Tämä on ensimmäinen teksti, jonka kirjoitan jo muutaman kuukauden kestäneen matkani keskeltä. Otin kesän alussa itselleni aikaa syventyä uusiin oivalluksiin joita en pystynyt vielä sanoittaman sillä ne olivat itselleni niin uusia, intensiivisiä enkä halunnut älyllistää niitä vanhalla ymmärrykselläni. Antauduin kokonaisvaltaisesti tälle prosessille ja päädyin opiskelemaan tietoisuuden tutkimista Amerikkaan. Kirjoitan nämä lauseet kuukauden mittaisen kongintiivisen joogaan retriitin viimeisinä päivinä josta matkani jatkuu kohti seuraavia seikkailuita. 

Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä että uskallan ottaa askeleen ja aloittaa näistä asioista kertomisen. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa koska joudun koko ajan kysymään itseltäni, ymmärränkö sen todella mistä kirjoitan enkä halua vain toistaa joskus jotain kokemaani. Sen sijaan haluan pyrkiä tuomaan sanoiksi vain sitä minkä koen juuri nyt elävästi sisälläni. Uskon että jos olen rehellinen tälle prosessille niin myös sinä joka luet tätä, pystyt löytämään itsestäsi voiman jolla pystyt kokemaan sen mistä – laadullisesti nämä sanat ovat kirjoitettu.

Tämä artikkeli kertoo siitä, kuinka voin oppia erottamaan sen, milloin elän oman korkeimman olemukseni, todellisen tahtoni mukaisesti, ja milloin taas elän ulkoisten ajatus-, tunne- tai tarve-mallin mukaan tai projisoin omat kuvitelmani elämästä itseni ja todellisuuden väliin. Uskon että tämä on tärkeä kysymys jokaiselle ihmiselle sillä harvoin kohtaan ihmisen jolla ei olisi ristiriitaa – edes pientä – ajatuksiensa, tunteidensa ja tarpeidensa, sekä unelmiensa kesken. Haluan omalta osaltani tukea tällä artikkelilla ihmisiä, sillä tiedän että jokaisessa meissä on voima jota vahvistamalla meidän sisäinen kompassi pystyy näyttämään oikean suunnan elämämme polulla ja erottamaan milloin kävelimme siltä ulos. Kysymyksessä ei ole kuitenkaan jokin valmiiksi luotu karminen elämän ainoa oikea suunta. Olen itse kokenut että elämäni polun kulkeminen on samanaikaisesti maailman kuuntelemista sekä omasta vapaasta hengestäni käsin tämän polun luomista. Sen tähden tämä tekstikään ei tule olemaan viiden pykälän ohjekirja korkeamman tahtonsa kuuntelemiselle vaan pikemminkin prosessi, joka voi virittää meidät kaikkien muotojen taustalla olevaan tietoisuuteen. Tässä tietoisuudessa tiedän totuuden koska rakastan sitä, ja tiedän olen löytänyt totuuteni siitä kuka minä olen juuri tällä hetkellä. Tässä kokemuksessa voin nykyhetkestä käsin katsoa omaa elämääni niin tulevaisuuteen kuin menneisyyteen elävästi. Voin tarkastella myös sitä, kuinka minä voin inkarnoitua henkisenä olentona kokonaisemmin persoonaani ja toimia maailmankaikkeuden kokonaisuuden hyväksi. Henkinen olemukseni ei koskaan ajattele itsekkäästi minun persoonani parasta, vaan elää maailman tapahtumisen kokonaisuudessa tarkastelen sitä mikä on todellisuudessa hyvää, kaunista ja totta.

Alussa on mahdollisuus luovuudelle

Okei, lähdetään liikkeelle alusta eli siitä mitä koet juuri tällä hetkellä. Huomio ensiksi hetki kehoasi. Miltä sinusta tuntuu olla ihminen vartalossa? Virtaako siellä, onko siellä jähmeyttä tai tukoksia, onko vatsasi täynnä, vai onko se kenties nälkäinen? Avaudu sitten aisteillesi. Katsele ympärilläsi hetki. Mitä millaisia värejä näet, mitä kuulet ja miten tunnet lämmön? Voi siirtyä sitten sydämeesi havainnoimaan mitä tunnelmia, tunteita sinulla on tällä hetkellä. Anna itsesi vain kokea. Sinun ei tarvitse nimetä tai arvostella mitään vaan ainoastaan kokea. Vie sitten tietoisuutesi voima pääsi alueelle ja tarkastele ikään kuin ulkopuolisena ajatuksia, joita sinulla tällä hetkellä liikkuu siellä. Voitko tulla tietoiseksi siitä hetkestä kun läsnäoleva tietoisuutesi on nukahtamassa jonkun vastaantulevan ajatuksen, jonkun tunteen tai jonkun tarpeen syövereihin? Huomaatko hetken jolloin palaudut takaisin tarkastelemaan itseäsi kokonaisuutena tuomitsematta tai arvostelematta mitään. Nauti hetki ja vain elä tätä hetkeä.

Tällainen kokemuksellisuus saa meidät heräämään arki-tietoisuutemme unesta. Vaikka korkeampi tietoisuuden tila on tästä vielä muutaman askeleen päässä tästä kokemuksesta, on meidän hyvä oppia havainnoimaan mielemme rakenteita joita tällä – ja jokaisella – hetkellä kannamme tietoisuudessamme. Jos pystymme lukemaan tämän artikkelin tietoisina kehostamme, tunteistamme, ajatuksistanne huomaten miten ne vaikuttuvat tekstin sisällöstä, olemme jo ottaneet askeleita eteenpäin kohti todellisen tahtomme löytämistä.

Koko olemuksen aktivoiminen

Olen näiden viimeisten kuukausien aikana oppinut kuinka suuri etu ja lahja on se, että pystyn ottamaan sydämeni, kehoni, energiani ja ajatteluni kokonaisuudessaan mukaan mihin tahansa elämäni hetkeen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että pystyn ajattelemaan niin, että tunnen ajatteluni, että tahdolla liikun ajattelussani ja koen ajatteluni kehossani ja energiassani. Samalla tavalla pystyn ajattelullani kokemaan tunteeni kokonaisvaltaisemmin; ei niin että älyllistäisin ajatuksilla tunteitani vaan ikään kuin niin, annan ajatteluni tulla sisäiseksi näkökyvyksi jolla pystyn havainnoida tunteita kokonaisvaltaisemmin. Myös energiani ja kehoni yhteen tuominen tunteiden kanssa saa aikaan yhä kokonaisvaltaisemman kokemuksen. Tällöin koko olemukseni aktivoituu, ja nämä voimat hedelmöittävät, elävöittävät ja inspiroivat toisiaan. Myös puhuminen, lukeminen, liikkuminen, kirjoittaminen, kaikki toiminta voi tulla koko olemukseni läpäisemäksi. Silloin kävelen niin että tunnen toiminnan sydämessäni, ja ajatteluni avulla näen oman kehoni kävelemässä tarkastellen sitä ulkopuolelta. Ruokailusta, aistimisesta tai liikkumisesta ympäröimässä maailmassa tulee huomattavasti kokonaisvaltaisempaa, ja elämä tuntuu jälleen siltä miltä se lapsena tuntui. Silloin jokainen hetki oli Juttu, jokaisessa leikissä oli elävyyttä ja jokainen ruoka maistui niin todelta. Nyt aikuisiässä usein unohdan tämän elävyyden, sillä valmiit ajatusmallini passiiviset tunteeni ja puoli-tietoiset tai tiedottavat tarpeeni saavat minut nukahtamaan arkisen elämäni uneen. 

Edellä mainittu herääminen kokonaisvaltaiseen elämään ei kuitenkaan vähennä tuskaa, kärsimystä tai niitä muita ihania maailman kokonaisuuden kokemuksia. Sen sijaan että kärsisin vähemmän kärsinkin kokonaisvaltaisesti. Paradoksaalisesti kärsimyksestäkin kuten pelosta tai häpeästä tulee osa kokonaisvaltaista olemista. Ymmärrän silloin, että negatiiviset tunteet, tarpeet tai niin niin sanonut vahingolliset ajatusmallit ovatkin ennen kaikkea voimia, jotka ovat vain jääneet toistamaan samaa rataa, mutta jotka tiedostamalla tuomalla oikeaan kontekstiin pystytään ottaa voimavaroiksi omalle tiellemme. Samalla tavalla kuin katson kiviä, tyhjää paperia tai lyijykynää, joka on vielä teroittamatta, joka ei ole vielä piirtänyt tai kirjoittanut paperille mitään, voin kokea ajatus-, tunne-, ja tarve-mallit työkaluina joita oikein käyttämällä voin luoda jotain hyvää, kaunista ja totta.

Jututtaminen

Kerrataan nyt mitä olemme oivaltaneet tähän mennessä. Meillä on tietoisuuden luova voima, joka toimii mielen rakenteiden, kuten ajatuksien, tunteiden ja tarpeiden sekä kehollisuuden taustalla. Emme tule siitä useinkaan tietoisiksi koska tietoisuutemme samaistuu edellä mainittuihin muotoihin, ja koska tietoisuutemme voimaa täytyy vahvistaa, jotta se pystyisi kannattelemaan itseään henkisessä, muodottomassa tilassa. Tässä korkeammassa tietoisuuden tilassa jossa heräämme henkiseen olemukseemme, olemme vapaita mielemme rakenteista, ja pystymme sekä kuuntelemaan että luomaan oman elämämme suunnan ja päämäärät. 

Voiman tähän tietoisuuteen pääsemiseksi voi kehittää esimerkiksi aistittavan kohteen, mielen rakenteen tai minkä tahansa muun muodon avulla. Käytämme tätä muotoa vastuksena, ikäänkuin vahvistamaan omaa tietoisuutemme voimia, joita keskittämällä valittuun kohteeseen pystyy vahvistamaan. Kun tietoisuutemme voimia vahvistetaan niin, että ajattelumme, tuntemisemme, kehomme ja energiamme voimat liittyvät toisiinsa ja tukevat toisiaan valitsemamme kohteen yhteydessä, elävöittävät nämä voimat toisensa. Tämän alkemistisen prosessin myötä  vapauttamme tietoisuutemme sekä kohteen muotoavat voimat henkiseksi kokemukseksi. Tätä prosessia voi kutsua nimellä Jututtaminen, dekonstruktio tai Epoche.

Kokeillaan nyt yhdessä Jututtaa jokin aistikohde. Tekniikan opittuamme voimme luoda siitä oman yksilöllisen muotomme ja Jututtaa esimerkiksi jonkun unelman tai päämäärän tai minkä tahansa ajatuksen, tunteen tai aistikohteen. Valitse aluksi jokin esine, mitä yksinkertaisempi se on, sitä parempi. Havainnoi tuota esinettä. Anna koko tietoisuuteesi keskittyä siihen. Katsele sitä, kokeile miltä se tuntuu. Minkä värinen esine on? Osaatko nimetä sen geometriset muodot tai mikä sen funktio on? Jatkamalla tätä huomaat pian kuinka arkinen itsetietoisuutesi vahvistuu. Koet olevasi sen johdosta paremmin kehossasi, ja saatat huomata kuinka aistimuksesi ja ajattelusi selkeytyy. Tällä tavalla pystyt esimerkiksi maadoittamaan itsesi tärkeän paikan tullen, ja tuoda itsesi läsnäolon kokemukseen. 

Tarkastelee sitten millä tavalla ajattelusi toimi kun nimeät kohteesi (vaikka käytämme tässä harjoituksessa nimeämistä, voit vapaasti kokeilla tarkastella havaintoa ilman sen nimeämistä tai mitä tahansa toimintaa). Toista mielessäsi muutama kerta kohteesi nimi, ja tarkastele sitten miten tuo nimi tulee tietoisuuteesi? Miten koet nimeämisen voiman pääsi alueella? Miten koet tämän aktiviteetin tietoisuudessasi? Alat pian huomata, millä tavalla ajattelu alkaa aktivoitua ja vahvistua siitä tarkastelemalla.

Tämän jälkeen voit siirtyä havainnoimaan energiaasi, tahtoasi ja kehoasi. Voitko huomata miten energiasi liikkuu kehossasi kun nimeät havaintoasi? Alkavatko jalkasi kihelmöimään, tunnetko aktiivisuutta vatsasi alueella? Entä käsivarsissa? Siirry sen jälkeen tarkastelemaan tunteita ja sydämesi aluetta. Tunnetko miten nimeäminen vaikuttaa tunteisiisi? Saako se sydämesi heräämään tai vahvistamaan oma yksilöllistä kokemustasi? Lopuksi tule tietoisiksi näistä kaikista voimista samaan aikaan, nimeämällä havaintosi uudestaan. Huomaat kuinka ajattelusi, tunteesi, energiasi ja kehosi liittyvät yhteen toiminnassa. Kun vahvistat näitä voimia ja tuot ne yhteen, saa tämä prosessi aikaiseksi tietoisuuden muodonmuutoksen, jolloin heräät tarkastelemaan olemustasi ulkopuolelta kohteeseen ja persoonasi rajojen toiselta puolelta.

Olet nyt läsnä omassa henkisessä olemuksessasi. Vahvistamalla mitä tahansa olemuksesi voimia, pystyt ajatella, tuntea ja tahtoa vahvemmin ja tietoisemmin tälläkin tasolla. Voit löytää täältä kohteesi henkisen olemuksen. Voit myös kokeilla luoda tällä tasolla uusia luovia ajatuksia kuten sen mihin suuntaan haluat kulkea elämässäsi.

Oman elämän polkunsa löytäminen ja luominen 

 Palataan sitten takaisin oikeaan elämään ja tehtävämme pariin. Tehtävämme on oppia tunnistamaan se, milloin elämämme polku vie meitä niin sanotusti oikeaan suuntaan, kohti kohtaloamme tai korkeampia päämääriämme. Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan siitä, että elämässä oli jokin äärimmäisen korkea rima, joka meidän täytyy ylittää siihen valmistautumatta – joskus tosin tämä on juuri se mitä tarvitaan – vaan tulemme löytämään jokaisesta päivästä merkkejä oman polkumme löytämiseksi. Uskon että jokainen ihminen kokee päivittäin pieniä ihmeitä, eli tienviittoja kohti omaa kohtaloaan. Meidän täytyy kuitenkin oppia olemaan hereillä noissa hetkissä ja oppia tunnistamaan se, kuinka todellisuus johdattaa ja tukee meitä matkallamme. Mikäli emme näitä, ei siitäkään kannata ottaa paineita tai alkaa pingottaa itseään tiukille. Elämän polku muodostuu sen mukaisesti miten me sitä kuljemme, mikäli haluamme tehdä siitä kuntosali-ohjelmaan mitä mahtavimman seikkailun sijaan voimme näinkin toimia. Eikä tällä tiellä ole virheitä. Jokainen askel jonka otamme, voidaan käyttää luovasti hyväksi elämämme polulla; jopa vuosikymmenien jälkeen, joten mikään sivupolku ei tule olemaan turha. 

Mikäli tahdomme herättää minuutemme mielemme unimaisista ajatus-, tunne- ja tarvemalleista ja vahvistaa näitä voimia elämämme hetkinä, opimme erottamaan milloin persoonamme ohjaa meitä siitä milloin olemme tietoisia elävän nykyhetken ihmeistä. Onkin mitä kauneinta oppia herättämään sydämessään ihmetyksen ja hartaan kunnioituksen tunteita esimerkiksi kävellessään kaupungilla tai luonnossa. Sen sijaan mikäli päivämme ovat täysin aikataulutettuja, voimme oppia muutaman hengityksen mittaisen läsnäolon hetken kautta kokemaan mitä syvintä tyydytystä vain nähdessämme esimerkiksi iloiset kasvot, auringonsäteitä tai ensilumen. 

Samalla tavalla kuin nimesimme ja tarkastelimme valitsemaamme aistikohdetta edellisessä harjoituksessa, pystymme herättämään huomiointimme voiman tarkastelemalla mitä tahansa kohdetta ulkoisessa maailmassa. Kun tämä kyky kehittyy, löydämme läsnäolon voiman jo muutamassa sekunnissa aktivoituamme minämme huomioivan tietoisuuden havainnoimalla ulkoista maailmaa, kehoamme ja energioitamme, ja ajattelemalla, sekä tuntemalla. Huomaamme, että siitä mitä olemme harjoitelleet metodisesti aiemmin alkaa muodostua elämäntapa, ja opimme ottamaan läsnäolon voiman mukaan ystävänä elämäämme; ei pakotettuna tapana kuten meditaatio joskus otetaan. 

Oletetaan, että olemme juuri nyt heränneet mielemme unesta, aktivoituneet sisäiset voimamme ja yhdistäneet ne yhdeksi läsnäolon väkeväksi, valon, elämän ja rakkauden olotilaksi. Astelemme päivän aikana erilaisiin paikkoihin, kohtaamme ihmisiä ja käytämme internettiä. Voimme huomata kuinka jotkut asiat ympärillämme saavat meissä aikaan värähtelyä, intuitiivisen merkityksellisyyden tunnelman. Koska tunnemme itseämme jo hiukan, tiedämme milloin kyseessä ovat mielemme rakenteet, ja erotamme sen milloin jokin kokemus tai aistimus kutsuu meitä oikeasti luokseen. Jokainen tällainen kokemus ei välttämättä vie meitä suoraan korkeamman tehtävämme luokse. Näillä kokemuksilla on kuitenkin kerrottavaa meille. Ehkä meidän tarvitsee käydä keskustelu jonkun ihmisen kanssa, jotta hän tutustuttaisi meidät toiselle ihmiselle tai elämämme rakkaimpaan harrastukseen. Ehkä jokin kirja tai nettisivu avaavat meille oven tulevaisuudessa uuteen kotimaahamme. Ehkä se, että passimme jää Suomeen Amerikan matkamme alussa, ja saa meidät tulemaan muutamaksi päiväksi Suomeen mahdollistaa sen, että luomme suhteen elämämme uskomattomimpaan ihmiseen. Tärkeintä onkin vain toimia, kokeilla uutta ja katsoa mitä todellisuus meille kertoo, jos avaamme sille oven uudestaan ja uudestaan. Itse olen kokenut, että jokainen asia jonka luen, näen, kuulen tai ihminen jonka tapaan on merkityksellinen ja pystyy näyttämään minulle itsestäni, itsestään mutta myös koko todellisuudesta jotain uutta. Ainoa syy miksi en koe aina näin on se, että olen itse mieleni unessa. 

Jos olen valmis ottamaan askeleita kohti uusia energeettisesti latautuneita kohtaamisia, tilanteita, matkoja – niin ulkoisia kuin sisäisiä – alan elää yhteydessä elämän luovaan virtaan. Yhä uusien kohtaamisten ansiosta alan tiedostamaan sitä ja opin toimimaan sen kanssa harmoniassa. Tämä virta vie minua kohti korkeampaa päämäärääni, ja jos pystyn herättämään korkeamman olemukseni ja henkistämään ajatteluani, tunnetta ja tahtoani pystyn huomata olevani osa tuota kosmista kokonaisuutta. Olen osa tätä suurta Itseä, joka elää jokaisessa meissä rakkauden, valon ja elämän alueella. Kun oivallan tämän muuttuu elämäni suunta, sillä haluan jakaa tämän henkisen kodin toisten ihmisten kanssa, ja haluan elää yhteydessä ihmiskunnan tähän korkeampaan minuuteen. En enää tee henkistä matkaa jotta minä saisin jotain, vaan teen sen koska olen osa meidän suurta perhettä. Silloin jokainen ammatti, arkinen teko ja kohtaaminen muuttuvat, koska elän ne kokonaisena henkis-fyysisenä olentona. Silmäni säteilevät valoa, sanani rakkautta ja voimaa ja koko olemukseni, kaikki tekoni vahvistavat toisia ihmisiä, luontoa ja koko todellisuutta.

Meidän ihmiskunnan henkinen perheemme ei halua kenenkään meistä jäävän jumalien, opettajien, gurujen, ideologioiden tai vanhempien sisarusten ohjeita toteuttavaksi lapseksi, vaan se haluaa meidän kasvaa itsenäisiksi ja vapaiksi yksilöiksi. Vasta silloin elämme täydellä kapasiteetilla itsenämme niin persoonallisesti kuin kosmisesti. Meille on osittain luotu polku jota kulkea, mutta meidän tehtävämme on vapaina ja minämme tietoisuuden voimalla luoda tämä polku uudestaan joka hetki. Tämä on elämämme. 

Tahto ei ole valmis päämäärä, vaan elävä substanssi, valo joka johdattaa meitä pimeässä kohti omaa potentiaaliamme.