TheemblemoftheTheosophicalSociety.jpg

Kirjoitin tämän artikkelin Uusi-safiiri -lehteen, joka on juuri ilmestynyt. Lehteen ei kuitenkaan mahtunut koko artikkeli, joten se on nyt tässä lyhentämättömänä!

Yhteistyöryhmä on muodostunut pitkäaikaisen yhteistyötoiminnan kautta 70-luvulta kustannusyhteistyöstä, 80-luvun Hengen ja tiedon -messuilta, ja 90-luvun Pekka Ervast -seminaareista nykyiseen muotoonsa. Vuonna 95 kokoontui ruusu-ristilläisiä ja kristosofeja yhteen Tampereelle suunnittelemaan seminaaria Pekka Ervastin opetusten pohjalta. Seminaari toteutui jo seuraavana vuonna Hanasaaressa, johon osallistui myös teosofeja ja antroposofeja. Pekka Ervast seminaareja järjestettiin yhteensä seitsemän, kunnes yhteistyöryhmäläiset halusivat muuttaa nimen sopivammaksi.

Yhteistyöryhmä ei ole teosofisiä liikkeitä yhdistävä ryhmä, vaan totuudenetsijöiden yhteisö, jonka toiminta painottuu maailman auttamiseen henkisellä työn kautta. Tämä on erona liikkeitä kohtaan, jotka painottavat henkilökohtaista kasvua ja saattavat jättää toiset ihmiset huomiotta. Eri liikkeiden on ollut edustajia mukana ainakin ruusu-rististä, kristosofisesta liikkeestä, kristi-yhteisöstä, via-akatemiasta, antroposofisesta liikkeestä, teosofisesta liikkeestä, kultaisesta ruusu-rististä, ruusu-risti vapaamuurareista, yhteis vapaamuurareista, agni-jooga liikkeestä, pyöreästä pöydästä sekä Tos:sista. Ryhmän jäsenet ovat kuitenkin toimineet aina yksityisinä totuudenetsijöinä ja kohdanneet toisensa samanlaisina veljinä.

Toiminta

Yhteistyöryhmä järjestää vuosittain kaksi tapahtumaa. Keväisin järjestetään Balderin- salissa päivän mittainen tapahtuma, ja elokuun alussa syksyn kynnyksellä Kreivilä täyttyy monesta kymmenestä totuudenetsijästä. Suunnittelemme kuukausittaisissa tapaamisissamme teeman koko vuodelle. Vapaata keskustelua on paljon, joka oli minulle positiivinen yllätys. Otamme rennosti juoden kahvia, ja Seppo Aalto on aina kokannut jotain todella hyvää. Muutaman tunnin mittaisten tapaamisten aikana pääsemme kuitenkin vauhtiin suunnittelussa.
Suunnittelutapa on hetkessä luovaa ideioiden vaihtamista, ja tuntuu, että pääsemme vapautuneesti edustamaan ihmisyyttä, ei seurojemme mielipiteitä. Ideat löytyvät helposti, ja voimme luottaa siihen, että yhteinen sisäinen inspiraatio joka ohjaa meitä, on aina läsnä. Haasteellisinta tällaisessa suunnitelutyössä onkin monien ihmisten suuri tarve tuoda inspiraatiota esiin. Henkisten tilaisuuksien suunnitteleminen toimii mielestäni parhaiten, kun löydämme hiljaisuuden ja kunnioitamme jokaisen mielipidettä. Tällä tavoin tapaamisesta tulee tasapainoinen, ja jokainen pääsee sanomaan sen, mitä haluaa sanoa. Yhteistyöryhmä osaa tämän mielestäni hyvin. Me kysymme jopa mielipidettä hiljaisemmilta, joka on usein harvinaista tällaisessa eloisassa ihmisryhmässä.

Balderin sali

Balderin salin tapahtuma sali1.jpgjärjestetään usein huhtikuussa tai toukokuussa. Ohjelmaan kuuluu aina taidetta, yleensä musiikkiesityksiä, ja kaksi tai kolme alustusta, joiden pohjalta keräännymme keskustelemaan pienryhmiin. Taide on usein klassista musiikkia esimerkiksi Wagneria. Esitimme kuitenkin tyttöystäväni kanssa viime kevään tapahtumassa John Lennonin kappaleen Imagine.
Taide-esitysten jälkeen seuraa alustus, jonka pitää joku meistä Yhteistyöryhmän jäsenistä, tai joku kutsuttu alan erityisosaaja. Tämän vuoden teemana on ollut rauha, joten sekä Balderin, että Kreivilän tapahtumien nimi oli Rauha on jokainen askel.
Pirjo Aalto piti ensimmäisen alustuksen, jonka nimi oli Rauhan askeleita. Hän esitteli monta rauhan edustajaa, sekä rauhan erilaisia ilmenemismuotoja. Oli hienoa kuulla Gandhista, Nelson Mandelasta ja Pekka Ervastista kuten myös muista rauhanpalvelijoista tällä tavalla. Ennen seuraavaa alustusta on joko keskustelua tai taidetta. Tänä vuonna

esiintymässä oli Janneke Mossin johtama taidekuoro Aava, jossa vaikuttaa myöskin yhteistyöryhmämme jäsen Anne Paalo.
Seuraavan alustuksen piti Terttu Seppänen aiheena Ajatus sisäisen rauhan luojana. Hänen luentonsa oli täyteläinen alustus ajatuksen kehittämisen tärkeydestä rauhan ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta. Hän puhui meditaatiosta, jumalaisesta itsestä ja kauniiden, totuudellisten ajatusmuotojen luomisesta. Ajattelua käyttäen hyväksemme, voimme puhdistaa oman tunne- ja halukehomme, yhtyä todelliseen voimaamme, ja sitä kautta löytää todellisen rauhan.

Kahvitauon jälkeen oli vuorossa pienryhmäkeskustelut, joiden anti on mielestäni löytää yhteinen kieli ja omat oivalluksemme alustusten ja teeman inspiroimana. Keskustelu henkisen terveyden ja kehityksen välineenä on mielestäni tärkeä, joten onneksi ihmisten omille oivalluksille on varattu aikaa jokaisessa yhteistyöryhmän tapahtumassa.

Lopuksi oli minun vuoroni vetää harjoitus Rauha on jokainen askel. Olin työskennellyt tuon aiheen kanssa kevään aikana, ja löytänyt tavan päästä syvään rauhan tilaan hyväksymällä ja kohtaamalla ajatukseni ja tunteeni. Jokainen hyväksytty ajatus, tulee olemaan silloin askel kohti syvempää rauhaa. Lopulta voin kokea sisäisessä tilassani, kuinka rauha onkin henkinen voima, joka virtaa ulkoa päin minuun. Se ei olekaan tunne, vaan ennemminkin eteerisessä tietoisuudessa vaikuttava voima. Tämän ymmärsin tosin vasta myöhemmin Kreivilässä, Sepon vetämässä aamumeditaatiossa.

Lopuksi lauloimme kaikki yhdessä John Lennonin Imaginen -kappaleen ja lähdimme pois toivottavasti rauhallisempina ottamaan vastaan elämän kiireet.

Kreivilä

Unknown

Vuoden kohokohta on kuitenkin elokuun alussa järjestettävä viikonlopun mittainen seminaari Kreivilässä. Se sijaitsee Forssan lähellä, Helsingistä Turun suuntaan noin sata kilometriä. Kreivilä on teosofisen seuran keskus keskellä uskomattoman kaunista Suomen luontoa. Kaksi saunaa järjen rannalla, tunnelmalliset metsäreitit ja suuret ruoka-annokset tulevat ensimmäisenä mieleeni, kun mietin Kreivilää.
Tänä vuonna konferenssiin osallistui ennätysmäärä, yli 80 ihmistä. Olimme saaneet sinne toistakymmentä nuorta, joista suuri osa oli tullut Tammisaaressa järjestettävän Inner humanity campin kautta. Koska olin järjestämässä myös sitä, oli minun helppo kutsua nuoret myös Kreivilään. Tämänvuotinen tapahtuma oli muutenkin erityinen, sillä teosofisen seuran presidentti Tim Boyd (Tässä hänen videoblogi-päivityksensä, jossa mukana ote Kreivilästä, sekä hänen Suomen reissultaan) oli tullut samaan aikaan vierailulle Suomeen, ja saimme myös hänet osallistumaan ja luennoimaan Kreivilään.
Ensimmäinen ilta alkoi Erja Lahdenperän Non-violent communicationista kertovalla alustuksella. Kävimme läpi sen perusteita ja teimme muutamia käytännön harjoituksia. On hyvä saada myäs käytännön harjoittelua, ettei ohjelma jäisi pelkäksi teorisoinniksi. Lämmitimme pienen saunan ensimmäisenä iltana, ja viivyimme siellä myöhään vanhojen ja uusien ystäviemme kanssa keskustellen henkisyydestä ja sen yhdistämisestä jokapäiväiseen elämään. Kello oli yli yksi kun viimein pääsin sänkyyn.
Seuraava aamu alkoi mietiskelyllä, juuri sillä Sepon ohjaamalla, josta sain oivallukseni. Hän piti Yoganandan rauhameditaation, jossa visualisoidaan kolmannen silmän ottamaan vastaan rauhan värähtelyjä. Nämä värähtelyt laajenevät koko kehoomme, ja voimme tahdollamme laajentaa rauhaa myös itsemme ulkopuolelle, täyttäen sillä lopulta koko maailman. Kuten kaikki ruoat, oli aamupalakin todella täyttävä ja monipuolinen. Kreivilään kannattaa jo tulla siis pelkästään ruoan vuoksi!
Aamupalan jälkeen oli vuorossa Tim Boydin luento (Luento on videoitu, katso se tästä). En ollut kuullut Timiä aiemmin, joten en osannut odottaa juuri mitään. Lavalle astui kohtelias ja moderni amerikkalaismies, jonka ulkoisesta olemuksesta ei olisi osannut millään tavalla sanoa, että hän oli totuudenetsijä. Mutta kun hän alkoi puhumaan, ymmärsin heti minkälainen mies oli kyseessä. Timin jokainen lause kantoi selkeää ajatusta, joten hän oli varmasti

työskennellyt myös henkisellä tasolla noiden ideoiden kanssa. Hän puhui teosofisesta perinnöstä, jonka olemme saaneet noin vain, ja kysyi, mitä aiomme tehdä tällä perinnöllä? Olemmeko tuhlaajapoikia, jotka vain hävittävät lahjansa elämän houkutuksissa, vai olemmeko teosofian perinnön arvoisia kantajia? Tämä sai minut miettimään omaa suhtautumistani ajattomaan viisauteen, kuinka aion palvella sitä, kuinka palvelen maailman henkistä kehitystä? Tim puhui myös viidestä ohjeesta jokaiselle totuudenetsijälle.

noname.jpeg

Seuraavaksi jakaannuimme keskusteluryhmiin. Olin päässyt onnekseni Timin kanssa samaan ryhmään muutaman ystäväni kanssa. Aloimme keskustelemaan hänen luentonsa teemoista. Keskustelu sujui mukavasti, ja sitten Tim kertoi, että he järjestävät yhteistyötä Amerikan teosofisen seuran ja kolmen muun seuran kanssa. Tämän jälkeen en voinut enää olla hiljaa ideastani. Kerroin Timille ja muille läsnäolijoille olevani ruusu-ristiläinen ja antroposofi, sekä pian myös teosofi. Minua ei kiinnostanut olla mukana neljässä tai viidessä nuorisojaostossa, joten kerroin, että haluaisin saada luotua yhden nuorisojaoston, joka toimisi kaikkien teosofisten, ja muiden tärkeiden henkisten liikkeiden yhteisenä nuorisoryhmänä. Tim kannusti minua tekemään tämän, ja olen valmis aloittamaan työskentelyn tämän asian parissa, kunhan palaan takaisin Helsinkiin.
Iltapäivällä pääsimme tapaamaan Timiä yhdessä muiden nuorten kanssa. Oli mukava kuunnella hänen elämän tarinaansa. Kerrottuamme hänelle meidän yhteisestä henkisestä keskustelukokemuksesta, hän vakavoitui ja sanoi, että tuo on se lähde josta käsin meidän kuuluu toimia. Hän oli hämmästynyt, että olimme yhdessä kokeneet tällaista, mutta kevensi lopuksi tilannetta kertomalla, että nyt kun Suomi on hänen kartallaan, hän tulee tarkistamaan että teemme työmme yhteisössämme toimien kokemuksen kautta.
Tämän jälkeen alkoi Mikko Romppasen luento rauhasta. Hän puhui alustuksessaan rauhasta itsessämme, rauhasta toistemme välillä sekä rauhasta maailmassa. Mikko on huumorintajuinen mutta syvällinen mies, jonka sanat jäävät elämään. Yksi tärkeä muisto luennolta oli se, että iso Jihad, pyhä sota soditaan omaa alempaa luontoaan vastaan, ja jos tässä epäonnistutaan, tulee vuoroon pieni Jihad, eli sota toisiamme vastaan.
Illasta oli vielä vuorossa musiikki-ilta, johon Mikko Romppanen oli kasannut soittajia osallistujista. Esityksessä oli musiikkia, runoutta, freestyle räppiä ja sooloja. Loppuillan vietimme tuttuun tapaan saunassa.
Sunnuntai alkoi myös meditaatiolla, jonka ohjasi Terttu Seppänen. Aamupalan jälkeen oli vielä vuorossa Mauri Lehtovirran alustus, kaksi askelta rauhaan. Mauri oli valinnut vuorisaarnasta kaksi kohtaa: älä suutu, ja älä ole pahaa vastaan. Lopuksi seurasi vielä pienryhmäkeskustelut, sekä viimeinen lounas, jonka jälkeen hyvästelimme toisemme, ja lähdimme väsyneinä, mutta onnellisina kotia kohti.
Yhteistyöryhmä järjestää tulevanakin vuonna kaksi tapahtumaa, lisätietoja löydät ainakin Aatma-kirjakaupasta, sekä minun kotisivuiltani.