Tämä artikkeli julkaistiin 4/15 Ruusu-risti-lehdessä.  

video_games_chrono_trigger_1500x975_wallpaper_Wallpaper_1500x975_www.wallpaperswa.com

 

Minä pidän keskusteluista. Pidän kovasti siitä, kun pääsen keskustelemaan henkisistä asioista ystävieni tai henkisyydestä kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Yleensä tällaiset keskustelut alkavat pohtimalla jotain elämää ja todellisuutta koskevaa kysymystä, kuten: Onko vapautta olemassa? Mitä vapaus on? Onko ihmisellä kohtalo, jonne hän päätyy väistämättä? Tai millä tavalla voimme havaita kohtalomme ollessamme keskellä alemman luontomme haluja?

Parhaimmassa tapauksessa keskustelu voi muistuttaa aarteen etsintää, jossa rakennamme keskustelukumppaniemme kanssa oivalluksistamme tietä kohti tuntematonta. Kumpikaan meistä ei tiedä ennalta, minne keskustelu päätyy, sillä mitä mieltä yhdessä pohdiskelusta olisi, mikäli toinen tietäisi jo valmiin vastauksen, ellei hän haluaisi opettaa toista?

Saattaa kuitenkin olla, että keskustelu päätyy siihen, että olemme oivaltaneet ja rakentaneet yhdessä uuden käsitteen tai tekniikan, johon voisimme luottaa elämässämme. Sisäinen elämämme on täyttynyt tällaisista käsitteistä. Arvioimme elämää menneiden kokemusten perusteella. Ajattelemme, tunnemme ja reagoimme asioihin usein jo alitajuisiksi laskeutuneiden olettamusten, arvojen ja mielipiteiden perusteella. Syvällä sielussa voimme kuitenkin tuntea epävarmuutta, sillä koemme, ettemme pysty pohjimmiltaan luottamaan tällaisiin käsitteisiin. Yrittäessämme löytää varmaa pohjaa tiedolle ja tietoisuudelle opiskelemme ja syvennymme kuitenkin uusiin käsitteisiin, jotka tulevat korvaamaan tai pahimmillaan lisäämään sisäisten käsitteiden määrää.

 Ihmisellä on taipumus etsiä vastauksia ja tietoa, joihin hän voisi nojata kun ei tiedä mitä tehdä. Haluaisimme löytää viisasten kiven, joka kertoisi meille vastaukset, mutta vielä tätäkin enemmän haluaisimme olla itse tuollainen viisasten kivi, jolloin epävarmuutta ja ongelmia ei tarvitsisi enää kohdata.

Ystäväni ja mentorini Orland Bishop kertoi minulle yhtenä päivänä oleellisen seikan tietoisuuden evoluutiosta. Tänä päivänä ei ihminen voi nojata opiskeluun ja vanhaan tietoon elämän ymmärtämisessä. Hän täytyy sen sijaan tiedostaa (cognize), ja tämä tiedostaminen onkin nykypäivän opiskelua.

Entä jos tilanne olisikin tämä? Meidän tehtävämme olisi löytää itsestämme tuo kokeva ja elävä itseys, jonka ei tarvitsisi nojata mielikuviin tai ulkoisiin moraaliperiaatteisiin. Periaatteessa tämä kuulostaa helpolta. Ovathan Pekka Ervast, Rudolf Steiner ja muut opettajat antaneet meille sellaisen määrän meditatiivisia harjoitteita, että totuuden kokeminen ja menneisyydestä vapaa tiedostaminen näitä harjoituksia tehden olisi kohtuullisen helpohko tehtävä.

art-of-meditation-and-meditating-with-art-innovations-that-go-hand-in-hand_meditation-nik-helbig-700x462.jpg

Miksi sitten emme ole jo kaikki korkeamman itsen yhteydessä elämässä vapaata, nykypäivän tiedostavaa elämää? Ehkä kysymys ei olekaan siitä, ettemme tee tarpeeksi harjoituksia tai opiskele tarpeeksi ahkerasti hengentieteellistä materiaalia. Nykypäivän ihminen kantaa mukanaan pitkää historiallis-kulttuurillista taakkaa, johon muun muassa kuuluvat tietäminen sen muinaisessa merkityksessä ja ulkoapäin ohjattu elämäntapa. Nykyaika on vasta alkamassa, eikä sen tuomaa uutta tietä ei ole siksikään moni vielä kulkenut. Voimme kuitenkin alkaa raottaa ovea uuteen aikaan, kunhan olemme valmiita tarkastelemaan ennakkoluulottomasti ulkoista ja sisäistä maailmaamme.

Abstraktit käsitteet

Menneen itsemme tarkastelu voi alkaa siitä, että tulemme tietoisemmiksi lauseidemme ja ajatuksiemme sisällöistä. Itse kohtaan usein ennakkoluulojani juuri keskusteluiden yhteydessä. Ystäväni Markus Salokas auttoi minua ottamaan ensimmäisen askeleen tällä tiellä kertoessaan, mitä panettelu on. Panettelussa arvioimme ihmistä usein hiukan paheksuen, mutta myöskin neutraalisti. Käytämme yleistäviä käsitteitä, joilla leimaamme toisen ihmisen tai kokemuksen menneisyydestä lainatulla ja usein subjektiivisella arvauksella elämästä.

Olen huomannut itsessäni piirteen yrittää saada asioihin selkoa luomalla sisäisiä sääntöjä ja lainalaisuuksia elämäni kokemuksista. Panettelun kohdalla se voisi olla ihmisen luokittelua jonkinlaiseksi, koska hän on toiminut tietyllä tavalla. Mieleni luokittelee myös mieluusti esimerkiksi henkisiä liikkeitä sekä niissä vaikuttavia ihmisiä tietyillä abstrakteilla sanoilla kuten “hyvä, pinnallinen, luciferinen, epäaito, itsekeskeinen, tuomitseva”. Luokittelukohteita voivat olla myös esineet, kokemukset, paikat ja tapahtumat.

Ennen kaikkea mieleni on hyvä keksimään pseudo-henkisiä käsitteitä maailman ilmiöistä. Tällaisia ovat esimerkiksi: “Tämä oli kohtaloa”, “Olin varmasti edellisessä elämässä”, “Kristus haluaa tätä” tai “Neljäs chakrani on tukossa.” Vaikka nämä väittämät olisivatkin tosia, olen kokenut, että tällaisten käsitteiden käyttäminen järkeilyn tai himmeän tuntemuksen kautta saatuna saattaa oikeastaan haitata omaa henkistä kasvuani.

Autumn_Skye_ART_Autumn_Equinox.jpg

Ystäväni ja mentorini Yeshayahu Ben-Aharon puhuu usein vastakkaisuuden laista. Oma näkemykseni tuosta laista on se, että totuus kääntyy vastakuvakseen kokijassa, ellei hän elä nykyhetkessä ja ole valmis uudistamaan jokaisena hetkenä tietoaan kokemansa perusteella. Esimerkkinä tällaisista vastakuvakseen kääntyneistä asioista voisi ottaa henkiset liikkeet, joiden kuuluisi opastaa ihmiset vapaiksi ja itsenäisiksi henkisiksi olennoiksi. Voimme tarkastella henkisiä liikkeitä, ja kysyä itseltämme, ovatko niiden ihmiset todella vapaita ja itsenäisiä, vai seuraavatko he sittenkin seurakuntansa dogmeja?

Hopi-intiaanien kielessä tuolia kutsutaan tuoliksi vain silloin, kun sillä istutaan. Käsite tuoli on heille enemmänkin funktio ja tekeminen kuin paikallaan oleva objekti. Useat henkiset opettajat puhuvat henkisestä maailmasta samanlaiseen tapaan. Henkinen maailma on liikettä ja aktiivisuutta. Siellä kaikki liikkuu, muuttuu ja elää. Tämän takia ei henkisen maailman totuuksia pysty kirjoittaa muotoon; ne ovat jo muuttuneet siinä vaiheessa, kun niistä aletaan kirjoittaa.

Käytäntö ulkoisessa elämässä

Tietoinen puhuminen ja tietoinen ajattelu ovat kaksi harjoitusta, joilla voi alkaa havaita omia menneisyydestä tulleita käsitteitä. Voimme esimerkiksi valita päivästämme yhden keskustelun, jossa päätämme olla tietoisia siitä, mitä todella puhumme. Tällöin keskitämme huomiomme sanoihimme ja ajatuksiimme puhumisen aikana sekä jo ennen sitä. Meidän kannattaa myös opetella kuuntelemaan toista ihmisistä sisäisesti hiljaa, yrittäen välttää omien ennakkoluulojen ja mielipiteiden tuloa ajatuksiimme tai sanoina vastauksena toiselle. Pystymme oppia myös olemaan käyttämättä arvioivia yleistyksiä sekä ennakkoluulojen pohjalta muodostettuja mielipiteitä ja yleiskäsitteitä puheessamme, ja yksinkertaisesti puhua asioista tapauskohtaisesti.

Voimme oppia havainnoimaan myös tuntemuksia, joita toisen puhe meissä herättää. Kaikki ennakkoluulot ja olettamukset eivät nouse tietoisiksi ajatuskuviksi asti, vaan kytevät pinnan alla saaden meidät tuntemaan monenlaisia tunteita. Voimme myös havainnoida keskustelua jälkeenpäin ajatuksissamme tai toistemme kanssa. Tällöin saatamme huomata asenteemme, mielipiteemme ja tunnetilamme herkemmin kuin itse tilanteessa.

Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi unohtaa tietomme ja viisautemme elämästä. Annamme vain tilaa keskusteluissa ja kokemuksissa uusille näkökulmille ja mahdollisuuksille, ja näin oma sisäinen maailmamme rikastuu. Löydämme uusia tapoja katsoa ja kokea maailmaa. Tämä on tietysti tervehdyttävää sielunelämällemme. Löydämme itsestämme uutta sisäistä hiljaisuutta. Sellaista, joka muodostuu maljaksi, johon uusi ja tuntematon voi laskeutua.

holy-grail_2266248i.jpg

Sisäisen tiedon tie

Kuten olen kirjoittanut, on sisäinen elämämme rakentunut kantamaan menneisyyttä mukanaan mielikuvina, abstrakteina käsitteinä ja muunlaisina ennakko-oletuksina. Tämä substanssi pitää meidät otteessaan ja estää meitä kokemasta ja tiedostamasta elämää nykyhetkessä.

Substanssi vaikuttaa myös henkisiin pyrkimyksiimme, sillä meillä voi olla paljonkin mielikuvia siitä, millaista on henkinen kokeminen ja millä tavalla sinne pitäisi päästä. Menneisyyteni kuvat ja ajatukset ovat itselleni olleet suurimpia haasteita sisäisen kokemisen ja tiedon saavuttamiseksi. Olen huomannut, että meditoidessani on minulla ollut valmiina tai ainakin alitajuisesti mielessä ajatus siitä, minne kyseisen harjoituksen kuuluisi viedä. Tällä tavalla menneet kokemukseni meditaatiosta tulevat esteiksi uusille ja syvemmille kokemuksille.

Steiner puhuu usein vapaasta ajattelusta, jota hän kutsuu imaginaatioksi, selvänäköisyyden ensimmäiseksi asteeksi. Tässä tietoisuudentilassa ei todellisuus näytä enää ajatuksilta, tunteilta tai muilta normaaleilta sielun ilmiöiltä, jollaiseksi itse kuvittelin henkisen kokemisen. Imaginaatio on vapaata normaalin tietoisuutemme muodoista, ja siksikin sitä kutsutaan vapaaksi ajatteluksi. Siinä tilassa pääsemme kokemaan, kuinka ajattelu itsessään on aistinelin, jolla korkeammat totuudet, ideat, tunteet ja elämä koetaan nykyhetkessä. Sitä varten on meidän kuitenkin pystyttävä päästää irti ja unohtaa mielessämme olevat kuvat, tuntemukset ja muu liikehdintä.

Georg Kühlewind, antroposofi ja tietoisuudentutkija sekä yksi tärkeimmistä kirjailijoista itselleni, kirjoittaa, että ihmisen minuuden täytyy olla tarpeeksi vahva, jotta se pystyy kokemaan itsensä vapaana kaikista muodoista. Mikäli minuudella ei ole voimia tähän, se pelkää häviävänsä ja siksi tarttuu muotoihin, sääntöihin sekä ulkoapäin tulevaan tietoon. Ihminen on myös luonnostaan laiska työstämään vapaata osaa itsessään. Hänen on helpompi pitää muotoa, kultaista vasikkaa tietonsa lähteenä, varsinkin jos tämä ulkoinen tai sisäinen muoto säästää hänet käyttämästä omaa sisäistä aktiivisuuttaan. Myös ulkoiset merkit ja ihmeet voivat olla tällaisia sisäistä laiskuutta ja omaa sisäistä aktiivisuutta syöviä muotoja.

Sisäistä vapauttaan voi ihminen harjoittaa monien meditatiivisten harjoituksien kautta. Kysymys ei minusta olekaan siitä, mitä teemme, vaan siinä, kuinka aktiivinen meidän keskittymiskykymme on harjoituksien aikana. Aktiivinen keskittyminen, ajattelu ja havaitseminen voivat tulla vapaiksi menneisyydestä ohjatuista muodoista. Silloin sisäinen tilamme toimii hetken viisaudesta käsin. Aktiivisuus tulee olemaan improvisaatiota, joka kokee elämää ja liikkuu vapaasti korkeamman tietoisuuden johdatuksessa. Kiinnittämällä tähän huomiota esimerkiksi ajattelun havaitsemisessa, kontemplaatiossa sekä itsensä unohtavissa keskittymisharjoituksissa tulemme tietoisiksi todellisuuden korkeammista tasoista. Tärkeää on mielestäni kehittää muotoja tiedostavaa kykyä ja taitoa kokea maailmaa, sisäistä ja ulkoista todellisuutta muotojen ohi.

fan_art_chrono_from_chrono_trigger_by_kakarotoo666-d7bzy80.jpg

Artikkelin ensimmäinen ja tämä viimeinen kuva ovat pelistä Chrono Trigger, jota suosittelen kaikille jo uskomattoman tarinansa vuoksi! Voit harjoitella muotojen ohi katsomista esimerkiksksi eläytymällä tarinaan pelissä, jonka grafiikat ovat alkeelliset!