Tiellä, joka johtaa maailman syvempään ymmärtämiseen, joutuu laskeutumaan syvälle 20.GrandCanyon-42-45938276-crop-1680x1050epäilykseen kanjoniin. Kokee olevansa kyvytön sanomaan yhtään mitään olevassa olevasta maailmasta, sillä mahdottoman isolta näyttää tuo rotko, joka erottaa ihmisen kokemuksensa kanssa todellisesta ulkomaailmasta. Sillan rakentaminen maailman todelliseen ymmärtämiseen tuntuu mahdottoman haasteelliselta.

Kanjonissa ollessaan saattaa tulla myös toinen kokemus, joka vaikeuttaa entisestään tiellä kulkemista. Kun katsoo rotkon yli maailmaan, alkaakin tuo maailma näyttämään tutulta, vähän liiankin tutulta. Ikäänkuin se olisikin osa minua, osa minun fantasiaa. Ehkä koko maailma onkin vain minun mielikuvaani. Onko olemassa mitään sen ulkopuolella, tai jos on, miten voin kokea sitä ilman, että mieleni muuttaa sen omakseen?

Otan maailman, muutan sen mieleisekseni, ja vakuutan itselleni sen olevan todellisuus. Ehkä olisi parempi luopua tästä tiestä, ja palata Matrixiin. Entä jos en pysty luovuttamaan? Entä jos tuo todellisuus on minulle suurempi toivo, ainoa toivo löytää merkitys tälle elämälle? Voinko kaihtaa silloin tuon sillan rakentamista?

Entäs jos alammekin rakentamaan yhdessä siltaa rotkon yli? Meille kaikille on yhteistä, että tuo rotko on olemassa, miksemme voisi auttaa toisiamme sen yli?

huge.86.432937

Rotkosta voidaan puhua eri nimillä. Jokainen sellainen antaa kuitenkin aina jonkun kuvakulman; mielipiteen. Ego, yksilöllisyys, alitajunta, mielipiteet, minun tunteeni ja ajatukseni sekä varjominä ovat esimerkkejä tästä. Haluan korostaa, että omalla kohdallani koen rotkon olevan tarpeellinen, ja välttämätön aines ihmisenä olemiselle ja kehittymiselle. Emme siis näe tässä kohtaa jotakin ihmisyyden viirusta, vaan lähdemme tutkimusmatkalle tuohon todella monipuoliseen ja antoisaan maailmaan, jota meistä jokaisesta löytyy.

Jakamisen ja kuuntelun lahja

Ihmisen on kuitenkin haastavaa puhua siitä, mitä sisällänsä kokee. Tuolle sisäisyydelle ei löydy samalla tavalla sanoja kuin ulkomaailman havainnoille. Voimme kuitenkin kertoa siitä jotain. Sillä ajattelen, tunnen, minulla on tuntemuksia, haluja sekä unelmia, joita koen joka päivä. Miksen voisi jakaa niitä toisille? Voimme toki sanoa, etteivät sanat voi kuvata tarkasti sellaisia havaintoja, mutta voimmeko kuvailla edes ulkomaailman havaintoja tarkasti?

Jos käymme samassa kahvilassa ystäväni kanssa, ja kerromme siitä myöhemmin, kumpikin meistä kuvailee kahvilaa eri sanoilla. Tärkeämpää mielestäni on, voinko kuvitella ja ymmärtää mitä ystäväni tarkoittaa kuvaillessaan kokemaansa? Jos hän kertoo isosta tuolista, Tuo ison määritelmä on jokatapauksessa minun omani. Voin kuitenkin saada vihjeen ihmisen elekielestä, sanojen ja tunteen intensiteetistä hänen puhuessaan. Samalla tavoin voimme kuunnella, kuvitella ja ehkä ymmärtää, mitä toinen ihminen kertoo puhuessaan sisäisestä maailmastaan. Sen jälkeen voin kokeilla havainnoida sisäistä maailmaani kuten hän, ja mahdollisesti löytää uusia tapoja tarkastella sitä. Jos antaa toisten ihmisten kokemuksille, tai kirjojen opetuksille tällaisen mahdollisuuden, kokea niiden kautta maailmaa, muuntuvat ne tyhjistä lauseista oviksi, joita käyttäen pystymme muuttamaan tietoisuuden tilaamme ja ymmärtämään kokemuksellisesti toisiamme.

Matka alkaa tuntemalla

images-1Voimme aloittaa havaitsemalla, mitä meistä löytyy. Voit aluksi tunnustella päästä varpaisiin mitä fyysisessä kehossasi tuntuu. Voit herätellä tietoisuutta kysymällä kysymyksiä kehostasi. Millainen olo minulla nyt on? Onko oloni kevyt? Entä raskas? Rentoutunut, jännittynyt? Voit käyttää mielikuvitustasi vapaasti ja kehittää hullunkurisia kuvia havaitsemaan elämää kehossasi. Minkä värinen kehoni on tänään? Mikä eläin se olisi? Jos olisin joki, kuinka voisin antaa virtauksen vahvistua ja pyyhkiä kipuja pois minusta? Tätä on nykyaikainen henkinen työskentely. Se on ihmisen oman vapauden ja mielikuvituksen valjastamista ja työstämistä. Ja vaikka kaikki kysymykset ja kuvat olisivat virheellisiä, saisi kuitenkin tietoisuutta kehon voinnista, luovuutta sekä vapautta sisäiselle tutkimusmatkalle.

Kehon kuunteleminen voi olla helpoin tapa aloittaa sisäinen havaitseminen, mutta seuraava taso on ollut minulle paljon mielenkiintoisempi:

Tuo tietoisuutesi sydämen alueelle, anna itsesi rentoutua, ja kysy hetken kuluttua, miltä minusta tuntuu? Voimme huomata tunteiden havaitsemisen olevan haasteellisempaa kuin fyysisen kehomme havaitseminen. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta. Vaikka tunteet ja tuntemukset ovatkin helppo sekoittaa toisiinsa, voimme oppia tarkastelemaan myöskin tunteitamme itsessään. Voimme työstää havaitsemiskykyämme kysymyksien kautta, sekä käyttäen hyväksemme sisäisiä aistejamme. Miten tunteeni liikkuu, on itselleni ollut tärkeä kysymys. Muita voisi olla: Miltä tunteeni kuulostaa? Minkä värinen se on? Onko se raskas vai kevyt?

Toinen tapa, jota olen työstänyt pidemmän imagesaikaa on, että valitsee jonkin tunteen ja kutsuu sisäisessä rauhassa tuon tunteen paikalle. Kiitollisuus tai ilo ovat hyviä alkuun, sillä voimme nostaa ne helposti myös muistojemme kautta koettaviksi. Toinen tapa on toistaa tunteen nimeä. Tuntiessaan jotain, voi keskittää huomionsa tuohon kohtaan. On hyvä vertailla kutsuttuja tunteita keskenään, kutsua esimerkiksi ilon jälkeen kunnioituksen ja tuntea, mikä muuttuu.

Työstettyään tunnehavaitsemistaan, alkaa oikeasti tutustumaan tunteisiin. Voi antaa niille nimiä ja jutella niiden kanssa. Pitemmälle päästyään, voi kävellä luonnossa tai kaupungilla, tutustua ympäristössä tai toisissa olennoissa oleviin tunteisiin. Myöhemmin voin puhdistaa itseni näkemään tunteiden olevan jotain muuta kuin minä, antaen niiden olla omia itsejään. Näitä aiheita käsittelen kuitenkin syvemmin tulevaisuudessa Hengen ja tiedon - messujen seminaarissa, ja kirjoitan niistä tänne, kunhan saan työstettyä asiaa eteenpäin.

Ajattelua olen käsitellyt artikkelissa ajattelun kehittäminen osa 1 ja osa 2