toolonlahti.jpg

Tämä artikkeli on julkaistu Ääretön-lehden 1/16 numerossa, mukana myös muita hienoja artikkeleita. Voit lukea lehteä tästä.

Helmikuun ensimmäinen viikonloppu oli toiminnan täyteistä aikaa maailman henkisellä rintamalla. Minua oli pyydetty jopa kolmeen eri seminaariin osallistujaksi, avustajaksi sekä luennoitsijaksi. Yksi näistä tapahtumista oli Antroposofisen seuran talviseminaari jonne en valitettavasti päässyt vaikka seminaarin teemana olikin nuoret aikuiset. Toinen tapahtuma oli Brasiliassa järjestettävä teosofisen seuran nuorisotapahtuma, jonne seuran presidentti Tim Boyd kovasti kutsui meitä Suomen nuoria kuultuaan Inner humanityn toiminnasta. Minua oli kuitenkin pyydetty Finlandia-talolle luennoimaan Minä olen -messuille, joka ylitti suuretkin unelmani. Tästä mahdollisuudesta haluan kiittää suuresti Tapani Koivulaa sekä Tuula Arhoa ja Minä olen -messujen järjestäjiä. 

Tämä oli itselleni suurin tapahtuma, jossa olen ollut mukana, pääsin jopa messulehden kanteen. Syksyllä kuullessani tästä mahdollisuudesta olin juuri kirjoittanut ensimmäisen osan kirjastani Tietoisuuden kehittäminen valmiiksi, ja pitänyt miniseminaari-luennon hengen ja tiedon -messuilla. Loppusyksystä matkustin vielä Kaliforniaan ystäväni ja mentorini Orland Bishopin luokse kahdeksi kuukaudeksi opiskelemaan, ja sen jälkeen oli aika lähteä suunnittelemaan Minä olen -messujen luentoa, jonka otsikoksi valitsimme Tietoisuus itsestäni elämäni vapauttajana.

Luennon suunnittelu

Joulun aikoihin tultuani Suomeen, pidimme pienen retriitin ystäviemme kesken. Meillä oli paljon innostusta ja intohimoa, sillä emme olleet tavanneet tuolla kokoonpanolla pitkään aikaan. Pakkasimme tavarat ja ajoimme ystäväni kesämökille kahdeksi yöksi, eikä kukaan meistä osannut aavistaa minkälaiseen kokemukseen olimme matkalla.

Retriitti lähti käyntiin hienosti, mutta toisena päivänä jouduimme hankalaan tilanteeseen. Meidän edessämme oli kaksi tietä mistä valita. Kaksi ihmisistä halusivat että keskittyisimme kahteen eri asiaan, emmekä päässeet yksimielisyyteen siitä mitä meidän pitäisi tehdä. Pääsimme selvittämään asiaa vasta seuraavana päivänä, jolloin keskustelu meni vieläkin syvempiin paikkoihin. Meistä tuntui, että nämä kaksi ihmisistä pitivät tärkeänä eri asioita, ja että nämä kaksi asiaa olivat jotenkin perustavanlaatuisia lainalaisuuksia elämässämme. Jouduimme syvälle konfliktiin yrittäessämme selvittää, kumpi kyseisistä lainalaisuuksista olisi viime kädessä tärkeämpi. Retriitti päättyi itkuun ja pahoinvointiin, ja lähdimme koteihimme surullisina.

Tämän kokemuksen jälkeen alkoi minulle ja myös ystävillemme selkiytymään monia asioita. Mielestäni olimme lähestyneet sellaista konfliktia, jonka vuoksi henkiset yhteisöt ja muutkin yhteisöt eroavat toisistaan tai niihin ilmestyy omituisia kuppikuntia. Kyseisestä retriitistä kaikessa kauheudessaan sain kuitenkin suurta inspiraatiota elämän varjopuolista, siitä kuinka me ihmiset dualistisesti haluamme ymmärtää hyvän ja poistaa pahan pahan, arvottaa oikean ja väärän, elämän asiat toinen toistaan paremmiksi tai huonommiksi.

Aloin pohtimaan kovasti, olisiko elämämme eräs haasteista juuri tämä, ja voisiko ratkaisu asiaan löytyä tasapainosta eikä ikuisesta sodasta jonkin puolesta jotain toista vastaan. Lähdin tästä kysymyksestä inspiroituneena tutkimaan, löytäisinkö elämästä sellaisia lainalaisuuksia eli voimia, jotka toimisivat sekä luonnossa, ihmisessä ja myöskin ihmisen luomassa kulttuurissa? Jos löytäisin ne, millä tavalla liittyisivät tulevan luentoni teemoihin vapaudesta, itsestä ja tietoisuudesta?

WP_20160206_13_00_21_Pro.jpg

Tietoisuus itsestäni elämäni vapauttajana

Ihmisen henkisellä tulee vastaan usein tilanne, että hänen täytyisi pitää totena opettajien ja oppineiden teorioita ja kokemuksia henkisyydestä ilman, että ihminen olisi itse kokenut mitään niistä. Minun on helppo uskoa siihen, että henkisiä asioita on olemassa, mutta se että tiedän niiden olemassaolon on jotain aivan muuta. Minun on täytynyt kokea ja ajatella kokemustani monia kertoja, ennen kuin pystyn väittämään tietäväni jostakin asiasta jotain.

Lopulta valitsin, että alan itse tutkimaan elämää ja tietoisuutta, ja ehkä sitä kautta saavuttaisin joskus tiedon siitä, mikä henkisten asioiden oikea laita on. Aloitin matkani niistä asioista, joiden tiesin olevan olemassa. On olemassa minä ja on olemassa maailma. Ainakin näin minä koen, vaikka monet väittelevätkin minuuden olemassaolosta. Maailmaa voimme havainnoida aistein, ja sisäistä maailmaamme me voimme havainnoida ainakin ajattelulla ja sydämellä ajatuksien ja tunteiden muodossa.

Tästä lähtökohdasta lähdin havainnoimaan ulkoista ja sisäistä maailmaa, opettelin hiljentämään itseäni, jonka vuoksi havaintokykyni muuttui astetta selkeämmäksi. Tämän lisäksi harjoittelin ajattelevaa tarkastelua syventyen kokemuksiini ja ajatuksiini niistä. Aloin tutkia, löytyisikö elämästä jotain lainalaisuutta, joka toimisi sekä sisäisessä ja ulkoisessa maailmassa. Lopulta sellainen löytyi.

Luonnossa kasvaa kasveja, puita ja pensaita. Tietyillä puilla on sama muoto ja siksi niitä kutsutaan samalla nimellä. Koivu on koivu kun taas mänty ei ole koivu. Tämän oivalluksen jälkeen katsoin sisääni ja huomasin, että sielläkin on muotoja. On ajatuksia kuvina ja sanoina, on tunteita ja liikettä, jotka toimivat säännönmukaisella tavalla. Tiedämme esimerkiksi kun suutumme, että se kestää ihmisestä riippuen tietyn aikaa ja saa aikaan tietynlaista käyttäytymistä ihmisissä. Nimeämme asioita ajatuksiksi ja tunteiksi. tunteillamme ja ajatuksillamme on nimiä jos niin haluamme. Päätin että nämä asiat riittävät todistukseksi siitä, että elämässä on muotoja luova voima: muotovoima.

Muistelin omia kokemuksiani muodoista. Huomasin, että koska yhteen muotoon – oli se meditaatiotekniikka tai soittotekniikka – kiinnijääminen oli vienyt minut monta kertaa metsään, arvelin että elämässä täytyisi olla jokin toinenkin voima tasapainottamassa muotovoimaa.

Luontoa havainnoidessa voimme erottaa jokaisen puun olevan vähän erilainen toisistaan, ja aamukävelyillä voisimme erottaa, että aurinko nousee jokaisena aamuna vähän eri aikaan ja eri paikasta. Tämän lisäksi jos havainnoimme tarkasti, olemme jokaisen ihmisen kanssa vähän erilaisia ja joka aamu kun heräämme, olemme hiukan muuttuneet. Oivalsin, että tämä oli se tasapainottava voima muotovoimalle. Voima joka muuntuu ja muuntaa maailmaa ja itseämme joka hetki. Annoin sille nimen virtaus.

Kun tarkastelee hengentieteellisiä tutkimuksia, filosofiaa tai psykologiaa, voi nämä voimat löytää vaikka mistä. On feminiinistä ja maskuliinista voimaa, Taolaisuudessa näitä kutsutaan Yiniksi sekä Yangiksi, Freud kutsui näitä nimillä Eros ja Thanatos, antroposofiassa näitä voitaisiin kutsua antipatiaksi ja sympatiaksi, kun taas Intialaisittain nämä voimat voisivat olla Vishnu ja Shiva. Itsessäni kutsun näitä pääksi ja sydämeksi, tai ajatuksiksi ja tuntemiseksi tai sitten havainnoinniksi. Yleiskielellä niitä voisi kutsua rutiineiksi ja flow’ksi.

tumblr_mjmb7kZuQz1s1fji4o1_500.jpg

Ihmiset voimien jännitteessä

Kun havainnoi ihmisten luomaa maailmaa, löytyvät nämä voimat sieltä mitä ilmeisemmin. Muotovoimaa ihmisten maailmassa kutsun nimellä tiede. Tiede tarkoittaa tässä kohtaa tieteellistä ja loogista ajattelua, järjen käyttöä, mutta myös dogmaattisuutta tai ennakkoluuloisuutta. Tieteellisyyttä löytyy koko yhteiskunnastamme. Se on vallitsevana koulumaailmasta ja opetuksessa. Talous-, hallinto- sekä yrityselämä toimivat tieteellisen laadun alaisena. Myös uskonnolliset ja henkiset yhteisöt, joissa on selkeitä oppi- ja moraalirakenteita, noudattavat muotovoiman lakeja. Tämä voima on hieno voima, jonka ansiosta opimme syventymään, tutkimaan ja arvioimaan asioita ja kokemuksia. Voimme oppia erottamaan olennaisen epäolennaisesta, oikean väärästä ja totuuden epätotuudesta. Syventyessämme johonkin asiaan, opimme siitä ja opitut asiat antavat meille uusia mahdollisuuksia kokea ja oppia yhä lisää.

Toinen voimista eli virtaus löytyy sekin kaikkialta elämästä. Kutsun sitä ihmisten maailmassa taiteeksi. Taidetta on esimerkiksi leikkiminen, luominen, seikkaileminen, spontaanisuus ja irtiotot elämän rutiineista. Jokainen lapsi elää taiteellisesti, he keksivät uusia leikkejä ja ovat kiinnostuneita kaikesta mitä tapahtuu. Ihmiset tarvitsevat virtausta elämäänsä, joten matkat kaukomaille, videopelien tai yökerhojen maailmaan, taide-esityksiin tai kirjojen ja elokuvien maailmaan antavat sitä heille. Taiteilijat luovat virtauksen inspiroimana uutta taidetta ja seikkailijoille virtaus on ehtymätön voimavara, matkasivat he sitten kaukaisiin kohteisiin tai lähikaduille. Virtaus on mielestäni samalla tavalla kuin muotovoima elintärkeä voima elämässämme. Sen avulla elämme, luomme uutta, voimme ylittää rajojamme, ja olemme osallisina elämän kierrossa.

Tietysti näiden voimien käyttö voi mennä myös liian pitkälle. Tieteellisyydestä voi seurata materialistisuutta, rasismia, kyynisyyttä ja elämän rajoittamista samoihin ystäviin, samoihin harrastuksiin, saman musiikin ja sarjojen seuraamiseen, samanlaisiin loma- ja viikonloppumatkoihin. Tällainen vaara on myös henkisessä elämässä. Minulla voi olla aikataulutettu lukujärjestys aamusta asti. Aluksi meditoin tunnin, sitten suggestoin itseäni peilin edessä voimasanoin. Tämän jälkeen syön saman supersmoothien ja teen aamujoogan. Lähden ulos pitäen tietoisuuteni tarkkana kaikille ajatuksille ja tunteille, ja bussissa siunaan kaikki ihmiset “Kristus sinussa” –siunaksella. Elämästä tulee tällöin metodinen, kaavamainen ja itseään toistava muoto, josta puuttuu kokonaan itse elämä, spontaanius ja luovuus.

Taiteellisuus saattaa samalla tavalla lähteä käsistä jos sille antaa liian suurta valtaa. Samat ystävät tai parisuhde muuttuvat tylsiksi ja vaikeiksi jonkin ajan päästä, joten eikö jätetä vanhat kaverit ja parisuhde ja etsitä uudet? Harrastukset ja opiskelu tuntuvät myöskin aika työläiltä, joten miksi syventyä ja oppia mitään kunnolla. Matka Intiaan voi auttaa asiaan tai uusi suhde, tai uudet leikkikalut. Ihminen ei tällöin pysty oppimaan tai syventymään mihinkään vaan vaihtelee asioita, jolloin elämästä tulee rusinoiden poimimista pullan päältä; kaikkea vähän muttei mitään kunnolla.

Mielestäni suuri haaste ja ongelma ihmiskunnassa ja ihmisen sisäisyydessä on se, että näiden voimien tasapainottaminen ja yhteistyö keskenään tuntuu todella vaikealta ja haasteelliselta. Voimme katsoa historiaan ja huomata kuinka uskonto ja tiede ovat taistelleet keskenään pitkään siitä kumpi on oikeassa. Nykypäivänä myös henkisyys ja teknologia ovat liittyneet tuohon taistoon. Myös ihmiset neuvovat toisiaan kuuntelemaan sydäntään tai päätän, muttei useinkaan näitä yhdessä. Meille on vaikeaa valita olemmeko rationaalisia vai tunteellisia kun sydän vie muualle ja järki toiseen paikkaan.

Jos voisimme yhdistää nämä kaksi voimaa itsessämme tasapainoisesti, uskon että elämämme tulisi rikastumaan suuresti. Jos sen lisäksi oppisimme olemaan samaistumatta näihin voimiin, niin ettemme olisi enää mielipiteemme, ulkonäkömme, arvomme tai sosiaalinen asemamme. Voisimme katsoa ja käyttää näitä voimia kuin kahta kättämme, jotka toimivat meidän auttajinamme. Kun mielen muotoihin samaistuminen alkaa vähentyä, olen kokenut että mieleni hiljaisuudessa voin tiedostaa myös kolmannen voiman.

Tämä voima on oma Itsemme, muodoista ja virroista vapaa tietoisuus ja olemassaolo, joka on viimein herännyt itsetietoisuuteen. Sen jälkeen otamme muotovoiman ja virtauksen tietoiseen käyttöömme tahdonvoimamme ansiosta, samalla tavalla kuin ottaisimme kätemme tai jalkamme käyttöömme. Muodot, mielipiteet, ajatus- ja tunnetottumukset, inspiraatio ja elämäntunne ovat olleet meille kuin äidin kohtu ollessamme vielä siellä. Silloin tunsimme itsemme koskettamalla äitiämme ja nämä rajat suojelivat meitä. Samalla tavalla mielipiteemme ja tottumuksemme, minä-kuvamme suojelee meitä ja antaa meille kokemuksen siitä, että olemme olemassa ennen kuin Itsemme voima vahvistuu sen verran, että pystymme kokea Itsemme ilman ulkopuolisia mielen ja fyysisen maailman rajoja. Itse tulee olemaan itse oma todistajansa, oman olemassaolonsa kokija.

photo

Harjoitus

Tämän jälkeen kerroin yleisölle, että olimme olleet kovasti muotovoimien alueella, ja seuraavaksi olisi aika kokea ja elää. Pyysin ihmisiä sulkemaan silmänsä mutta säilyttää asentonsa. Halusin osoittaa tällä, että näitä voimia voi havaita vaikka seisoisi päällään:

“Sulje silmäsi ja vain ole. Havainnoi sitä, mitä koet sisäisesti… 

Saatat kokea hengityksesi ja sydämenlyöntisi, 

saatat kokea ajan muuntavan virtauksen…

Sydämesi alueella saatat tuntea tunteita ja virtausten liikkuvan…

Hyvä, tässä virtaus sisäisenä kokemuksena! 

Havannoidaan sitten vähän lisää kaikessa rauhassa… 

Hetken päästä saatat huomata olevasi jossain muualla, 

huomaat ajatelleesi jotain, josta heräät takaisin itsetietoisuuteesi.

Ajatus! Siinä on muotovoima sisäisenä kokemuksena.. 

Tämän jälkeen kerroin ihmisille, että olemme nyt kokeneet itsessämme nämä voimat, mutta voimme myös löytää oman aktiivisen virtaus- ja muotovoimamme:

“Sulje taas silmäsi ja tule tietoiseksi virtauksesta itsessäsi..

Aika virtaa, hengitys virtaa, sydän pumppaa ja lämpö kehossamme elää..

Ajatuksia alkaa nousta, ja olemme hereillä siinä hetkessä, 

voimme huomata kuinka ne yrittävät saada meidät unohtamaan 

itsemme ja tulevan niiden mukaan… 

Anna ajatuksien virrata luoksesi ja pysy hereillä, 

kun ajatus tulee ja yrittää ottaa sinut valtaansa, päästä siitä irti..

Opi tuo irti päästämisen voima antamalla kaiken virrata..

Tämä on aktiivinen virtauksen voima itsessämme: 

Irtäpäästämisen voima! 

Seuraavaksi luodaan mielikuva vaikkapa lyijykynästä..

Keskitytään siihen hetki…

Tämän jälkeen jatketaan keskittymistä mutta annetaan lyijykynän kadota..

Keskitytään tuohon kohtaan, jota havainnoimme..

Jos oikein herkästi havainnoimme sitä kohtaa, 

voimme huomata siinä olevan jotain..

Tuo jotain ei ole välttämättä mitään, mitä voisi kuvata sanoin, 

mutta jotain siinä on…

Keskittymisen voima! Aktiivinen muotovoima itsessämme! 

Tämän jälkeen päätimme harjoituksen, ja kerroin ihmisille että tuota kohtaa joka ajatuskuvien takana elää, kutsun eteeriseksi kentäksi. Se on kuin meri, jossa ajatukset, tuntemukset ja mielipiteet seilaavat, ja jonka ansiosta tulemme tietoiseksi niistä. Keskittymisen ja tietoisen irtipäästämisen ansiosta voimme oppia havaitsemaan ja ymmärtämään eteeristä kenttäämme monipuolisesti ja syvällisestikin jos niin haluamme. Tämän työn kautta opimme ymmärtämään minkälaisia ajatuksia ja tuntemuksia meillä on, miten ne toimivat ja kuinka voimakkaita ne ovat. Kyllä, ajatuksillakin on sukuja ja toimintatapoja.

Voimme myös oppia käyttämään valittua keskittymistä ja irtipäästävää havaitsemista kohotaksemme tietoisuuden portaita korkeampiin maailmoihin. Kuten lyijykynän kanssa teimme, voimme aluksi keskittyä johonkin, jonka hetken päästä poistamme tietoisuudestamme. Tämän jälkeen havainnoimme sitä, mitä lyijykynän tilalle on tullut, ja ehkä joku kerta havaitsemme jotain uutta. Tämän jälkeen keskitymme uuteen havaintoomme jonkin aikaa, ja taas päästämme siitä irti havainnoidaksemme mitä tämän havainnon takaisesta tyhjyydestä syntyy. Samaa voi jatkaa ainakin imaginaation, inspiraation ja intuition selvänäköisille tasoille.

large.jpg

Virtaus ja muotovoima arjessamme

Kun olemme oppineet havaitsemaan näitä voimia sisäisessä tietoisuudessamme, voimme kääntää katseemme arki-elämäämme. Huomaamme, että samalla tavalla kuin ajatuksemme, yrittävät arkisetkin rutiinit ja tottumuksemme viedä meidät mukaansa toimimaan niiden vaatimalla tavalla. Sellaiset asiat kuten kiire, tyytymättömyys, puhe- ja kävelytapamme, elekielemme, ennakkoluulomme ja suuttumuksemme ovat esimerkkejä tällaisista muotovoimista. Kun olemme oppineet muotovoimien havaitsemista ja niistä irtipäästämistä – virtauksen aktiivista voimaa – voimme oppia päästämään irti näistä arjen luomista rutiineista. Esimerkiksi suuttumusta voi oppia havaitsemaan kun se tulee, ja kun emme unohda itseämme, voimme päästää sen myös menemään irtipäästämisen harjoittelun tuloksena.

Jos emme heti havaitse esimerkiksi tuota suuttumista, voimme muistella suuttumisen jälkeen sitä, mitä tapahtui kun suutuimme. Mitkä olivat olosuhteet? Mitä havaitsin? Mitä tunsin? Mitä ajatuksia minulla oli? Tällä tavalla voimme oppia näiden muotojen käyttäytymistavoista. Carlos Castaneda on kirjoittanut eräässä kirjassaan, että me olemme metsästäjiä, ja nuo toimintatapamme, muotomme ovat saaliseläimiä. Meidän täytyy oppi tuntemaan saaliimme tavat paremmin kuin ne itse jos haluamme oppia metsästämään niitä. Voimmeko oppia tuntemaan kiireemme, puhetapamme, suuttumuksemme tai arvostelevan mielen tavat paremmin kuin ne itse? Emme ainakaan jos emme tee sisäistä työtä, joten hommiin vaan!

 Jos minulla on jokin tapa toimia, mutta kynenen havaitsemaan sen ja päästämään irti tuon tavan seuraamisesta, voin sisäisessä hiljaisuudessa kuunnella virtausta ja löytää uuden tavan toimia kyseisessä tilanteessa. Jos uusi tapa ei tule menneisyydestämme uutena vanhana muotona, vaan virrasta inspiraationa, tätä kutsutaan moraaliseksi intuitioksi, josta vapauden filosofiassakin puhutaan. Irtipäästämistä voi harjoitella esimerkiksi alexander-tekniikasta tutulla inhibitiolla, joka tarkoittaa ei-reagoimista. Silloin päättäessäni toimia, en heti toimikaan vaan ajattelen, millä tavalla toimisin vanhojen tapojeni pohjalta. Tämän jälkeen päästän irti vanhasta tavasta toimia, ja valitsen uuden tavan jonka sitten toteutan. Eurytmia on taas hieno taidemuoto, jota tekemällä voi oppia tuntemaan moraalisia ideoita, sillä eurytmiassa liikutaan niiden inspiroimana.

Tällaista tietoisuuden työtä tehden muodoista vapaa tahtomme voima, Itsemme voima vahvistuu. Opimme käyttämään muotovoimaa sekä virtausta tietoisesti, ja myöskin tasapainoisesti. Voin lisätä inspiroivaa virtausta tieteelliseen tai älylliseen projektiin tai prosessiin, jolloin elävyys ja inspiraatio täyttävät minut ja löydän monia uusia lähestymiskulmia ja ratkaisuehdotuksia projektiini. Taiteelliseen prosessiin tuodessani muotovoimia, pystyn sen sijaan kanavoimaan luomisvoimaa sen tarvitsemiin suuntiin, ja minulla on käytössä paljon tietoa ja taitoa muotovoimilta, jotka mahdollistavat yhä hienompien ja syvempien inspiraatioiden kanssa työskentelemisen.

Luulen, että ihminen päätyy lopulta elämään Itsessään niin tietoisesti, että hänen ei tarvitse enää turvautua vanhoihin muotoihin. Hän näkee elämänsä tilanteissa sen, minkälaisen muodon eli toimintatavan, sanat tai teon kyseinen tilanne vaatii ja luo virtauksen ja muotovoiman avulla joka kerta uuden, tilanteelle sopivan muodon. Hän on viimein tullut tietoiseksi Itsestään ja elämässään vapaaksi.

IMG_0372-2.jpeg