Tiedon ja kokemuksien kehittäminen viisaudeksi

(Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Ääretön-lehdessä 1/18)

Ihmisen elämä on jatkuvaa kokemuksien virtaa. Hänen jokaisen hetkensä täyttää aistikokemukset ja sisäiset kokemukset kuten ajatukset, tunteet ja tarpeet. Tätä kaikkea voidaan kutsua nimellä annettu. Kaikki havainnot, kaikki minkä voi nimetä on annettua. Ihminen on saanut kehonsa, koko elämänsä annettuna. Se on lahja, jonka olemme saaneet.

Tätä lahjaa voi katsoa toisestakin näkökulmasta. Se on ihmisen kotiläksyjen summa. Annettu keho, persoona ja ulkoinen elämä voidaan nähdä työmaana, mahdollisuutena josta voi oppia uutta, ja josta voi kehittää jotain yksilöllistä. Näen ettei ihmisen annettu persoona, eikä hänen kehonsa ole vielä hänen yksilöitynyt itsensä. Voidaan leikkiä ajatusleikkiä jossa joku toinen olisi syntynyt minuksi. Hän olisi saanut kaiken sen mitä minä olen saanut: perheeni, persoonani, elämäntilanteeni, ihmiset ympärilläni ja kaiken muun. Miten hän toimisi minuna? Mitä minä olen tehnyt yksilöllistäneeksi tämän minulle annetun lahjan?

Uskon, että ihmiselämällä on suurempikin tarkoitus kuin elää annettua elämää. Ihminen voi käyttää annettuja mahdollisuuksiaan, ja luoda jotain uutta tähän maailmaan. Ehkä hän voi jättää jäljen fyysiseen maailmaan, tai jopa viedä jonkin kehittämänsä lahjan kuoltuaan takaisin sinne mistä hän on tullut.

On tärkeää katsoa asiaa ennakkoluulottomasti ja todeta, että vaikka pyrkisi yksilöllistämään omaa elämäänsä, unohtaa usein toimia yksilöllisesti ja toteuttaa sen sijaan verensä, sosiaalisen ympäristönsä ja yhteiskuntansa tarpeita. Silloin ikäänkuin jatkaa menneisyydessä syntyneitä toimintatapoja. Niitä jotka ihminen on saanut perimästä, kansan luonteesta ja kasvatuksesta. Myös vanhojen kokemuksien kautta opittu tieto kuuluvat annettuihin, menneisyydestä tuotuihin lahjoihin.

Onko sitten mitää, mikä on ei-annettua? Onko ihmisellä voima, joka ei synny menneisyydestä käsin, vaan jonka hän voi aktivoida omasta vapaudestaan tässä hetkessä? Jos sellainen on olemassa, kuinka ihminen voi oppia erottamaan sen annetuista toimintamalleista? Kuinka ihminen voi tulla luovaksi, yksilölliseksi olennoksi, joka toimii nykyhetkestä käsin?

Tällainen työskentely tarvitsee ihmiseltä uusien, ei-annettujen kykyjen kehittämistä. Eräs tärkeimmistä kyvyistä on intuitiivinen ajattelu. Tämä artikkeli kertoo siitä, kuinka intuitiivinen ajattelu toimii, ja kuinka sitä oppii käyttämään. Tällä tavoin oppii ihminen erottamaan menneisyydestä tulevat mielensä rakenteet ja toimintatavat löytäessään elämän virran, josta käsin hän voi kehittää uuden tavan toimia elävästi ja luovasti.

Intuitiivinen ajattelu

Ihminen ajattelee elämänsä jokainen hetki. Jokainen annettu kokemus, jonka hän tiedostaa syntyy hänen ajattelunsa yhtyessä havaintoon. Jos näin ei olisi, ei ihminen tiedostaisi eli tietäisi mitä hänen edessään on, tai edes sitä kuka hän itse on. Tämä annettu ajattelu on kuitenkin passiivista, ja tuo annetun maailman ja ihmisen itsensä väliin hänen muistonsa, mielipiteensä, hänen tunnemallinsa ja valmiit reagointitapansa. Siis kun kohtaamme mitä tahansa, koemme annetun ilmiön menneisyytemme kautta. Ajattelu nostaa meille mielikuvia, tunteita ja toimintatapoja mielemme näyttämölle. Se tekee sen vain niin salamannopeasti ettemme ehdi sitä juurikaan havaita.

Ihmisen on aktivoitava itsessään löytyvä sisäinen voimansa, jolla hän voi erottautua passiiviseen ajatteluun, tunteisiin ja tarpeisiin samaistumisesta. Tämä voima on aktiivinen kun ihminen oppii jotain uutta tai esimerkiksi keskittyy elävästi johonkin. Myös aktiivisen kuuntelun ja lukemisen myötä ihminen ylittää passiivisen menneisyydestä käsin elämisen. Tätä voimaa on kuitenkin vaikea havaita, ja sen kokeminen vaatii usein ihmiseltä keskittymisharjoituksien tekemistä. Aktiivisen tietoisuuden voiman voi kokea eräänlaisena virtauksena, elävänä havaitsemisen ja ajattelun kykynä, joka mahdollistaa ihmiselle hetkessä elämisen. Kun tämä kokemus laajenee, se mahdollistaa ihmiselle oivalluksen, ettei hän ole vain kehonsa vaan elävä, muotoaan muuttava tietoisuuden voima.

Aluksi tietoisuuden voima koetaan aina yhteydessä johonkin keskittymisen kohteeseen, mutta harjoiteltuaan sen käyttöä, oppii ihminen kokemaan sen vailla yhteyttä mihinkään annettuun. Tämä vapaudesta luotu voima on ihmisen ei-annettu tietoisuuden voima. Sen avulla hän pystyy saamaan uuden suhteen annettua maailmaa kohtaan. Hän kohtaa silloin maailman uutena, ja voi kokea silloin ilmiöiden sisäisen olemuksen, joka on kätketty annetun maailman ja hänen oman annetun mielensä sisältöjen peittoon.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen on tietoisuuden voimansa löydettyä ikäänkuin kuorittava passiivisen ajattelunsa, muistojensa, tunteidensa ja tarpeidensa verhot itsensä ja maailman välistä. Hänen on kehitettävä tiedostava sisäinen voimansa vapaaksi ajatusmalleista, ja tultava yhdeksi maailman kanssa. Tätä voi harjoitella niin, että valitsee jonkun tilanteen elämästään, jonkin fyysisen maailman esineen, ajatuksen tai mielikuvan. Aluksi ihminen tiedostaa mitä hänen mieleensä nousee suhteessa tuohon kohteeseen. Hän kokee ajatukset, mielipiteet, tunteet ja tarpeet, tulee tutuksi niiden kanssa ja tämän jälkeen käyttää tietoisuutensa voimaa pitämään nämä erossa itsensä ja kohteensa välistä.

Jos tämä onnistuu – ja se tulee onnistumaan harjoittelun myötä – saavuttaa ihminen intuitiivisen ajattelun kokemuksen, jossa hän kohtaa puhtaan annetun. Silloin hän ei enää koe muistinvaraisia mielikuvia, tai subjektiivisia tunteita ja tarpeita, vaan ilmiön oman sisäisen laadullisuuden. Tämä laatu koetaan aluksi tyhjyytenä, mutta harjoittelun myötä se alkaa tuntumaan elävältä substanssilta. Tästä kokemuksesta käsin voi alkaa matka takaisin arkiseen elämään, jolloin ihminen luo itse uudet ajatukset, sanat ja toimintatavat ilmiön sisäisestä olemuksesta inspiroituneena. Elävää substanssia voidaan kutsua nimellä intuitio. Jos ihminen toimii intuitiosta käsin, ei hänen toimintansa lähde menneisyyden malleista vaan intuitiivisesta ajattelusta, yksilöllisistä oivalluksista käsin. Tällöin hän kokee sen, mitä vapaus on. Vapaus on luoda yksilöllinen muoto elävälle merkitykselle, ja toimia vapaudestaan käsin toteuttaen tämän fyysisessä maailmassa.

Paluu arki-elämään

Ihminen on nyt oppinut kuorimaan menneisyyden annetun maailman pois intuitiivisen ajattelun kokemuksesta. Tässä kohtaa on hyvä huomata, että myös fyysinen maailma jota ihminen tarkastelee arki-tietoisuudellaan on menneisyyden verhojen värittämä. Jos hän onnistuu kuorimaan menneisyyden verhot esimerkiksi värin, jonkun ihmisen tai esineen ympäriltä, ei hän enää koe fyysistä maailmaa, vaan on noussut intuitiivisella ajattelullaan fyysisen maailman taustalla vaikuttavien merkitysten maailmaan.

Kun ihminen kokee valitsemansa kohteen merkityksen tai substanssin intuitiivisella ajattelullaan, voi hän omalla toiminnallaan luoda uuden ajatuksen siitä. Koettuaan esimerkiksi jonkun elämänkokemuksensa sisäisen merkityksen, hän voi luoda siitä uuden ajatuksen, oivalluksen johon hän ei olisi luultavasti päätynyt älyllisen ajattelun kautta. Tässä kohtaa huomataan, että se kuinka monipuolinen ihmisen arkinen ajatus- ja tunnemaailma ovat vaikuttaa hänen uusien, vapaiden ajatuksiensa luomiseen. Siksi on tärkeää ylläpitää ajattelun ja tunteiden joustavuutta esimerkiksi tutustumalla uusiin kulttuureihin, maailmankatsomuksiin tai taiteeseen.

Intuitiivinen ajattelu laskeutuu uuteen ajatus- ja toimintatapaan, ja tämän voi ihminen kokea kuin elävänä jatkumona, ajatuksina, tunteita ja toimintatapoina jotka ovat elävän substanssin täyteisiä. Esimerkiksi monet taiteilijat, joiden taide koetaan elävänä ja inspiroivana onnistuvat ainakin alitajuisesti tuomaan intuition fyysiseen muotoon. Kun ihminen tällä tavoin toimii, puhuu, liikkuu tai havainnoi, pystyy hän pitämään toimintansa elävänä. Puheesta tulee elävää ja hänen koko olemuksensa voi toimia intuition välittäjänä.

Intuitiivisen ajattelun hyöty elämässä

Elävä puhe, intuitiosta syntyneet teot ja esimerkiksi elävä kuuntelu elävöittävät niin puhujaa, toimijaa kuin myös toiminnan vastaanottajaa. Esimerkiksi hyvän ruoan laittajat saavat ruokaansa elävyyttä, joka ravitsee sekä fyysisesti että henkisesti ruokapöydässä olleita. Puhujat, jotka pitävät puheensa elävänä onnistuvat saavuttamaan kuuntelijoiden mielenkiinnon, ja ihmiset usein oppivat paremmin kuulemaansa. Puhujan koko olemus on elävä, ja hänen elävät tunteet ja ajatukset saattavat maailman uutta elävyyttä. Tapahtumat, suunnitelmat ja jopa lait saavat uuden elävyyden kun ne luodaan elävästä intuitiosta käsin. Nämä fyysiset muodot pystytään myös päivittämään helpommin, koska ihmiset tuntevat etteivät luomansa muodot ole ainoastaan muotoja, vaan muotoja jotka sisältävät elävän intuition. Maailma josta intuitiot haetaan elää ja muuntuu koko ajan, joten ihmisen kannattaa luoda uusi suhde elämänsä kokemuksiin jopa jokainen kerta kun ne tulevat häntä vastaan.

Tällä tavalla luovat vapaat ihmiset uutta maailmaa, joka on intuitiivisen maailmansisällön mukaista. He saattavat menneisyyden annetut kultturelliset ja yhteiskunnalliset muodot metamorfoosin läpi. Elävät muodot inspiroivat toisia ihmisiä jotka saavat niistä voimaa ja elävyyttä omaan elämäänsä. Jokainen elävä katse, sana tai hetken kohtaaminen voi muuttaa ihmisen elämää jos se on elävää ja aitoa. Intuitiivinen ajattelee palvelee ihmiskunnan tietoisuuden evoluutiota, jossa ihminen tulee elävöittämään fyysisen maailman ja ylittämään hengen ja materian dualismin. Mielen ja fyysisen kehon elävöittäminen saattaa hänet löytämään itsensäkin kokonaisvaltaisesti. Intuitiivisen ajattelun kautta toimiva ihminen elää itseasiassa yhteydessä korkeampaan minään, ja rakentaa uutta kokonaisvaltaisen ihmisyyden kulttuuria, jossa henki, sielu ja keho otetaan huomioon yksilöllisenä, mutta myös yhteiskunnallisena tekijänä.

Jokainen annettu muoto, rakennuksista lakeihin, rahasta taideteoksiin, sosiaalisista normeista pahuuteen sisältää mahdollisuuden tulla elävöitetyksi uudella intuitiolla. Kaikesta annetusta, koko maailmasta tulee silloin ihmisen kotiläksy sekä uuden, vapaudesta ja rakkaudesta syntyvän todellisuuden työmaa. Silloin ihmisestä ja koko maailmasta tulee todella yksilöity ja samalla henkinen kokonaisuus. Tällaista työtä voidaan kutsua nimellä Kristus-impulssi.

No Comments Yet.

Leave a comment