Kesän mittainen meditaatio – matka New Yorkista henkiseen ajattelijaan, ja Pohjois-Norjasta Yhteiseen Juttuun

(Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Takoja-lehden numerossa 3/17) 

Kesä 2015 muutti elämäni kulkua merkittävästi. Silloin järjestimme ensimmäistä kertaa Inner Humanity Camp -nimisen seminaarin, ja heti sen jälkeen kirjoitin ensimmäisen kirjani Tietoisuuden kehittäminen Osa I – Sisäinen maailma. Aloin myös samaisena kesänä kirjoittamaan nettisivuilleni www.ihmisyyteen.fi blogi-artikkeleita, ja ensimmäinen iso luentoni oli Hengen ja tiedon messuilla samaisena syksynä. Tämä kaninkolo, johon silloin hyppäsin, oli kuitenkin paljon laajempi kuin osasin arvatakaan. Se on jatkunut vielä tähänkin päivään saakka.

Tuosta kesästä lähtien olen kulkenut elämäni tietä syvemmälle kohti omaa ja ihmiskunnan kollektiivista kohtalon tehtävää. Omaan tieheni on kuulunut ensimmäinen matkani Orland Bishopin luokse Los Angelesiin, yli kaksisataasivuisen kirjani ”Tie sisäiseen ihmisyyteen” kirjoittaminen, useiden retriittien ja kurssien järjestäminen, luennointi erilaisissa tilaisuuksissa Oulun psyke-festareilta Natural High Healing -festivaaleihin. Tärkeitä hetkiä ovat myös olleet matkani Israeliin ja kognitiivisen joogan opiskelu, jotka kuuluvat Yeshayahu Ben-Aharonin työhön (Israelin matkasta ja kognitiivisesta joogasta voitte lukea lisää Minä Olen -lehdistä 3/17 ja 4/17)

Kuitenkin tähän kesään 2017 kulminoitui kaikki, minkä parissa olin tehnyt työtä näiden kahden, ja monen muun vuoden aikana. Ymmärrykseni syventyi lähes jokaisella elämäni osa-alueella, ja pääsin viettämään sellaista elämää jota haluaisin tehdä elääkseni. Tähän kesään kuului matka Amerikkaan, jossa työskentelin intensiivisesti tietoisuustutkimuksen parissa ja olin järjestämässä seminaaria. Kesääni kuului myös monen retriitin ja tapahtuman järjestäminen sekä luennointi ja workshoppien pitäminen täällä Suomessa.

Tässä artikkelissa kerron tapahtumista ja oivalluksista, joita olen saanut kesän aikana. Näen kesän tuomat hedelmät ja uudet henkiset siemenet sellaisina, jotka minun kuuluu jakaa eteenpäin kaikille kiinnostuneille. Vaikka artikkelissa kerronkin erilaisista paikoista ja tapahtumista, on artikkelin todellinen anti ne lukuisat elämykset ja kokemukset, jotka ovat saaneet minut arvostamaan elämää jälleen aivan erityisellä tavalla.

Global Event College

Minulle oli suuri kunnia saada kutsu opettajani Yeshayahu Ben-Aharonin hengentieteelliseen yhteisöön, Global Event Collegeen. Global Event Collegen tehtävänä on toimia henkisestä ytimestä käsin, tutkia ja ymmärtää nykypäivän haasteita ja mahdollisuuksia elävän ymmärryksen valossa. Tällöin voimme tarkastella aikamme ilmiöitä, kuten teknologian kehitystä tai esimerkiksi rahataloutta uuden tietoisuuden näkökulmasta.

Tämä uusi tietoisuus on ollut oman tutkimukseni pääteema viimeisten vuosien aikana. Sitä voisi kuvailla minävoimaksi tai tietoisuussieluksi, joka vähitellen kehittyy ihmisillä heidän sisäisestä työstään riippuen. Omassa työssäni kutsun tätä voimaa nimellä huomiointi (attention). Tutkittuani sitä intensiivisesti monen vuoden ajan voin kertoa, että huomioinnin kehittäminen mahdollistaa ihmiselle kokemuksen ja ymmärryksen siitä, että hän on henkinen yksilöllinen olento. Tämä kokemus mahdollistuu, kun ihminen kehittää huomiointinsa voimaa sen verran, että hän voi ottaa askeleen henkiseen maailman tietoisesti. Tätä kutsutaan Rudolf Steinerin kirjassa Vapauden filosofia nimellä vapaa tai intuitiivinen ajattelu. Georg Kühlewindin ja Orland Bishopin myötä olen itse tutustunut huomiointiin. Kühlewind kirjoittaa huomioinnin olevan ihmisen minuuden voima tai hänen tahtonsa voima, joka on ikään kuin esiaste – ja kuitenkin samaa henkistä aktiivisuutta – vapaan ajattelun kokemukselle.

Global Event College on järjestämässä 1.–5. marraskuuta Matrix, singulariteetti ja hengentiede ­konferenssin Stuttgartissa Saksassa. Tulemme silloin tutustumaan ihmiskunnan tulevaisuuden haasteisiin käyttäen hyväksemme Matrix-elokuvia ja tutkimme sitä, millainen tulevaisuus ihmisillä on edessä, kun teknologinen kehitys mahdollistaa ihmiskunnan kaikki nautinnot ja mahdollisesti jopa ikuisen elämän virtuaalisessa maailmassa (tästä lisää artikkelissani Sisäinen ihmisyys ja teknologian haaste Takojassa 1/17).

Stuttgartin konferenssia varten sovimme suunnittelutapaamisen juhannuksen ajaksi New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Saratoga Springsiin. Ennen sitä pääsisin osallistumaan (myös Yeshayahun perustaman) Global School -nimisen hengentieteellisen koulun kesäseminaariin, joka on järjestetty Saratoga Springissä jo monia vuosia.

Lähdin New Yorkiin kuitenkin jo 8. kesäkuuta, sillä halusin viettää hieman vapaa-aikaa New Yorkin kaupungissa, ja koska ystäväni ja kollegani Scott Hicks asuu Pennsylvaniassa lähellä New Yorkia. Olimme sopineet hänen kanssaan, että järjestäisimme meille kahdelle oman filosofia- ja kognitiivinen jooga -retriitin ennen kuin menisimme Global Event College ja Global School ­työskentelyyn.

Ennen matkaani sain olla mukana myös järjestämässä Connecting Hearts -meditaatiotapahtumaa Sinebrychoffin puistossa kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Tapahtumaan osallistui monia kymmeniä meditaation harjoittajia erilaisista traditioista. Tämä tunnin mittainen rauhan meditaatio sai aikaan paljon rauhallista tunnelmaa ja iloa. (Tapahtuma jatkaa toimintaansa myös loppukesän ja syksyn aikana, lisätietoa Connecting Hearts Finland – Sydänten yhteys Facebook-sivulta.)

Matka Amerikkaan ja kokemukseen henkisestä itsestä

New Yorkissa

Ensimmäinen matkani etappi oli siis New Yorkin kaupunki. New Yorkissa asuin viikon ajan erään Global School -kollegani tyttären kodissa Brooklynissä. Asuminen hänen luonaan mahdollisti minulle tutustumisen moniin uusiin ihmisiin. Ennen kaikkea pääsin kokemaan New Yorkia siellä asuvien ihmisten kanssa. Paikka johon majoituin olikin yhteisö, jossa asui pääsääntöisesti ammatti-taiteilijoita, kuten säveltäjiä ja visuaalisen taiteen tuottajia. Tutustuin heihin suurella ilolla, sillä Laura, joka on kollegani tytär, oli opiskellut esimerkiksi Owen Barfieldiä sekä Gilles Deleuziä, ja Richard, toinen ammatti-säveltäjistä, oli intensiivinen aikidon harjoittaja.

Tapasin viikossa New Yorkissa monia hienoja ihmisiä, ja loin uusia elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Tapasin japanilaisen aikido-nimisen taistelulajin perustajan ainoan elossa olevan oppilaan, joka sattui olemaan opettamassa juuri samaan aikaan New Yorkissa. Tästä kohtaamisesta jäi mieleeni se, kuinka selkeä ja tietoinen tämä japanilaismies oli. Löysimme heti yhteisen kielen, sillä hän piti tietoista huomiointia aikidon ytimenä. Tämä tapaaminen vahvisti minulle sitä, kuinka tietoinen huomiointi on todellakin universaali taito.

Toinen itselleni tärkeä tapaaminen oli ystäväni Markku Maulan ystävän Kevin Dannin – eli Dr. Dannin – tapaaminen. Dr. Dann on yksi Robert Powellin läheisimmistä kollegoista ja varsinainen modernin bardin ja tarinankertojan edustaja. Osallistuin hänen ohjaamalleen Brooklynin sillan ylittävälle kävelylle. Tämän matkan aikana Dr. Dann näytti meille New Yorkin kaupungin erityisiä paikkoja ja kertoi tarinoita sen historiasta. Teimme myös esimerkiksi eurytmia-eleitä keskellä Brooklynin siltaa Kevinin lausuessa Steinerin mantraa Puhtaimmassa ulosvirtaavassa valossa säteilee maailman jumaluus.

Kevin oli todella inspiroiva hahmo. Hän jutteli monien ohikulkijoiden kanssa, ja toi lähes jokaiseen keskusteluun jotain henkistä ulottuvuutta. Tämän lisäksi hän oli erittäin hauska, suorastaan vallaton pikkupoika. Ohjatun kierroksen jälkeen jatkoimme kahdestaan todella inspiroivia keskusteluja.

Hän kertoi olevansa suunnittelemassa uudenlaista toiminta-alustaa lapsille ja nuorille. Toiminta-alustan avulla he voisivat löytää uutta luovuutta ja hauskuutta elämässään luomalla uusia leikkejä, pelejä sekä muita elämyksiä. Olimme kummatkin sitä mieltä, että iso syy siihen, miksi niin monet lapset ja nuoret valitsevat nykypäivänä tietokonepelit ja älypuhelimen oikeiden leikkien ja seikkailujen sijaan on se, että oikeassa maailmassa tapahtuvat leikit eivät ole yhtä monipuolisia ja nerokkaita kuin tietokoneiden ja muiden digilaitteiden sovellukset. – Mikäli aikuiset haluavat ohjata nuorisoa ja lapsia tekemään muuta kuin olemaan teknologian parissa, on ihmisten kehitettävä monipuolisempia ja kiehtovampia leikki-, peli- ja toimintamahdollisuuksia tänne oikeaan maailmaan. Kuka nyt menisi hiekkalaatikolle lapion kanssa, kun voi rakentaa kokonaisen kaupungin virtuaalisessa maailmassa? Teimme tapaamisemme lopuksi Dr. Dannin kanssa seremonian Wall Streetillä New Yorkin pörssirakennuksen vieressä. Sovimme, että tulisimme tekemään yhteistyötä tulevaisuudessa uudenlaisten leikki- ja peliympäristöjen luomiseksi. Kevin oli myös ehdottomasti sitä mieltä, että huomiointi on rakkautta. Jokainen lapsi ja nuori, oikeastaan meistä jokainen, kaipaa sitä että meidät nähdään, meitä kuunnellaan ja me saamme osaksemme huomiointia. Kuten Orland Bishop kirjoittaa kirjassaan, huomiointi on parantamista.

New York oli hieno kaupunki. Sinne oli helppo sujahtaa sisään, ja sieltä löytyi lähes mitä tahansa milloin tahansa. Tästä esimerkkinä on se, että etsiessäni sunnuntai-aamuna Brooklynistä konemusiikki-juhlia, löysin Burning Man -nimisen festivaalin konemusiikki-juhlat kahdenkymmenen minuutin kävelymatkan päästä majoituspaikastani.

Filosofian ja kognitiivisen joogan retriitti

Oltuani viikonNew Yorkissa oli vuoro lähteä Pennsylvaniaan, Catawissa-nimiseen kylään ystäväni Scott Hicksin luokse. Tulevan viiden päivän aikana meillä olisi tarkoitus syventyä intensiivisesti tietoisuustyöskentelyyn Scottin luona. Olen tuntenut Scottin Yeshayahun työskentelyn kautta. Hän on Yeshayahun kirjojen oikolukija, filosofiaa ja kieliä yliopistossa opiskellut ex-hevibasisti. Hänellä on maine intensiivisenä ajattelijana ja hengentieteen tutkijana. Jo näiden syiden takia hän oli ehdottomasti sellainen henkilö, kenen kanssa halusin syventää omaa tutkimustani.

Scott haki minut autolla New Jerseystä. Muistan hyvin ensimmäiset tunnit hänen kanssaan matkalla hänen kotiinsa. Hengentieteellinen tutkimus alkoi lähes saman tien, ja pian olimme jo havainnoimassa autoja ja autoteitä henkisillä aisteilla. Seuraavat viisi päivää teimme mielestämme elämämme toistaiseksi intensiivisintä ja syvällisintä henkistä tutkimusta vapaan ajattelun ja henkisen itsen kanssa. Pääsimme kokemaan sen, kuinka ihmisellä on mahdollisuus löytää henkinen yhteys toiseen ihmiseen, tutkia vapaan ajattelun ideamaailmaa sekä henkisiä maailmoita yhdessä muiden ihmisten kanssa.

Työskentelymme oli hyvin yksinkertaista: Valitsimme kohteeksemme jonkin yksinkertaisen esineen tai asian kuten kiven, lauseen kirjasta tai esimerkiksi yksittäisen värin. Tämän jälkeen aktivoimme minävoimamme eli intuitiivisen ajattelumme. Sitä vahvistamalla ja keskustelemalla pääsimme nousemaan tietoisuudessamme arkisen mielen toiselle puolelle – tietoisuuden tasolle, jossa todellisuus näyttäytyy elävänä kokonaisuutena. Tätä elävää kokonaisuutta havainnoimme yhdessä keskustellen. Omien kokemusten jakaminen ja toisen kokemusten kuunteleminen syvensi kummankin meidän kokemustamme entisestään. Pystyimme kokemaan sen, kuinka voimme herätä henkisenä ajattelijana havainnoimaan ja olemaan aktiivisia tietoisuuden korkeammilla tasoilla. Tällöin koimme olevamme kehosta, ajatuksista ja mielestä vapaita henkisiä olentoja.

Tämä henkinen olemukseni, henkinen itse, ajattelee joka hetki fyysisen maailmani olemassaolevaksi ja koettavaksi. Kun esimerkiksi näen edessäni pöydän, on henkinen minuus ajatellut pöydän minulle koettavaksi arkiseen tietoisuuteeni. Olen siis aktiivinen jatkuvasti sekä henkisessä että fyysisessä maailmassa, mutten normaalisti ole tietoinen henkisestä ajattelijasta. Kun havaitsen värejä, on ajattelija yhtä noiden värien kanssa. Syventyessäni mihin tahansa aistihavaintoon voin tulla tietoiseksi ajattelijasta ja sitä kautta myös havaintoni henkisestä todellisuudesta.

Scott on kirjoittanut ajattelun kehittämisestä vielä julkaisemattoman kirjan. Kirjassa hän kertoo, kuinka ranskalaisten jälkistrukturalististen filosofien kuten Gilles Deleuzin tai Alain Badioun työskentely voidaan nähdä ajattelijan herättämisenä. Retriitin aikana opiskelimme näitä ranskalaisia filosofeja, ja syvennyimme esimerkiksi Henkisen tiedon tie ja Vapauden filosofia -kirjojen antimiin. Oivalsin, että jokaista lausetta, sanaa, kuvaa tai jopa kirjainta jonka tiedostan, edeltää henkisen itseni eli ajattelijan toiminta. Siksi jokaisesta ulkoisesta tai sisäisestä havainnosta voi päästä henkisen itsensä ja kohteen henkisen idean kokemukseen.

Minä ja Scott Israelissa keväällä 2017

Saratoga Springs

Viiden päivän retriitin jälkeen lähdimme Scottin kanssa Saratoga Springsiin, jossa tapasimme Yeshayahun sekä muut Amerikan Global Schoolin ja Global Event Collegen toimijat. Matkalla Saratogaan ehdimme kuitenkin kuuntelemaan vielä monia hienoja modernin metallimusiikin kappaleita. Tältäkin elämän osa-alueelta löysimme Scottin kanssa yllättävän paljon yhteistä. Scottista tuli matkani aikana minulle henkinen isoveli, ja hänen kauttaan ymmärsin paremmin millaista on sellainen henkinen tutkimustyö, jolle olen omistautunut elämässäni.

Saratogaan päästyämme minulle selvisi, että koska olen Global Event Collegen tuleva jäsen, on minunkin tehtäväni olla tämän kesän Global School -koulun seminaarin yksi organisoijista.

Stuttgartin seminaarin suunnittelun ja Global Schoolin tapahtuman organisoinnin lisäksi pääsin syventämään ystävyyttäni Yeshayahun ja muiden kollegoiden kanssa, tutustumaan aivan upeaan New Yorkin pohjoispuoliseen kaupunkiin. Saratoga Springs oli intiaanien pyhä paikka monine lähteineen ja puistoineen. Se on kaunis ja idyllinen, suorastaan aristokraattinen pikkukaupunki yliopistoineen. Paul Zachos ja hänen vaimonsa, jotka ylläpitävät työskentelytilaamme, ovat kasvatustieteen ammattilaisia. Kuulinkin heiltä monesta erilaisesta tavasta opiskella ja oppia elämästä perinteisen koulun ulkopuolella. He luovat työkseen puitteita, joissa lapset, nuoret ja aikuiset pääsevät opiskelemaan elämää ja sen osa-alueita usein ahtaiden kouluympäristöjen ulkopuolella.

Global Schoolin kanssa työskentely syvensi jälleen monia tärkeitä elämäni osa-alueita. Tutkimme Global School -päivien aikana kolmea työkalua, joiden kanssa toimimalla tulisimme kehittämään varman pohjan hengentieteelliselle työskentelylle. Nämä kolme Global Schoolin peruspilaria ovat opiskelu, oheisharjoitukset ja meditaatio. Työskentelimme näiden kanssa kolme kokonaista päivää, ja lopulta kokosimme työskentelystämme saadut oivallukset yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Kaikki nämä kolme perusperiaatetta vievät meitä samoihin päämääriin eli siihen, kuinka toisaalta tulemme tietoisiksi omasta persoonastamme – joka usein naamioituu minuudeksemme – ja siihen kuinka löydämme todellisen minuutemme, eli henkisen ajattelijan. Huomioitavan tärkeää minulle oli se, kuinka oleellista on antaumuksellisen mielenlaadun ja hartaudellisen, kunnioittavan tunnelman kehittäminen sydämessään. On kuin antaumus (devotion) ja hartaus (reverence) olisivat sellaista polttoainetta, jonka avulla huomioiva tietoisuutemme voi kokea itsensä persoonan ulkopuolella. Muussa tapauksessa henkisetkin kokemukset tapahtuvat persoonamme sisäpuolella, omassa kuplassamme. Emme ole silloin vapaita virheellisistä kokemuksista eikä meillä ole vakaata pohjaa henkiselle tutkimukselle.

Saratoga Springsin loppupäivät suunnittelimme Stuttgartin seminaaria. Katsoimme jälleen kerran koko Matrix-trilogian läpi. Oli huikeaa huomata, kuinka selkeän ajattelun omaavat henkilöt voivat syventyä mihin tahansa ilmiöön ja löytää sieltä muilta näkymättömissä olevia ilmiöitä. Eräs tällainen ilmiö Matrix-elokuvien takana on se, että elokuva perustuu dualistiseen maailmankatsomukseen. Elokuvan todellisia päähenkilöitä ovat loppujen lopuksi tietokoneet, jotka saavuttavat haluamansa, kun elokuvien pääsankari Neo uhraa itsensä ihmisten, ja samalla tietokoneiden hyväksi. Kun elokuvaa katsoo tältä kannalta, voi huomata kuinka ihmisten todellinen vapaus ja rakkaus itse asiassa siinä vahvistavat tietokoneiden kapasiteettia. Elokuva kääntyy oikeastaan vastakuvakseen, elokuvaksi jossa tietokoneet ovat voittaneet ihmisen, valitsevat he sitten kumman tahansa elokuvan antamista vaihtoehdoista. Ensimmäinen näistä on sininen pilleri, eli ahrimaninen vaihtoehto. Silloin ihminen jää mielensä vankilaan jatkaen elämää Matrixissa. Toinen vaihtoehto on lusiferinen vaihtoehto, jossa ihminen vapautetaan Matrixista mutta hänestä tulee tietokoneiden pelinappula.

Yeshayahu kuvasi meille päivien aikana sitä kuinka tärkeää on, että herätessään henkisen ajattelijan kokemukseen ihmisen on elävöitettävä osa arkitietoisuuttansa ylläpitävistä muotovoimista ja osattava ottaa se mukaansa henkiseen kokemukseen. Muussa tapauksessa hänellä ei ole riittävää henkistä, tasapainottavaa maaperää korkeammissa maailmoissa, ja hän nousee korkeampiin maailmoihin kadottaen itsetietoisuutensa, päätyen mystisiin visioihin ja hallusinaatioihin. Yeshayahun ansiosta aloin kiinnittää tähän huomiota ja huomasin pian, kuinka vaikeaa onkaan olla lähtemättä sumuisiin yläilmoihin ja sen sijaan kääntää henkinen katseensa takaisin omaan arkiseen olemukseensa yrittäen löytää sellaisen rakkauden voiman, joka voisi auttaa elävöittämään tuon kristallisoivan ja kuolettavan aivojamme, mieltämme ja arkitietoisuuttamme ylläpitävän muotovoiman.

Suomessa

Ultra-päivät

Kun palasin heinäkuun alussa takaisin Suomeen, oli minulla vain muutama lepopäivä ennen seuraavaa seminaaria, sillä olin menossa luennoimaan Ultra-päiville Kuortaneelle. Lähdin sinne Seppo Ilkan ja hänen vaimonsa Seija Aallon kyydissä. Meillä oli mukavat keskustelut, sillä en ollut ennen oikeastaan tavannut heitä. Seppo oli todellinen henkinen filosofi. Minulle oli erityisen hienoa kuulla kuinka hän toi luennollaan Kristuksen erityiseksi olennoksi hänen maailmankatsomukseensa.*

*) Jukka Kuoppamäki valitsi Seppo Ilkan kirjan Mysteereistä sydämen viisauteen - Kohti arjen henkisyyttä Ultra-lehden Vuoden rajatietokirjaksi (toim. huom.)

Ultra-päivät olivat mukavaa aikaa. Tutustuin siellä uusiin hienoihin ihmisiin ja syvensin ihmissuhteita rakkaisiin ystäviini. Erityisesti huonetoverini Veli-Martin Keitelin, Juha Korhosen ja Tuomas Kytömäen kanssa käymäni keskustelut olivat minulle erittäin tärkeitä. Tapahtuman yleistunnelma oli mukavan rauhallinen, enkä kokenut siellä juurikaan vieroksuntaa erilaisia elämänkatsomuksia tai näkemyksiä kohtaan. Ystäväni ja kollegani Erkki Lehtiranta piti hienon luennon, Jukka Kuoppamäki puhui yleistajuisella kielellä antroposofiasta ja lauloi kauniita lauluja suomalaisen sydämen kielellä. Erityisesti fysiikan tohtorin Johanna Blomqvistin kanssa käyty keskustelu oli minulle tärkeä. Olin hänen luennollaan oivaltanut, kuinka me puhumme samasta asiasta, vaikka tulemmekin aivan erilaiselta suunnalta.

Myös oma luentoni ja workshoppini menivät hyvin. Puhuin luennollani huomioinnin merkityksestä ihmisen minävoimana ja siitä, kuinka tämä monipuolinen voima on löydettävissä niin liikkuessa, aistiessa, ajatellessa kuin vain läsnäolon voimana. Tein muutaman harjoituksen, joiden tarkoituksena oli kokea se, että voimme vapaasti huomiointiamme liikuttamalla tulla tietoiseksi lähes mistä tahansa. Mitä huomioin, siitä olen tietoinen. Siksi huomiointia voi kutsua myös tietoisuuden tai läsnäolon voimaksi. Workshopissani istuimme piirissä, vahvistimme huomiointimme koettavaksi voimaksi. Koimme käytännössä sitä, kuinka tämä voima parantaa toisia ja itseämme, erityisesti sen jälkeen kun opimme käyttämään sitä tietoisesti.

Yhteisen äärellä – matka Yhteiseen flow’hun

Ultra-päivien jälkeen oli vuorossa matka Lappiin, Inariin. Olimme vuosi sitten järjestäneet Inarissa Yhteisen äärellä -retriitin. Se sai alkunsa eräästä retriitistä ja siellä syntyneestä meditaatiosta vuonna 2016. Retriitin teema oli sama kuin edellisenäkin vuonna: Istumme kodassa yhteisen tulen äärellä, ja tulemme tietoiseksi meitä yhdistävästä henkisestä yhteydestä; Yhteisestä. Löydettyämme Yhteisen Jutun, joksi kutsumme sitä Inner Humanityn kanssa, on loppu istunto aina improvisoitu prosessi. Sen jälkeen voi tapahtua melkein mitä vain. Jokaisen ihmisen jokainen puheenvuoro, ajatus tai sana tulevat todella tärkeiksi. Voimme kokea, kuinka ihminen voi parantua Yhteisen sekä meidän yksilöllisen huomiointimme vaikutuksesta. Olemme myös kokeneet monia kertoja, kuinka voimme kuunnella Yhteistä ja löytää sitä kautta uusia oivalluksia sekä saada uusia syvällisiä kokemuksia.

Tänä vuonna päätin antaa Yhteisen äärellä -retriitillä muutamia työkaluja ihmisten käyttöön. Työkalut olivat muotovoima ja virtaus. Muotovoima on elämää muotoava voima, joka erittelee asioita, laittaa rajoja ja näkee muotoja. Kun kehitämme sitä, voimme alkaa nähdä sen avulla yhteyksiä ja korkeampia lainalaisuuksia. Muotovoima on juuri ajattelumme voimaa, ja sen kehittäminen ja elävöittäminen – kuten myös Yeshayahu sanoo – on nykyisen olemassaolomme tärkeimpiä tehtäviä. Jos emme kehitä muotovoimaista ajattelua, tulee se vangitsemaan meidät omaan jähmeään mieleemme, omiin totuttuihin mielipiteisiimme ja uskomuksiimme. Kehitetyn muotovoiman avulla opimme käyttämään sitä viisautta ja ymmärrystä lisäävänä voimana. Virtaus sen sijaan on tuntemisen ja havaitsemisen voimaa, elämää joka virtaa ja muuntuu joka hetki. Sen kokeminen on ihanaa, mutta se voi myös saattaa meidät liikkeelle niin, ettemme enää osaa pysähtyä, syventyä tai oppia asioista. – Nämä työkalut otettiin todella hyvin vastaan, ja oli mukava puhua päivien aikana ihmisten kanssa heidän oivalluksistaan suhteessa näihin voimiin.

Me saimme retriitin aikana monia hienoja Yhteisiä kokemuksia, ja koin että itseni mukaan lukien monet meistä tulivat syvästi nähdyksi ja kuulluksi yhteisen tulen äärellä. Teimme joka päivä meditaatioita, saunoimme ja illan päätteeksi jamittelimme aina yömyöhään. Viimeisenä kokonaisena päivänä kävimme Otsamo-tunturilla vaeltamassa, sillä se on eräs kauneimpia paikkoja maan päällä.

Itselleni tärkeimpiä hetkiä oli kaikkien yhteinen keskustelu, jossa löysimme uuden oivalluksen puhumisesta. Voin puhua niin, että joko kutsun ihmiset omaan sisäiseen maailmaani, tai niin, että tulen ulos puhumaan heidän maailmaansa tai Yhteiseen maailmaan. – Ensin mainittu toimii siten, että ihminen, joka puhuu, voi saada syvää parannusta ja oivalluksia sen avulla, että hän kutsuu muut hänen omaan maailmansa, muiden tukiessa häntä oman huomiointinsa voimalla. Toinen tapauksista voi mahdollistaa ihmiselle auttajan tai visionäärin kyvyn, sillä hän ei puhu silloin itsestä käsin vaan pyrkii puhumaan sitä minkä kuuluu tulla sanotuksi. Voimme siis aavistaa, että jos Yhteinen tietoisuutemme on kohotettu niin, että korkeammat olennot voivat sitä inspiroida, on Yhteisen kuunteleminen ja siitä puhuminen todella syvällinen kokemus. Teimme myös viimeisenä iltana hengentieteellistä tutkimusta Yhteisen parissa, ja onnistuimme seitsemän hengen voimin havainnoimaan kohotetulla tietoisuudella henkistä todellisuutta.

Yhteisen kokemus oli vahvistunut retriitin myötä niin vahvaksi, että se jatkui meillä vielä muutamia päiviä retriitin jälkeen. Kävimme siitä inspiroituneena kuudentoista tunnin mittaisia keskusteluja muutaman lappilaisen ystäväni kanssa, ja päädyimme käymään myös Norjassa reissulla. Oli huikeaa kokea kohotetussa tietoisuudessa, kuinka Suomen metsät vaihtuivat Norjan vuoristoihin ja miten suuret ja erilaiset elämänvoimat olivat Norjassa läsnä.

Inner Humanity Camp 2017 – suomalaisuuden henkinen tehtävä

Inarin jälkeen oli edessä lähtö Sauvoon, jossa järjestimme kolmannen Inner Humanity Camp ­seminaarin. Inner Humanityn alkuajatus lähti liikkeelle vuonna 2013, kun useampi järjestäjäryhmän jäsen tapasi Orland Bishopin ensimmäistä kertaa. Tämän jälkeen ryhmä nuoria tapasi toisensa erilaisissa puitteissa, kunnes he päätyivät lokakuussa 2014 retriitille Vesivehmaalle. Tämän retriitin myötä me saimme ensimmäisen tietoisen Juttu-kokemuksen pitkien keskustelujen ansiosta. Me koimme että yhdessä oleminen, sosiaalisuus ja tietoisuustyöskentely voisivat toimia nykyaikaisena henkisenä tienä.

Ensimmäinen Inner Humanity Camp, joka järjestettiin vuonna 2015, oli erittäin onnistunut tapahtuma. Myös ystäväni Mikko Jairi oli mukana järjestämässä sinne ohjelmaa, ja koska Mikko on ollut itselleni merkittävimpiä henkisen tien kulkijoita, oli hänen osallistumisensa tapahtumaan minulle suuri kunnia. Ensimmäisen seminaarin jälkeen järjestäjä-yhteisö koki monia vastoinkäymisiä, mutta niistä huolimatta järjestettiin toinen Inner Humanity Camp Rautialassa kesällä 2016. Koska emme olleet ryhmän sisällä löytäneet yhteistä intentiota, jouduimme jakaantumaan järjestäjien kesken pieniin ryhmiin, joissa jokainen hoitaisi oman tonttinsa. Tällainen toiminta ei kuitenkaan ole ikinä ollut mieleemme, sillä haluamme löytää yhdessä oivallukset ja parhaat toimintatavat. Tämänkin vuoksi toinen Inner Humanity Camp oli monelle haastava kokemus, ja melkein lopetimme yhdessä toimimisen sen jälkeen.

Onneksi ystävämme Harrie Salman, joka oli osallistunut jo toiseen Inner Humanity Campiin, kutsui monet meistä juttelemaan suomalaisuuden henkisestä tehtävästä keväällä 2017. Tästä saimme suuren inspiraation, ja sen tähden päätimme järjestää Inner Humanity Campin 2017 teemalla Suomalaisuuden henkinen tehtävä.

Suunnittelimme jälleen ohjelman melkein kokonaan yhdessä kaikkien järjestäjien kanssa. Valitsimme päivien teemoiksi samat aiheet kuin ensimmäisessä Inner Humanity Campissa. Ne olivat maailma, me ja minä. Harrie tuli pitämään kaikki luennot, jonka jälkeen muodostimme kolme keskusteluryhmää sen pohjalta, millaisia kysymyksiä järjestäjillä nousisi luennosta. Keskustelujen jälkeen seurasi vapaaehtoinen aloite- ja tietoisuustyöskentely-paja, ja ilta loppuisi iltakeskustelulla ja saunalla.

Tapahtuma onnistui erittäin hyvin. Meitä oli paikalla yli kaksikymmentä henkilöä, ja tunnelma oli mukavan rauhallinen. Harrie luennoi maailmantalouden tilasta, rahan haasteista mutta myös vaihtoehdoista sille. Hän puhui myös suomalaisuuden mahdollisuuksista ja varjoista, sekä siitä, mikä yhteys Suomella ja Venäjällä on ollut ja tulee olemaan tulevaisuudessa. Suomi on idän ja lännen välissä oleva maa, jonka eräs tehtävä voisi olla tasapainottaa lännen intellektuaalisuus ja idän henkinen, virtaava impulssi omassa olemuksessaan.

Keskusteluryhmissä oli mukava tunnelma, saimme monia uusia oivalluksia suomalaisuudesta ja elämästä ylipäänsä. Myös minun ja Auroran pitämä tietoisuus-työpaja oli todella onnistunut. Aloitimme työpajat tuomalla tietoisuutemme Yhteisen Jutun kokemukseen, josta lähdimme harjoittamaan huomiointimme voimaa harjoitellen, kuunnellen, puhuen ja havainnoiden yhteistä tilaa. Koimme myös, kuinka esimerkiksi energia-parannus on huomiointia, johon liitämme jonkun tunnelman, värin tai parantavan mielikuvan.

Eräs tärkeä kokemus itselleni oli se, kuinka nämä kolme Inner Humanity Campia olivat kuin kolme kehitysvaihetta ihmisen tietoisuuden evoluutiossa. Sattumalta Yeshayahu Ben-Aharon oli luennoinut tästä samasta aiheesta keväällä 2015 juuri ennen ensimmäistä Inner Humanity Campia. Tämän luennon vuoksi pystymme nyt jälkeenpäin seuraamaan Inner Humanityn kehitystä henkisten lainalaisuuksien mukaisesti. Ensimmäinen Inner Humanity Camp oli ihanaa oloa, suorastaan ekstaattista ja rakkaudellista kohtaamista. Tämä kuvaa ihmisen tilaa, kun hän on vielä tietoinen kosmisesta ykseydestä ja heimostaan. Hän ei koe itseään vahvasti yksilönä vaan osana yhteistä tietoisuutta. Toinen Inner Humanity Camp tapahtui sen sijaan kuilussa, johon ihminen tippuu kun hänen itsetietoisuutensa herää vahvasti. Tämä arkitietoisuus, vahvat mielipiteet omaavan yksilöllisyyden kehitysvaihe tekee usein niin rumaa jälkeä, että ihmiset haluaisivat nousta kuilusta pois takaisin ykseyteen. Vaikka tällainen perääntyminen olisikin mahdollista, ei ihminen tulisi silloin kehittämään yksilöllisyyttänsä samalla tavalla, kuin jos hän löytäisi pimeässä kuilussa oman sisäisen valonsa ja ymmärtäisi tämän arkitietoisuuden kantavan hänen omaa todellista itseyttään. Kun ihminen oppii kehittämään arkitietoisuutta, elävöittämään sen muotovoimia, voi hän nousta jälleen henkisen kokemiseen. Tällä kertaa hän on kuitenkin itsetietoinen ja yksilöllistänyt oman tietoisen huomioivan ajattelijansa. Kolmannen Inner Humanity Campin kanssa siirryimme tähän suuntaan. Me kaikki, osallistujat ja järjestäjät, olimme kasvaneet yksilöinä ja samalla löytäneet uutta, tietoista yhteyttä Yhteiseen Juttuun.

Meditaatio ja luonnon havainnointi-retriitti

Inner Humanity Campin jälkeen ehdin levätä yhden yön Helsingissä, ja sen jälkeen olikin lähtö Pyhätunturille. Olemme järjestäneet Mikko Jairin ja muutaman muun ystävämme kanssa viime vuosien aikana kaksi retriittiä teemalla luonnon havainnointi ja meditaatio. Tänäkin vuonna retriitillämme oli sama kaava kuin edellisinä vuosina: Etsimme hyvän paikan luonnon ääreltä, syömme pitkiä aamupaloja, vaellamme luonnossa ja teemme siellä erilaisia havainnointiharjoituksia sekä harjoitamme eurytmiaa ja tietoisuustyöskentelyä.

Jo matkalla aloimme keskustella intensiivisesti osallistujien kesken. Eräs keskustelun aihe, joka jäi retriitillemme mukaan, oli Steinerin käsite umstülpung eli inversio, tai sisältä ulospäin kääntyminen ja toisinpäin. Tästä käsitteestä tuli itselleni työkalu, jonka avulla pystyin kääntämään esimerkiksi huomiointini pisteestä perifeeriseksi.

Retriitin aikana kävimme vaeltamassa Pyhän kasteen putouksella, jossa tutkimme eri luonnonilmiöiden kuten vesistöjen elämänvoimia. Mikko on opiskellut intensiivisesti havaitsemaan erilaisia eetterilaatuja kuten valoeetteriä, lämpöeetteriä tai elämäneetteriä. Hänen sisäinen havainnointikykynsä on erittäin tarkka ja kehittynyt, ja siksikin hänen kanssaan koen pystyväni tuomaan omia kokemuksiani ja henkistä tutkimusta ymmärrettävästi esille.

Tutkimme retriitin aikana myös ilmansuuntien henkistä tunnelmaa, värejä kognitiivisen joogan avulla ja teimme voimallisia eurytmisiä harjoitteita. Itselleni tärkeä kokemus oli se, että Mikon tuodessa värejä eurytmisesti meille koettavaksi koin, että niissä on samanlainen eteerinen tunnelma kuin väreissä, joita olen tutkinut ulkoisessa maailmassa. Koin myös, kuinka jokaiseen väriin yhtyminen puhtaassa näköhavainnossa tarvitsee aivan oman erityisen henkisen eleensä. Esimerkiksi havainnoidessani vihreää löydän yhteyden sen kanssa erilaisen henkisen eleen kautta kuin esimerkiksi sinisen värin kanssa. Uskon, että tämä oli itselleni ensimmäisiä kokemuksia uudesta kielestä tai kirjoituksesta, kirjoituksesta jota kirjoitetaan sillä tavalla, että huomioiva minätietoisuus muuntuu siksi, mitä se haluaa viestittää. Näitä viestejä henkinen maailma lukee tai kuulee meiltä, ja tulemme sitä kautta yhteyteen erilaisten voimien ja olentojen kanssa. Ikään kuin olisimme henkisiä vauvoja, jotka ovat tällä tavalla opettelemassa puhumaan henkisten isosisarusten, kuten värien, luonnon olentojen ja hierarkkisten olentojen kanssa.

Antroposofisen liiton kesäseminaari

Tämän kesän viimeinen pysähdys oli Rovaniemen Steiner-koululla järjestetty Suomen antroposofisen liiton kesäseminaari. Tapahtuman nimi oli Pohjoinen valo ja tila, ja sen ohjelma koostui kolmesta noin puolen tunnin alustuksesta, joista sitten keskusteltiin pienryhmissä, työ- ja taideryhmistä sekä taiteellisista osuuksista. Minä ja kollegani Aurora Luotonen saimme kutsun tulla pitämään työryhmää nimikkeellä Nuoret ja antroposofia, mutta päädyimme tämän lisäksi pitämään taideryhmää jonka teemana oli luova kohtaaminen ja keskustelu.

Tapahtumassa oli paljon ohjelmaa, mukavia kohtaamisia ja hienoa taidetta. Varsinkin Markku Wileniuksen luento tulevaisuudesta ja Katja Gauriloffin elokuva Kuunmetsän Kaisa olivat itselleni suuria kokemuksia. Lauantai-iltana olimme syömässä Vartiosaaressa, jossa saimme kokea saamelaistaiteilijan Niillas Holmbergin intensiivisen esiintymisen.

Minun ja Auroran työskentely painottui jälleen siihen, että herätimme huomioivan minävoimamme ja tulimme tietoisiksi Yhteisestä Jutusta. Tämän jälkeen harjoitimme keskustelua taiteellisena muotona, ja teimme erilaisia Yhteisen Jutun havainnointi-harjoituksia. Oli todella hienoa kokea, kuinka niin moni ihminen pystyy kokemaan Yhteisen tietoisuuden, ja millä tavalla jokainen ihminen tuo näihin kokemuksiin jotain ainutlaatuista itsestään. Koimme myös, kuinka meidän väliimme syntyi eräänlainen sosiaalinen, eteerinen taideteos, jota pystyi havainnoimaan sisäisellä havainnointikyvyllä. Uskon ja tiedän, että tällainen työskentely alkaa kehittyä Suomessa meidän ja muiden rohkeiden tulevaisuuden ja tietoisuuden tutkijoiden myötä.

Lopuksi

Haluan kiittää suuresti kaikkia heitä, joiden kanssa olen päässyt jakamaan tätä unohtumatonta taivalta. Minulle on ollut tärkeää kokea, kuinka juuri toisten ihmisten kanssa ja vuoksi voi oma potentiaalini tulla koetuksi ja vahvistetuksi. Olen myös erittäin kiitollinen siitä, että olen päässyt tekemään tämän kesän aikana syvällistä tietoisuustutkimusta yhdessä niin monen hienon ihmisen kanssa.

Harrie puhui Inner Humanity Campissa Sammmon olevan ihmiskunnan eteeriteetti. Yhteinen Juttu on eteerisessä maailmassa olevaa aktiivista ja tietoista kanssa-elämistä ja -luomista. Me luomme uutta maailmaa, kun teemme työtä tietoisesti Yhteisen Jutun kanssa elämämme asioiden parissa.

Minävoimaksi olen kutsunut tietoista huomiointia, joka mahdollistaa ihmiselle tämän kaiken. Kehittämällä tätä voimaa tulemme tietoisiksi ja osallisiksi tästä elämästä ja sen todellisuuden eri tasoista yhä monimuotoisemmin.

Oma matkani jatkuu seuraavaksi Los Angelesiin Orland Bishopin luokse. Hänen kanssaan tulemme tekemään työtä Metamorphosis of given -kirjan kanssa. Friedemann Schwarzkopf luo tässä kirjassa uusia käsityksiä huomioinnin merkityksestä ja siitä, kuinka sitä kehittämällä ihminen päätyy tekemään yhteistyötä Kristuksen, Pyhän Hengen sekä muiden henkisten voimien ja olentojen kanssa.

Tämän jälkeen minulla on henkilökohtainen tehtävä kirjoittaa kirja ajattelun kehittämisestä Vapauden filosofian sekä muun Steinerin tietoteoreettisen materiaalin pohjalta. Tulen aluksi työstämään ja elävöittämään ajatteluni muotovoimat siihen pisteeseen, että voin tehdä tarkkaa ja selkeää havainnointia korkeammissa maailmoissa, ja kirjoittaa siitä kuinka ihmisen minuus on oikeastaan meidän ulkopuolella olevaa henkistä aktiivisuutta, elävää ajattelua.

No Comments Yet.

Leave a comment