Tarinoita kirjasta ja kurssilta

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Takoja-lehdessä 2/16.

Kirjoitin alkusyksystä 2015 ensimmäisen kirjani. Kyseinen kirja on ensimmäinen osa Tietoisuuden kehittäminen -nimisestä kolmiosaisesta kirjasarjasta. Teos sisältää kymmeniä harjoituksia, joita työstämällä voi oppia paljon itsestään. Ensimmäisen osan alaotsikko on Sisäinen maailma. Lähtökohtana on ajatus, että voidakseen tulla tietoiseksi elämässään ja tietoiseksi itsestään henkisenä olentona ihmisen on aluksi opittava tuntemaan oma mielensä.

Pidin huhtikuussa 2016 myös ensimmäiset kurssini kirjan sisällöstä. Oli mukava nähdä, kuinka paljon yhdessä tutkiminen voi auttaa meitä ymmärtämään omaa sisäistä elämäämme ja sen toimintaa. Kaksi ensimmäistä kurssia olivat neljän kerran kurssi sekä yhden päivän intensiivikurssi. Kurssin järjestävänä tahona toimi Taitein ry. Erityiskiitos kuuluu Tuulikki Sarekoskelle, joka jaksoi kannustaa ja tukea minua näiden kurssien sekä kirjani tuomisessa maailmaan.

Ilman heitä ei tätä olisi tehty

Olen henkisyydestä kiinnostuttuani saanut vuosien varrella suunnattoman paljon apua erilaisilta ihmisiltä. Ilman heitä en olisi ymmärtänyt näinkään paljoa henkisen elämän luonteesta, vaan olisin jäänyt kehittämään aurojenluku- sekä muita sellaisenaan vähemmän merkityksellisiä taitoja.

Opin, että henkisyys on jotain paljon kokonaisvaltaisempaa kuin astraalimatkailu, valveunet, chakrojen avaamiset ja erilaiset joogamuodot. Koko elämäni alkoi käydä läpi syvää transformaatiota, jossa suhteeni mieleen, kehoon ja ulkoiseen maailmaan alkoi muuttua merkityksellisemmäksi. Herkistyminen, joka alkoi 2011 ja kiihtyi alettuani opiskelemaan Snellman-korkeakoulussa, muutti minua ihmisenä juurista latvaan saakka.

Tärkeimmät henkilöt matkani alussa olivat ensimmäinen eurytmia-opettajani Riia Saari, antroposofisen liiton Markku Maula ja Filippiineiltä opettamaan tullut Nicanor Perlas. Aikaa kului, kävin Goethanumissa opiskelemassa, olin työharjoittelussa Antroposofisessa liitossa ja aloitin puhe- ja draamataiteen opinnot Snellman-korkeakoulussa. Tuona aikana tutustuin Yeshayahu Ben-Aharoniin, Orland Bishopiin ja Mikko Jairiin.

Näissä kolmessa oli jotain todella erityistä. He ikään kuin olivat läsnä ja tietoisia elämissään tavalla, jota en ollut kohdannut siinä mitassa aikaisemmin. He olivat kiinnostuneita elämästä ja sen yksityiskohdista.

Kun katselin heitä, huomasin heidän olevan aktiivisia aistiessaan maailmaa. Samalla minusta tuntui, että he olivat koko ajan tietoisia siitä, mitä heidän sisällään tapahtui. Kun minulle oli vaikeaa olla tietoinen edes aisteissani, he toimivat suvereenisti aktiivisina sanoistaan sekä kehostaan, ja he tiedostivat todella sen, mitä he aistivat. Tämän kaiken lisäksi heidän mielensä tapahtumat, heidän ajatuksensa ja tunteensa näyttivät olevan selkeitä heille.

Tuollainen tietoisuus alkoi heti kiinnostaa minua. Olisiko sitä mahdollista kehittää tietoisella opiskelulla, itsetutkiskelulla ja kurinalaisella meditatiivisella työllä? Otin riskin lähtiessäni tuolle tielle, ja nyt muutaman vuoden jälkeen voin sanoa, että se oli yksi elämäni parhaita päätöksiä. Olin lukenut Steineria, tehnyt hänen ja muiden antamia harjoituksia, mutten ollut oikeasti avannut silmiäni. Tammikuussa 2015 lopetin puhe- ja draamataiteen opinnot ja siirryin tutkimaan tietoisuutta täyspäiväisesti.

44cc41bea05639c809ef0227296a9692-d3auwen.jpg

Lähtökohta

Lähtökohtana tietoisuuden kehittämiselle on havaitsemisen kehittäminen. Tämä ei kuitenkaan onnistu, ellemme löydä itsestämme sitä aktiivisuutta, joka havaitsee. Ihminen voi meditoida vaikka koko elämänsä ilman aktiivisuutta. Tätä aktiivisuutta kutsun itsetietoisuudeksi tai tiedostamiseksi. Meidän täytyy itsestämme löytää tämä aktiivisuus ja oppia ylläpitämään sitä elämässämme, muuten emme ole todella tietoisia. Tiedostaminen on aktiivista toimintaa, ja on meidän omasta tahdostamme kiinni, olemmeko tietoisia.

Tietoisuuden kehittäminen -kirjassa kutsun tuota aktiivisuutta nimellä attentiovoima. Attentiovoima tarkoittaa aktiivista huomiointia. Me voimme käyttää attentiovoimaamme havainnoidaksemme sekä ulkoista että sisäistä maailmaamme. Itsetietoisen havaitsemisen ansiosta voimme alkaa tutkia sitä, mitä sisällämme todella tapahtuu.

Ystäväni Orland tutustutti minut lauseharjoitukseen, josta olen kirjoittanut jo muutaman kerran aiemmin. Valitsemme lauseen, jota toistamme mielessämme, ja vähitellen poistamme lauseesta sanoja yksi kerrallaan pitäen lauseen sisällön mielessämme kuitenkin samana. Kun viimeinen sana on poistettu, koemme vain sisäistä hiljaisuutta – hiljaisuutta, joka ei ole tyhjää. Voimme tulla silloin tietoisiksi omasta attentiovoimastamme.

Kun työstämme tällä tavalla attentiovoimamme havaitsemista, alamme erottaa, milloin olemme aktiivisia ja milloin emme. Harjoituksen avulla tulemme siis käytännössä tietoisiksi itsetietoisuutemme voimasta. Tämän voiman voimme sitten kehittää koko elämässämme vaikuttavaksi voimaksi.

Koen, että eurytmiassa olemme tekemisessä itsetietoisen aktiivisuuden kanssa. Kun liikumme eurytmiassa tietoisesti, on attentiovoimamme aktiivinen. Jokainen eurytmiaa vähääkään tunteva tietää eron eurytmisen liikkeen ja normaalin passiivisen liikkumisen välillä.

Tämän saman aktiivisen itsetietoisuuden pystyy tuomaan muillekin elämän osa-alueille. Me voimme puhua aktiivisesti, me voimme aistia aktiivisesti, me voimme ajatella ja tuntea aktiivisesti sekä havainnoida mieltämme aktiivisina.

Tietoisuuden kehittämisen -kursseilla ensimmäinen asia on löytää itsestämme tämä aktiivinen olemisen tapa. Orland kertoi minulle, että tärkeintä on kehittää tätä attentiovoimaa. Monia kertoja tehdessäni lauseharjoitusta mietin, että miksi ihmeessä teen tätä samaa uudestaan ja uudestaan, vaikken koe mitään erikoista? Nyt ymmärrän syyn: Aktiivinen itsetietoinen eläminen on aika hienoa!

50-010.jpg

Sisäinen havaitseminen

Suurin osa Tietoisuuden kehittäminen -työstä liittyy sisäisen havaitsemisen kehittämiseen. Kun opimme säilyttämään itsetietoisuutemme, pystymme alkaa havainnoida sisäistä elämäämme. Kirjassa kutsun tilaa, jossa esimerkiksi ajatukset ja tunteet liikkuvat, eteeriseksi kentäksi. Nimi saattaa olla harhaanjohtava, sillä olen niputtanut tuohon nimeen kaikki sisäiset kokemukset, olivatpa ne eteerisen, astraalisen tai henkisen tason kokemuksia.

Sekä kirjasta että kursseilta löytyy monia harjoituksia sisäisen havaitsemisen kehittämiseksi. Niiden avulla alkavat ajatukset, tunteet, halut ja eteerisen kehon virtaukset tulla meille tutuiksi ja havaittaviksi. Opimme myös havaitsemaan, millä tavalla ajatukset ja tunteet vaikuttavat toisiinsa ja millä tavalla elämänvoimamme kuluu aina, kun jokin eteerisen kentän sisältö saa meistä yliotteen.

Tapaa, jolla havaitsemme eteeristä kenttää, kutsun nimellä intentio. Intentio voi olla kysymys tai attentiovoimaa ohjaava idea. Jos otamme intentioksi esimerkiksi sen, mistä suunnasta eri ajatukset tulevat, auttaa se meitä tarkastelemaan ajatus maailmaa tilallisesti. Sisäiseen havaitsemiseen hyviä intentioita ovat esimerkiksi ajatuksien ja tunteiden värit, koot, muodot tai kirkkaus.

Kursseilla yksi hienoimmista kokemuksista on kuulla, kuinka eri ihmiset kokevat omaa sisäistä maailmaansa niin ainutlaatuisesti. Jokaisen osallistujan kokemukset myös rikastuttavat ja auttavat muita havainnoimaan itseään uusilla tavoilla. Potentiaalisesti jokaisella kurssille osallistujalla tulee olemaan monta erilaista tapaa havainnoida sisäistä maailmaansa.

Sisäiset voimavaramme

Sisäisen havaitsemisen kanssa toimiessamme on hyvä, että alamme kehittää myös sisäisiä voimiamme. Aktiivisen itsetietoisuuden voi viedä myös ajatteluun sekä tuntemiseen, jolloin alamme itse käyttämään niitä aktiivisesti. Normaalisti emme juurikaan ajattele, vaan ajatukset ajattelevat itseään meissä. Tuntemisen kohdalla on samanlainen tilanne. En tässä kohdassa tarkoita tuntemisen ja ajattelun luonnetta, vaan pikemminkin niiden itsenäistä toimintaa meissä.

Kun alamme ajatella itsetietoisina, on tilanne samanlainen kuin kaiken muun tiedostavan toiminnan suhteen: minun täytyy itse omasta tahdostani ajatella ja ylläpitää ajatteluani joka hetki. Jos päästän irti tästä, ottavat vanhat ajatusmallit saman tien ajattelumme haltuunsa. Uskon, että jokaisessa todellisessa ajatteluharjoituksessa pyritään tietoisesti löytämään oma tahdottu ajattelumme.

Tällä ajattelulla voimme tutustua syvemmin sisäisen elämämme tapahtumiin. Ajattelulla opimme kommunikoimaan ajatus- ja tunnemuotojen kanssa sekä ymmärtämään niitä paremmin. Voimme kysyä niiltä esimerkiksi, miksi ne nousevat mieleemme ja mitä opetettavaa niillä on meille.

Jos ajatukset ja tunteet eivät enää toimi kokonaisvaltaista elämäämme tukien, pystymme aktiivisella ajattelullamme kehittämään ja muuntamaan niitä. Tätä työtä voimme alkaa tehdä myös aktiivisella myötätunnon ja tuntemisen voimalla. Aktiivisen tuntemisen ansiosta myötätuntomme kasvaa ja tulemme esimerkiksi kiitollisiksi tai hartaiksi niin halutessamme.

Tietoisuuden-kehittaminen.jpg