen kun lisääntyi. Pakenin tuskaani juhlimiseen, sillä olisin halunnut soittaa ja säveltää paljon enemmän.

Lopulta Tracedawn pääsi kuin pääsikin Euroopan-kiertueelle, jopa kahdesti isojen suomalaisten metallibändien Stratovariuksen ja Ensiferumin kanssa. Tässä oli suurin unelmani, olla kuukauden kiertämässä Eurooppaa parhaiden ystävieni kanssa ja soittaa konsertteja joka päivä.

Käteni oli kuitenkin mennyt todella huonoon kuntoon, ja lopulta jouduin eroamaan Tracedawnista juuri ennen Euroopan kiertueita ja jättämään kaiken musiikin. Yritin soittaa akustista kitaraa ja pianoa, mutta käteni tuli niistäkin kipeäksi. Yritin laulaa, mutta kurkkuni kipeytyi silloin. Ihmeellisintä oli, ettei käteeni sattunut milloinkaan muuten kuin soittaessa mitä tahansa instrumenttia tai sen jälkeen.

Vanhempani olivat auttaneet minua monilla tuhansilla euroilla kuntouttamaan kättäni. Kävin fysioterapiassa, hierojilla, osteopaatilla, kiropraktikolla, homeopatiassa ja jopa energiahoidossa, mutta mikään ei auttanut minua. Silloin minussa nousi ensimmäistä kertaa ajatus siitä mahdollisuudesta, ettei tämä fyysinen todellisuus ollut kaikki mitä oli.

Sain eräältä fysioterapeutiltani vinkin lukea Eckhart Tollen Uusi maa -kirjan. Tämä kirja sai minut kiinnostumaan mahdollisuudesta löytää syvempää läsnäoloa ja rauhaa tekemällä työtä mielen ja tietoisuuden kehittämiseksi. Aloin käydä myös Alexander-tekniikan tunneilla, jotka antoivat minulle samansuuntaisia ajatuksia. Alexander-tekniikka on ollut yksi pohjapilari tielläni.

Sitten sain käsiini kirjan nimeltään The Secret. Se kertoo vetovoiman laista, jolla voi saavuttaa unelmiaan. Tämä muistutti minua siitä, kuinka olin toivonut pääseväni Tuskaan soittamaan, sekä muista saavutetuista unelmista. Luettuani kirjan päätin kokeilla vetovoiman lakia. Toivoin, että pääsisin itse todistamaan sitä.

Eräänä tammikuun iltana elämäni muuttui. Olimme olleet parhaimpien ystävieni kanssa pitkän illan ulkona ja päädyimme yhden heistä kotiin. Teimme siellä erilaisia tietoisuusharjoituksia, ja yhtäkkiä pystyimme näkemään toistemme kasvoilla värejä. Nämä värit osoittautuivat olevan ihmisten tunteita, ja niihin pystyi vaikuttamaan ajatuksen voimalla.

Vetovoiman laki oli todistanut minulle itse itsensä, ja samalla tiesin nyt omasta kokemuksestani, ettei fyysinen keho ollut kaikki mitä oli olemassa. Aloin meditoida ja joogata, ja ennen pitkää tutustuin erilaisiin henkisiin ihmisiin. Kokeilin reikiä, shamanismia, wiccaa, sahaja-joogaa, falun gongia ja muita menetelmiä, kunnes löysin oman tieni viimein Snellman-korkeakoulusta.

Aloitin opinnot Snellman-korkeakoulun yleisopinto-linjalla syksyllä 2011. Olin 22-vuotias, ja reilun puolen vuoden ajan olin kiertänyt erilaisia henkisiä rientoja. Astuttuani ensimmäisiä kertoja eurytmia-tunneille koin, että Snellman-korkeakoulussa oli jotain todella merkittävää ja tärkeää itselleni. Lopulta eurytmia-opettajani – ja nykyinen henkinen kummitätini – toi tämän merkittävyyden sanoiksi. Hän lausui kaksi sanaa, joista tiesin, että olin löytänyt kotini tästä koulusta. Sanat olivat vihitty ja rosenkreuzilaisuus. Kun opettajani lausui nämä kaksi sanaa, ne tuntuivat ilmassa ja kehossani tunnelmana, jollaista en ollut ennen kokenut. Ikään kuin kohtalo olisi puhunut minulle.

Jo seuraavina päivinä tutkin sanojen merkitystä internetistä, ja päädyin opettajani kanssa Suomen antroposofiseen liittoon tutustumaan siellä työskentelevään henkilöön. Hän piti minulle samana päivänä monen tunnin yksityisluennon Christian Rosenkreuzista ja rosenkreuzilaisuudesta.

Yleisopintovuoden aikana aloin sukeltaa syvemmälle rosenkreuzilaiseen maailmankatsomukseen. Luin paljon Rudolf Steinerin ja Pekka Ervastin kirjoja, ja he muodostuivat tärkeimmiksi vaikuttajikseni. Aloin meditoida säännöllisesti heidän antamiaan harjoituksia ja tutustuin syvemmin eurytmian maailmaan. Keväällä opiskelin hetken Sveitsissä Goetheanumissa antroposofiaa ja aloin harjoittaa myös Kriya-joogaa Kim “Baba” Katamin opetuksessa, mitä jatkui vuoden ajan.

Tultuani takaisin Suomeen tarvitsin lepoa, sillä olin vuoden sisällä lukenut ja harjoitellut todella paljon. Olin aloittanut myös negatiivisten tunteiden ja ajatuksien poistamisen. Muutaman kuukauden kuluttua tästä tunsin, kuinka oloni oli lyijyn raskas. Ymmärsin, etten voi puhdistua negatiivisista tunteista ja ajatuksista pakottamalla niitä pois tietoisuudestani; siihen täytyi olla toinenkin keino. Myöhemmin näkemykseni negatiivisuudesta on kuitenkin muuttunut. Asioiden arvioiminen positiivisiksi ja negatiivisiksi on minulle vieraampaa, ja jos annamme kaikille ajatuksille, tunteille ja haluille hyväksyntämme, voivat ne kehittyä eteenpäin.

Tutustuin yleisopintovuoden jälkeisenä vuonna tärkeimpiin opettajiini. Ensimmäinen heistä tuli luennoimaan Suomeen syksyllä 2012. Hän oli hengentutkija, filosofi ja henkisesti kokeva ihminen. Kohtaaminen Yeshayahu Ben-Aharonin kanssa sai minut kiinnostumaan ajattelusta ja sosiaalisesta työstä. Hänen erottelykykyinen ja selkeä ajattelunsa inspiroi minua todella paljon. Myöhemmin meistä on tullut ystäviä, ja olemme matkustaneet muutaman otteeseen Lappiin ja Pohjois-Norjaan yhdessä.

Toinen tärkeistä opettajistani tuli Ruotsiin luennoimaan keväällä 2013. Olin silloin työharjoittelussa Suomen antroposofisella liitolla, ja sain ehdotuksen käyttää työaikaani mennäkseni Ruotsiin tekemään tutkimusta tulevasta opettajastani. Kun näin hänet ensimmäistä kertaa Järnan kulttuurikeskuksessa, tunsin suuren määrän energiaa nousevan selkääni pitkin ylöspäin. Tiesin heti, että tämä mies on aivan erityinen ihminen. Tutustuin häneen paremmin muutama ilta myöhemmin ollessamme Järnassa saunassa kahden ystäväni kanssa. Orland Bishop tuli saunaan kanssamme ja kertoi siellä meille tarinoita elämästään ja meditaatioistaan ja antoi minulle harjoituksen, joka on ollut siitä asti elämäni tärkein meditatiivinen harjoitus. Harjoituksen voi löytää esimerkiksi kirjastani Tie sisäiseen ihmisyyteen. Se on kirjan kolmas ja oikeastaan tärkein harjoitus. Orlandin kyky olla tietoinen jokaisessa hetkessä ja hänen puhetaitonsa saivat minut kiinnostumaan kovasti sanan voimasta. Hän ikään kuin osasi tuoda sanoillaan korkeampaa viisautta koettavaan muotoon tilaan, jossa olemme.

Kolmas opettajani on eurytmisti Mikko Jairi. Häneen tutustuin hänen pitämällään eurytmiakurssilla. Kurssin toisena iltana menimme Mikon kanssa saunaan, ja tälläkin kertaa sain valtavan määrän oivalluksia, tietoa ja harjoituksia. Mikko auttoi minut alkuun sisäisen havainnoinnin tiellä, jota olen harjoittanut päivittäin sen jälkeen. Mikon taiteellinen ja kokemuksellinen tapa lähestyä mieltä ja tietoisuutta on inspiroinut minua kovasti.

Aloin opiskella puhe- ja draamataidetta syksyllä 2013 Snellman-korkeakoulussa. Lopetin sen kuitenkin puolentoista vuoden kuluttua, sillä halusin keskittyä omaan tietoisuustyöskentelyyni ja aloittaa kirjoittamisen. Antroposofinen puhe- ja draamataide on joka tapauksessa vaikuttanut minuun kovasti, ja jatkan sen opiskelua itsenäisesti ja opettajien johdolla.

Juuri ennen lopettamistani koulussa Yeshayahu otti minuun yhteyttä ja kysyi minulta, voisinko järjestää nuorisotapahtuman Suomeen, jossa hän voisi luennoida. Tästä alkoi tapahtumasarja, joka päättyi Inner Humanity Camp -tapahtuman järjestämiseen. Löysin hienon ryhmän nuoria, jotka halusivat luoda kanssani uudenlaista sosiaalista, taiteellista ja henkistä tapaa olla yhdessä ja tutkia elämää.

Tämän ryhmän kanssa olimme löytäneet eräänlaisen intuitiivisen yhteyden toisiimme. Tästä intuitiivisesta yhteydestä tuli työskentelyni perusta. Koen sen asiana, jota olen etsinyt alitajuisesti koko elämäni. Sen kautta tunnen olevani viimein kokonainen. Ollessani yhteydessä koen samalla olevani enemmän itseni ja samalla enemmän yhteydessä, ykseydessä toisiin ihmisiin. Koen sydämeni ja tunteeni laajentuneina ja yhteisinä kuten myös alueen ajatukseni. Koen silloin, että ymmärrän toisia ja itseäni paremmin, eikä minulla ole enää tarvetta olla muuta kuin se kuka minä olen oikeasti.

Sain jouluaattona 2015 samankaltaisen kokemuksen ollessani joulusaunassa. Löysin silloin yhteyden itseeni, sisäisen aktiivisuuden. Siitä asti olen päivittäin harjoittanut aktiivista yhteyttä itseeni ja maailmaan. Huomasin, kuinka tuossa yhteydessä olen läsnä tässä hetkessä, ja siksi koen, että se on se läsnäolon voima, josta Eckhart Tolle ja muut henkiset kirjailijat kertovat. Tämä yhteys on perusta itsetietoiselle ihmisyyden työskentelylle.

Aloin kirjoittaa tästä yhteydestä kirjaa, sillä olin oivaltanut, kuinka jokainen ihminen voisi löytää itsestään sisäisen voiman, jolla tulla tietoiseksi elämästä: läsnäolon voimasta. Kirjan nimeksi tuli Tie sisäiseen ihmisyyteen.