Kalifornia 2017– Tietoisuuden muodonmuutos

Maailmankaikkeus ohjaa meitä jokaista. Jokainen hetki ja päivä voivat tuoda eteemme uusia, elämäämme mullistavia mahdollisuuksia, jos vain avaamme itsemme ja huomiointimme. Joskus tällainen hetki voi kestää päivän, joskus kuukauden. Tämänkertaiseen tarinaan sisältyy hetki, joka on alkanut vuosia sitten silloin, kun astuin ensimmäistä kertaa Snellman-korkeakouluun.
Tuo vuosi 2011 oli minulle erittäin tärkeä. Löysin silloin tieni antroposofisen maailmankatsomuksen ääreen. Tapasin silloin henkisen kummitätini ja -setäni Riia Saaren ja Markku Maulan, jotka tutustuttivat minut Christian Rosenkreuz -nimiseen hahmoon. Siitä lähtien tiesin, että tällä vaativalla sisäisen ihmisyyden tiellä kulkisi kohtaloni. Kokeilin kyllä välillä kaikenlaisia muitakin polkuja, mutta mikään niistä ei avannut ymmärrystäni ja sydäntäni kuten rosenkreuzilais-antroposofinen maailmankatsomus.
Etsin silloin itselleni opettajaa, joka kertoisi minulle kuinka meditoida ja elää elämääni. Markun ansiosta tutustuin ensimmäisinä antroposofisina vuosinani Yeshayahu Ben-Aharoniin ja Orland Bishopiin. Heistä tuli esikuviani. Yritin tehdä heistä opettajiani, sellaisia opettajia, jotka ohjaisivat minut aina oikeaan suuntaan klassisessa mielessä. He olivat kuitenkin toisenlaisia kuin kuvittelin. He eivät antaneetkaan minulle valmiita vastauksia vaan viittoivat minut kulkemaan juuri valitsemaani tietä tullakseni itse erottelukykyiseksi ja luovaksi. Tutustuttuani heidän työhönsä paremmin vuonna 2013, minulle heräsi unelma. Halusin vielä jonain päivänä alkaa työskentelemään ja opiskelemaan heidän kanssaan intensiivisesti. Tämä, vuoden 2017 syksyn matka oli juuri se, mitä olin toivonut jo vuosia: Yhteinen opiskelu- ja työskentelymatka heidän ja heidän lähimpien oppilaiden ja ystävien kanssa.
Siksi haluan muistuttaa meitä jokaista siitä, että kun löydämme sen hetken, jossa koemme kohtalomme läsnäolon, voimme omasta vapaudesta suunnata elämämme suunnan sitä kohti. Kun omistautuu kohtalonsa tielle ja sanoo sille ”kyllä” koko sydämestään niin, ettei aika, välimatka, rahantarve tai muunlaiset esteet tule itsensä ja kohtalonsa väliin, voi suuria ihmeitä tapahtua.

Valmistelu matkalle

Tämä kyseinen matka oli suunniteltu saksalaisten ystävieni toimista, jotka olivat tehneet Orlandin ja Nicanor Perlasin kanssa 10 vuotta töitä Stuttgartissa, Training Weeks -nimisessä kesätapahtumassa. Kuulin keväällä 2017, että he olivat lähdössä Kaliforniaan opiskelemaan Orlandin kanssa kirjaa, joka oli vaikuttanut vahvasti hänen ja monen muun tietoisuus- ja sosiaaliseen työskentelyyn. Kirjan nimi oli The Metamorphosis of the Given. Sen oli kirjoittanut Saksalainen Friedemann Schwarzkoph, joka oli työskennellyt tiiviisti unkarilaisen Georg Kühlewindin kanssa. He kummatkin ovat jo kuolleet, mutta heidän työnsä elää muutamien ihmisten sydämessä, ja näyttelevät myös vahvaa roolia omassa tietoisuudentutkijan työssäni.
Tiesin heti, että tälle matkalle lähden vaikka joutuisin jättämään väliin kaiken muun. Saksalaisiin nuoriin olin tutustunut Stuttgartissa 2013 osallistuessani heidän järjestämäänsä edellä mainittuun tapahtumaan. Siellä koin ensimmäisen Juttu-kokemukseni, tai toisin sanoen kollektiivisen tietoisuuden ja elävän, meidät yhdistävän valomeren kosketuksen.
Matkan pituus oli reilut kaksi kuukautta elokuun loppupuolelta marraskuun alkuun, josta sitten lensin suoraan Saksaan järjestämään Yeshayahu Ben-Aharonin ja Global Event College -yhteisön kanssa Matrix, singulariteetti ja hengentiede -nimistä seminaaria.
Kaliforniassa opiskelimme The Metamorphosis of the Given -kirjaa, muita Friedemannin kirjoituksia, Kuhlewindin kirjoituksia, työskentelimme ja opiskelimme Orlandin kanssa, tapasimme Friedemannin tunteneita ihmisiä, kävimme Friedemannin kodissa ja koulussa, jossa hän opetti, ja osallistuimme How We Will -seminaariin, jossa Orlandin lisäksi luennoitsi Nicanor Perlas ja Gerald Häfner. How We Will:in teemana oli sosiaalinen kolmijäsennys, jonka kehittämisestä on kulunut tänä vuonna tasan sata vuotta.

Ensimmäiset hetket Amerikassa ja Orlandin työskentely

Lensin Los Angelisiin 20. päivä elokuuta. Orland oli minua vastassa lentokentällä ja aloitimme samantien syvällisen keskustelun rahan ja kognitiivisen joogan merkityksestä. Söimme aamupalan tutussa paikassa lähellä hänen kotiaan Lakewoodissa. Hän kertoi siellä hänen tulevasta projektistaan yhdessä ystävänsä kanssa, jonka kanssa he ovat tuoneet henkisen työskentelyn rahan ja talouden maailmaan. Nyt projekti alkaa olemaan siinä vaiheessa, että se tulee vastaamaan esimerkiksi siitä, millä tavalla Meksikon terveydenhuollon tai Massachusettsin opiskeluun käytettävä budjetti käytetään.
Työskentelyn pohjalla on ajatus siitä, kuinka ihmisen tietoisuus elää suhteessa rahaan. Elämme niukkuuden tietoisuudessa. Meillä on sopimus siitä, kuka saa painaa rahaa, miten se toimii ja kuka siitä hyötyy. Orland kysyy usein sitä, miksi meidän täytyy palvella tätä sopimusta? Miksemme loisi yhdessä uusia sopimuksia siitä, että rahan kanssa voisimme elää yltäkylläisyyden tietoisuudessa. Raha on henkinen voima, ja sen käyttö henkisten sopimuksien luomista, noudattamista ja muuntamista. Uusien sopimuksien luominen perustuu siihen, että jos kaksi tai useampi tulee yhteen, ja sanoo samalle asialle tai idealle kyllä, tulee tuosta ideasta todellisuutta. Aluksi siitä tulee todellisuutta korkeammilla todellisuuden tasoilla, mutta vähitellen se voi laskeutua fyysiseen maailmaan. Tällä tavalla unelmat ja esimerkiksi vetovoiman laki toimivat. Esimeriksi bändi, jonka kaikki jäsenet sanovat koko sydämestään kyllä sille sopimukselle, että heidän bändistään tulee iso, on tämä päätös voima joka alkaa ravita itseään ja saattaa lopulta toteutua. Orland käyttää sopimuksien voimaa yhtenä tärkeimmistä työkaluista omassa työssään nuorien ja vanhempienkin ihmisten kanssa. Hän tekee ihmisten sopimuksia kanssa siitä, että heidän tulevaisuutensa palvelisi heidän korkeinta potentiaaliaan. Orland kantaa näitä sopimuksia elämässään. Hän ikäänkuin sitoutuu todistamaan toisen ihmisen itsekseen tulemista, joskus jopa olemalla heidän tukenaan vuosia ja majoittamalla heidät kotiinsa asumaan.

Rakkauden kokemus

Ensimmäiset päivät Kaliforniassa sujuivat mukavasti sukulaisia tavaten ja jetlagia tasoittaen. Kävin jo seuraavana päivänä tultuani Amerikkaan Universal-studioissa tätini, kahden serkkuni ja toisen serkkuni poikaystävän kanssa. Päivä oli mukava ja helppo. Studioille oli rakennettu Harry Potter -maailma ja vaikka mitä muuta. Oli jännää ajatella, kuinka pienenä lukiessani Harry Pottereita, toivoin salaa että olisipa velhoja ja seikkailuita oikeasti olemassa. En olisi kuitenkaan koskaan arvannut, että tosielämän seikkailut ylittäisivät monin tavoin kaiken sen, minkä luulin olevan mahdotonta.
Saksalaiset ystäväni olivat tulleet muutaman päivän aikaisemmin Pohjois-Kaliforniaan, jossa yhteinen opiskelumme alkaisi. Sitä ennen sain yhden tärkeimmistä matkan oivalluksista istuessani eräänä iltana Orlandin kanssa sushilla. Yllättäen ymmärsin sen, kuinka jokainen meistä voi valita antavansa toiselle ihmiselle osan hänestä itsestään tietoisuustapahtuman kautta. Jos voin valita, katsonko sinua oman mieleni muodoilla värittyneiden silmälasieni läpi, vai pyrinkö löytämään tietoisuudestani yhteyden sinun todelliseen olemukseesi, tulee tätä vaikuttamaan ei ainoastaan minun kokemukseeni sinusta vaan myös sinun kokemukseesi itsestäsi. Emme ole suljettuja toisiltamme, vaan se mitä ajattelen sinusta vaikuttaa sinuun. Tämä pätee kaikkeen ympäröivään maailmaan, ei pelkästään ihmisiin. Siksi minulla on niin sanotusti lahja annettavaksi jokaiselle elämäni ihmisille, eläimille, kasveille, esineille ja tapahtumille. Kokemus, joka minulle syntyi tästä oivalluksesta oli rakkaus. Koin silloin rakkautta kaikkea maailmassa kohtaan. Halusin antaa kaikelle kohtaamalleni sen merkityksen tietoisuuteni kautta, joka vastaisi niiden korkeinta potentiaalia. Orland näkee jokaisessa ihmisessä tämän potentiaalin ja haluaa tukea sitä omalla tietoisuustyöllään. Tämä työ on sitä mitä tulimme opiskelemaan ja tekemään Kaliforniaan; Annetun muodonmuutosta.

Matka Pohjois-Kaliforniaan

Lähdimme Orlandin kanssa muutaman päivän kuluttua Amerikkaan tulostani San Fransiscoon, josta matkustimme Point Reyes -nimiseen merenrannalla sijaitsevaan kylään. Port Reyesissä kohtasimme saksalaiset opiskelutoverimme Jannisin, Rebekan, Philipin ja Maran. Majoituimme Rebekan tutun ystävä-pariskunnan kauniiseen taloon, jossa saimme viettää muutaman päivän opiskellen. Tämän jälkeen suuntaisimme Sacramentoon, jossa tapaisimme Friedemannin ystäviä, kollegoita ja kävisimme hänen kotonaan, missä hän asui kirjoittaessaan The Metamorphosis of the Giveniä.
Aloitimme opiskelemaan heti ensimmäisenä iltapäivänä. Luimme aluksi Steinerin kyseisen viikon viikkolauseen, ja hiljennyimme hetkeksi. Tunsin heti vahvan substanssin välillämme. Työskentely, jota saksalaiset, Orland ja mekin Suomessa Inner Humanity -yhteisön kanssa on opettanut meidät kuuntelemaan meidän luomaa yhteistä tilaa. Tämän tilan ansiosta pystymme ymmärtämään toisiamme selkeämmin kuin normaalisti. Tila auttaa meitä puhumaan, ajattelemaan ja toimimaan yhteisestä kokonaisuudesta käsin. Oli hienoa kokea, kuinka Orlandin ja saksalaisten 10 vuoden yhteistyön tuloksena syntynyt tila loisti ajatteluumme valoa tuoden, lämmitti sydämiämme ja vahvisti rakkautta tahdossamme.
Työskentelyn metodinen perusta oli hiljentää ja pitää aisoissa oma intellektuaalinen mieli, ja puhua vasta sitten kun kokee elävästi itsessään sen, mikä tahtoo tulla sanotuksi. Olin luullut toimineeni tällä tavalla, mutta sain kuulla jo pian ystäviltäni, että puhuessani toistelin valmiita vastauksia, vanhoja kokemuksia, ja persoonastani lähteviä mielipiteitä. Tällöin ajatukset eivät kantaneet sitä elämää ja kokemusta, josta olin puhumassa ja puhe jäi yleensä pinnalliseksi. Minun täytyi – ja täytyy vieläkin – tehdä kovasti töitä, että pystyn ottamaan ohjat nopealta mieleltäni, kuuntelemaan ja kokemaan sen, mitä sanon. Kokemus, joka herää kun onnistuu tässä, on vahva ja elävä, kokemuksellinen puhe. Sellainen puhe, joka elävöittää niin kuulijaa kuin puhujaakin. Orlandin puhe tuntuu lähtevän lähes aina tällä tavalla nykyhetkestä. Se ei tarkoita ettei hän käytä sanoja tai ajatuksia, jotka ovat jo olemassa. Hän elävöittää vanhat ja uudet ajatukset ja ideat sydämensä ja tahdotun ajattelun voimalla, kokee ne ensiksi elävänä elämänä, ja puhuu ne vain, jos ne palvelevat tämän hetken todellisuutta.
Muutaman päivän oltuamme Point Reyesissä, lähdimme matkaamaan sieltä kohti Sacramentoa, White Feather Rancille Nancy ja Gordon Poerin luokse. He omistivat tilan, jossa saimme yöpyä seuraavat yöt. Juttelimme Nancyn kanssa iltaisin Kristus-impulssista, Johannes Kastajasta ja teknologian haasteista, nukuimme taivasalla ja nautimme luonnon kauniista rauhasta. Nancyn kanssa ajoimme eräänä iltana katsomaan tähtiä, ja hän opetti meille erilaisia kuvioita ja niiden henkisiä merkityksiä.
Tapasimme Sacramentossa olleiden päivien aikana myös Dennis Klocekin, Friedemannin kollegan Rudolf Steiner Collegesta. Dennis oli alkemisti, säämies ja rosenkreuzilainen hengentieteilijä. Keskustelun aikana hän kertoi meille, että meidän kannattaisi oppia havaitsemaan ajankierron henkien toimintaa. Nämä henget toimivat luonnossa luoden ajansyklejä, jotka muuntavat päivän yöksi, liikuttavat kuunkierrossa ja maan aikarytmeissä. Me pystyisimme tietoisuustyöskentelyn avulla linjautumaan niiden kanssa, kuten esimerkiksi intiaanit ja muut luonnon kanssa läheisessä suhteessa olevat linjautuvat. Näin opimme elämään tasapainossa ajan kanssa, ja havainnoimaan olentoja, jotka luovat meille rytmisen metamorfoosin elämäämme. Hän antoi meille myös vinkin, että meidän kannattaisi oppia havaitsemaan aistimuskehoamme. Sen avulla pystyisimme löytämään entistä paremmin yhteyden kasveihin ja luontoon. Dennis on vanha mies, joka on opiskellut Rudolf Steinerin hengentiedettä ja soveltanut sitä elävästi omassa elämässään. On aina hienoa kohdata ihminen, joka on ottanut tiedon itseensä ja metamorfosoinut sen eläväksi viisaudeksi. Tämä voisi olla yksi selitys alkemistien tekemälle prosessille, jossa alkemisti ottaa minkä tahansa materiaalin, ja pystyy muuntamaan sen kullaksi. Jokainen tieto voidaan metamorfosoida tietoisuustyöskentelymme kautta, ja juuri tästä the Metamorphosis of the Givenissä on kyse.
Kävimme ennen paluuta Los Angelesiin myös Friedemannin kotona, ja tapaamassa hänen naapuriaan, intiaanitaiteilijaa ja hengentutkijaa Stan Padillaa. Stan kertoi kokemuksiaan Friedemannista, sillä hän tunsi Friedemannin monen vuoden ajalta. Friedemann oli hengentieteilijä, joka asetti itsensä tilaan, valitsi elävästi sanansa ja ajatuksensa ja pyrki voittamaan itsensä yhä uudestaan ja uudestaan. Hänen lempipuuhaansa oli ajaa traktorilla smokissa. Aina lähdössään vaikka edes kävelylle, hän puki päällensä sopivat aristokraattiset vaatteet. Stan kertoi, kuinka Friedemannin olemus muuttui Metamorphosis -kirjaa kirjoittaessaan. Hän joutui kristallisoimaan niin korkeaa henkistä ymmärrystä, että oli jossain vaiheessa itsekin kristallisoituneen näköinen. Stanin puheesta kuuli, että hän arvosti kovasti Friedemannia, mutta ei pystynyt operoimaan hänen kanssaan tasoilla, jossa ajattelu muuntuu eläväksi havaintovoimaksi. He löysivät kuitenkin yhteisen kielen Friedemannin tullessa hiukan alaspäin, ja Stanin pinnistäessä kognitiivinen ajattelunsa äärimmilleen.
Ajoimme näiden muutamien päivien jälkeen takaisin Los Angelesiin, jossa alkoi mainitsemani How We Will -seminaari. Ennen kun kerron lisää, puhun hiukan laajemmin Metamorphosis of the Given -kirjasta ja sen sisältämästä työskentely- ja maailmankatsomus-tavasta.

Annetun muodonmuutos

Tavattuani Orland Bishopin ensimmäistä kertaa keväällä 2013 Järnassa Initiative Forumissa, kysyin häneltä, kuinka voisin tulla hänen oppilaakseen. Orland kysyi minulta silloin takaisin, haluaisinko tulla sen sijaan hänen ystäväkseen. Tämä ystävyys on ylittänyt sen, mitä olisin halunnut silloin hänestä opettajana. Ystävyydessä ja kanssakulkijuudessa olemme jokainen toistemme oppilaita ja opettajia. Silloin voin oppia toiselta, mutta minun ei tarvitse muuttua miksikään muuksi tai tulla itse vähemmäksi yksilölliseksi itsekseni. Koen, että tällaista kulttuuria me tarvitsemme enemmän nykypäivänä: tasaväkistä ystävyydestä lähtöisin olevaa yhteistyötä ja -elämistä. Silloin opettajuus ja johtajuus kokevat metamorfoosin, ja ihmiset tulevat elämään elävässä, muuttuvassa suhteessa toistensa kanssa.
Järnan illan päätteeksi antoi Orland minulle kuitenkin vihjeen kirjan muodossa. Kirja oli juuri opiskelemamme The Metamorphosis of the Given (Annetun metamorfoosi). Sieltä ovat peräisin esimerkiksi Orlandin ja itseni käyttämät käsitteet huomiointi ja intentio.
Matkaa varten luin kyseisen kirjan uudestaan huomaten samalla kuinka vähän olinkaan ymmärtänyt sitä. Huomioinnin avulla – jonka olin kokenut olevan pääasiallisesti itsetietoisuutemme voima – pystyisin oppia lukemaan minua ympäröivää maailmaa kuten luen esimerkiksi sanoja. Jokainen sana, joita nytkin luet, on merkki joka viittaa aina johonkin merkitykseen. Myös jokainen symbooli, esimerkiksi kuvat, kantavat aina jotain merkitystä. Huomioinnin kehittämisen avulla pystyn löytämään tavan lukea esimerkiksi kasveja, maisemia, sosiaalisia tapahtumia ja omia mieleni kokemuksia kuten luen kirjojen sanoja. Kyseessä on päinvastainen asia kuin se, että analysoisin järjelläni tai luottaisin hämärästä nousevaan intuitioon siitä, mitä jokin asia tarkoittaa. Tällainen älyllinen järkeily, ja hämärä tunteisiin luottaminen ovat itse asiassa juuri ne asiat, mitkä ovat huomioivan metamorfoosin tiellä. Tietenkään tässä ei tarkoiteta sitä, että ihmisen pitäisi lopettaa analysointi tai tunteminen. Analyyttisen ajattelun voima tullaan vain muuntamaan korkeammaksi havaintoelimeksi silloin kuin sitä tarvitaan, ja sydämen voimat ovat se polttoaine joka mahdollistaa metamorfoosin. On kuitenkin välttämätöntä ettei tee näistä työkaluista itse asiaa, vaan pyrkii löytämään ajatuksilleen ja tunteilleen oikean paikkansa toimia.
Annetun metamorfoosi tapahtuu niin, että luomme tietoisuudessamme yhteyden valitsemaamme objektiin, jonka merkityksen päätämme lukea. Objekti voi olla mikä tahansa kuten esimerkiksi jokin eläin, kukka, ajatus, lause, lyijykynä tai mikä vaan. Nyt sen sijaan, että antaisimme normaalin ajattelumme analysoida ja ympäröidä objektin muistoillamme, näkemyksillämme, tunne- ja ajatusmalleillamme, opimme vähitellen kuorimaan mielemme rakenteet pois objektin ja minun välistä. Tätä mielikuvista vapaata huomiointia kehittää aivan tietynlainen meditatiivinen työskentely, jossa pyritään keskittymisvaiheen jälkeen poistamaan havaittavat mielikuvat, ja esimerkiksi vapauden filosofian opiskelu. Steiner pyrki vapauden filosofian ensimmäisessä osassa siihen, että lukija muodostaisi puhtaita ajatuksia hänen lauseistaan ja käsitteistään ilman suhdetta omasta mielestämme tuleviin mielikuviin; esimerkiksi ajatteluun esimerkkien tai kuvien kautta. Kohtaamme silloin aluksi tyhjyyttä, mutta vähitellen alkaa tuossa tyhjyydessä ilmetä toisenlaisen tietoisuuden taso. Hengentieteellisesti ne voimat, jotka pitävät mielemme vietinomaisen, nimeävän ajattelun aisoissa tässä kohtaa, ovat kolmannen silmämme kaksi terälehteä. Toinen niistä pitää muistot ja assosiaatiot, tunteet ja tarpeet poissa, ja toinen erottaa objektista mielikuvat ja muut objektia jähmettävät muodot.
Kun sielumme voimat kehittyvät tarpeeksi, aukeaa mielemme näyttämö ja tulemme kokemaan elävän, merkityksien ja ideoiden maailman. Siellä ymmärrämme mitä merkitystä lukemamme objekti kantaa, sillä tulemme elämään objektin kanssa samassa elävässä ymmärryksen maailmassa. Tätä todellisuuden lukutaitoa kutsuu Friedemann kirjassaan ihmisen Logos-luonnoksi; kyvyksi lukea annettua maailmaa, löytää yhteys annetun maailman henkisiin merkityksiin, ja tuoda tai kirjoittaa uusia merkityksiä korkeammasta maailmasta takaisin fyysisiin ja mentaalisiin muotoihin. Toisin sanoen, huomioidessamme tapahtuu annetulle metamorfoosi, ja mitä tietoisemmaksi tuosta metamorfoosista tulemme, sitä enemmän ja vapaammin voimme osallistua uusien merkityksien ja luovien ideoiden tuomiseen takaisin maan päälle.
Normaalisti mielemme muotovoimat toimivat merkityksien välittäjinä. Tämä tapahtuu kuitenkin ilman omaa tietoisuuttamme. Jos emme tule tästä prosessista tietoisiksi saattaa asioiden merkitys, idea, henkinen todellisuus muuntua matkalla normaaliin tietoisuuteemme aivan toisenlaiseksi, koska mielemme muistot, tunnemuodot ja tarpeet mutta myös omat traumamme ja varjomme tuovat oman värinsä kokemukseemme. Tätä tapahtumista kutsuu Yeshayahu Ben-Aharon nimellä vastakuvaisuuden laki (the law of reversal).
Tätä työskentelyä vastaan toimii myös vastakkainen, materialistinen kulttuuri, joka yrittää saada ihmisen sidotuksi pelkkään muotojen maailmaan. Tämän kulttuurin johdosta uskomme, että jopa henkiset kokemukset pitäisi saada fyysisten aistien kaltaisiksi muodoiksi kuten väreiksi, tunteiksi tai valoiksi joista puuttuu tietoiseksi tuleminen niiden taustalla olevista merkityksistä. Voidaan myös puhua siitä, että Mikaelinen impulssi on vapaudesta ja tietoisuudesta käsin lähtevää luovaa ajattelua, joka löytää ja tekee tietoisen yhteyden merkityksien maailman, ja fyysisen maailman välille. Ahrimaninen impulssi sen sijaan haluaa leikata ihmisen lopulta kokonaan elävästä yhteydestä asioiden merkityksiin ja saattaa hänet vain normaalin järkensä varaan. Luciferinen impulssi haluaa taas saattaa ihmisen pois muodoissa, nähden kaikkialla vain ykseyden ja henkiset merkitykset niin, ettei muodoilla ja fyysisellä maailmalla tai ihmisen itsetietoisuudella ole merkitystä. Vapauden filosofinen työskentely, The Metamorphosis of the Given -työ, jota Orland tekee, sekä Yeshayahu työ ovat näyttäneet minulle niinä harvoina impulsseina, jotka ymmärtävät tämän. Olisi todella mukavaa päästä tekemään tätä työtä laajemmin erilaisten ihmisten ja antroposofien kanssa.

How We Will

Los Angelisiin paluun jälkeen hengähdimme muutaman päivän Orlandin kotona. Majoituimme hänen luonaan pääsääntöisesti koko ajan ollessamme Etelä-Kaliforniassa.
Seminaarin ajaksi Orlandille saapui myös Training weeksiltä muutama uusi ihminen, jotka liittyivät opiskeluryhmäämme. Yksi heistä, Marcus oli opiskellut intensiivisesti vapauden filosofiaa. Löysimme hänen kanssaan heti ensimmäisenä päivänä hienon yhteyden. Marcuksen mukaan vapauden filosofiassa on tärkeää oppia luomaan oikeat ajatusmuodot intuitioille eli merkityksille, jotka haemme tietoisuuden korkeammilta tasoilta elävän ajattelumme avulla. Hän näki Werbeck-laulun ja Per Ahlbumin intuitiivisen pedagogiikan, sekä käden työt tärkeänä osana arkisen muotovoimaisen ajattelumme joustavaksi kehittämistä. Hän kuvasi tietoisuustapahtumaa näin: Aluksi nousemme vapaaseen ajatteluun valitsemamme kohteen kanssa ja löydämme itsemme potentiaalien ja merkityksien ideamaailmasta. Tässä ideamaailmassa toimii Logos, Sana joka oli alussa. Logos-voiman avulla luomme sopivan idean vastaamaan valitsemaamme arkista kohdetta. Tuomme sitten luovan idean tai merkityksen takaisin arkitajuntaamme muokaten sille sopivan ajatusmuodon. Lopuksi tuomme ajatuksen teoiksi, sanoiksi tai muuksi tahdon impulssiksi. Marcus kiitti minua siitä, että olin kiinnostunut tästä harvinaisesta tietoisuustyöskentelystä, jota vain harvat hänen mielestään konkreettisesti harjoittivat.
How We Will –seminaari järjestettiin Elderberries -kahvilan ja -yhteisön toimesta. Monet yhteisössä toimivat olivat opiskelleet Järnan YIP – Youth Initiative Program -nimisessä koulutuksessa. How We Will tapahtui Los Angelisin keskellä olevassa puistossa ja siellä sijaitsevissa rakennuksissa lähellä Sunset Bulevardia.
Päivien aikana tutustuimme moniin uusiin ihmisiin, joilla oli kiinnostusta muuntaa jo vallitsevia sosiaalisia rakenteita Steinerin sosiaalisen kolmijäsennyksen avulla. Heti alussa tuli kuitenkin selväksi, ettei sosiaalinen kolmijäsennys ollutkaan valmis tekniikka, vaan elävä tapa luoda yhteys maailmaan. Gerald Häfner kuvasi asiaa niin, että katsoessamme esimerkiksi siementä, ei meidän tarvitse nähdä ainoastaan liikkumatonta objektia. Jos terästäisimme ja kehittäisimme ajattelevaa havaintoelintämme, voisimme nähdä koko kasvin metamorfoosin tässä yhdessä objektissa. Tällainen asioiden metamorfoosina näkeminen auttaa meitä näkemään maailman esineet ja asiat pikemminkin elävinä organismeina. Ne syntyvät jostain, elävät ja kuolevat. Tällä tavoin voimme tarkastella hallintoa, taloutta ja kulttuuria – sosiaalisen kolmijäsennyyden kolmea tahoa – samankaltaisina prosessina. Meidän kuuluu muuntaa vanhat käsitteet ja käsitykset omalla havainnoivalla, elävällä ajattelullamme, muistaa että meillä on vastuu omien ajatuksiemme laadusta.
Gerald kertoi meille luennollaan siitä, kuinka on ollut vaikuttamassa moniin lakeihin ja muihin hallinnollisiin seikkoihin Saksassa. Hän kuvasi kuinka tärkeää on oppia ajattelemaan joustavasti ja ajatellen pureutumaan maailman ilmiöihin. Tällä tavoin löydämme niihin elävän suhteen ja opimme lukemaan havaittavien yksityisten asioiden merkityksiä, yhteyksiä ja jatkuvaa muutosta. Kun Geraldilta kysyttiin, miten hän ehkäisee burnoutin, hän vastasi ettei koe ihmisen voimavarojen olevan patterin kaltainen laskettu määrä energiaa, joka hupenee käyttämällä. Hän sanoi sen sijaan, että pitkät prosessit saattavat olla yhtä kuluttavia kuin ainoastaan yhden päivän haasteet. Tässä hän näytti käytännön esimerkin siitä, kuinka käsityksemme voimavaroista saattaa olla epätosi, ja kuinka voimme omalla Logos-voimalla luoda uuden merkityksen havaintoon; tässä tapauksessa ihmisen voimavara-ajatukseen.
Nicanor Perlas kuvasi omalla luennollaan siitä, kuinka voimme uudelleen ohjelmoida ajatus-, tunne- ja halumallimme palvelemaan toisiamme ja yhteiskuntaamme. Nicanor pyrkii aina luennoillaan lujittamaan tahtoamme, ja kertoi kuinka tärkeimpiä ominaisuuksia ihmiskunnan palvelemisessa on, että olemme valmiita jatkamaan kärsimyksien ja haasteiden keskellä. Kärsimys ei tule loppumaan tällä tiellä, ja siksi meidän kannattaa pyrkiä löytämään muitakin motiiveita kuin positiiviset tuntemukset ja tunteet.
Orland puhui seminaarin aikana usein siitä, kuinka me voimme tulla tietoisiksi omista meitä ohjaavista motiiveistamme, esimerkiksi opetella kysymällä miksi teemme tai sanomme jotain. Hän osoitti siihen, että kysymällä miksi tahdomme tehdä jotain, tulemme vähitellen tietoiseksi intentiostamme. Intentioitamme ymmärtämällä näemme elämän syvemmän kontekstin ja löydämme silloin todistajan itsessämme. Todistaja, tai ajattelija joka toimii elävässä merkityksien maailmassa, on korkeampi minä. Voimme oppia tulemaan tästä tietoisiksi, ja näin ollen myös toimimaan linjassa korkeamman potentiaalimme kanssa. Sain itse kokemuksen, että Orland puhuessaan kutsui minua tulemaan tietoiseksi omasta todistajani. Hän ikäänkuin käytti sanojaan kutsuina. Jos osaisin kuunnella ja kuuntelussani ottaa askeleen Orlandin osoittaman kynnyksen yli, tulisin kokemaan oman todistajani ja merkityksien maailmassa.
Olimme Philipin, yhden saksalaisen ystäväni kanssa ottaneet tavoitteeksi sen, että olisimme koko seminaarin yhteydessä todistajaamme. Päätimme, että aina katsoessamme toisiamme, tekisimme tietyn käsimerkin, joka muistuttaisi toisiamme ja itseämme todistajastamme. Tämä onnistui yllättävän hyvin, ja käsimerkki levisi myös muille osallistujille. Myös Orland innostui tästä, ja kysyikin meiltä retorisesti, miksei sosiaalinen työskentely voisi aina lähteä todistajien tiedostamisesta. Tämän, koko seminaarin mittaisen meditaation kääntöpuolena oli se, että minä tarvitsin lähes kaksi viikkoa toipua tuosta intensiivisestä elämästä korkeammassa tietoisuudessa.
How We Will päättyi hienoon loppukeskusteluun, jossa Nicanor kuvasi meidän seisovan eräänlaisen portaalin edessä. Tuo portaali oli eteerisen maailman kynnys, ja että meitä kutsuttiin mukaan työhön tämän uuden maailman tutkimusmatkailijoiksi. Monet ihmisistä koki tämän saman Juttu-kokemuksen, ja Orland kuvasi sitä niin että monet ihmiset meitä ennen olivat rakkaudellisilla teoillaan vahvistaneet Juttu-kokemuksen valoisuutta. Koin itse, kuinka paikalla oli monia kuolleita henkilöitä, ja kuinka sosiaalinen kolmijäsennys oli saanut uuden mahdollisuuden ja hyväksynnän henkisestä maailmasta.

Työskentely jatkuu

How We Will oli meille jokaiselle niin suuri kokemus, että päätimme sen jälkeen pitää hiukan taukoa työstämme. Kävimme muutamana päivänä uimassa tyynessä valtameressä, siivosimme Orlandin kodin ja lähdimme omille teillemme noin kymmeneksi päiväksi. Jannis ja Mara lähtivät vuorille luonnon keskelle, Philip päätti opetella surffaamaan, Marcus, Rebekka ja englantilainen Finn lähtivät takaisin kotiinsa ja minä lähdin tätini ja hänen perheensä luokse San Diegoon. Vietin siellä levollisen tauon uiden, lenkkeillen ja tietysti opiskellen vapauden filosofiaa sekä muita Steinerin filosofisia teoksia. Sain rauhaa jälkitarkastella kokemuksiani ja syödä hyvää ruokaa, nauttia peli-illoista tädin perheen kanssa ja vain ottaa aurinkoa kahvin kera lämpimässä ja rauhallisessa San Diegossa.
Kokoonnuimme tauon jälkeen Orlandin kotona. Tästä alkoi vajaan kahden viikon tiivis työskentely Metamorphosis of the Givenin, sekä muiden teosten parissa. Orlandilla oli monia Friedemannin tekstejä, ja ennen julkaisemattomia tekstejä Kühlewindiltä, joten materiaalista ei ainakaan ollut pulaa. Tekstien kanssa työskentely sujui todella hyvin. Jokainen meistä uhrasi vanhat ajatusmallinsa – jopa minä onnistuin siinä jo paremmin kahden viikon harjoittelun jälkeen – ja syventyi itse tekstiin. Meditoimme aamuisin eri filosofien nimiä, ja pyrimme puhumaan vain siitä, mitä koimme ja mitä teksteissä oli sanottu.
Saimme kokemuksia siitä, kuinka todistaja meissä elää ymmärryksen maailmassa elävän ajattelun virrassa, ja pystyimme seuraamaan tuota ajatteluvirtaa totuudentuntomme avulla. Tehden näin, pystyimme puhumaan samasta virrasta käsin, emmekä spekuloineet vaan kuuntelimme sitä, mihin ajattelun virta meitä johti. Tämä oli kaunista, mutta se vaati yhä uudelleen hyppäämistä ei-tietämisen tilaan. Tilaan, joka tuntui minusta lähes samalta kuin olisin esittämässä musiikkia aina puhuessani. Ehkä todellisen keskustelun ja ajattelun kuuluisi olla näin merkityksellinen tapahtuma, sillä jokaista ajatusta, sanaa ja tekoa todistaa joku tai jotkut olennot.
The Metamorphosis of The Givenin alkuluvut käsittävät filosofian historiaa ja merkittäviä filosofeja. Usein näiden filosofien maailmankatsomus on jokseenkin yksipuolinen. Lukiessamme heitä, pyrimme erottamaan ajattelustamme ennakkoluulot, eläytyä filosofien ajatusmaailmaan ja sitä kautta löytää heidän tapaansa katsoa maailmaa. Tämä onnistui yllättävän hyvin, vaikka tuntui haastavalta ottaa jokin materialistinen maailmankatsomus ja vain pyrkiä eläytymään siihen. Tässä tapauksessa lopputulos oli, että tietoisuuteni muuntui kylmäksi, yksinäiseksi ja toivottomaksi.
Intensiivisen opintovaiheen jälkeen alkoi aivan toisenlainen vaihe matkaamme. Kaliforniaan saapui uusi henkilö Suomesta, ja nyt kerron hiukan siitä millä tavalla tutustuin kohtalokkaasti erääseen ihmiseen matkani aikana.

Uusi ystävyys ja viimeiset päivät Amerikassa

Noin puoli vuorokautta ennen lähtöäni Amerikkaan kävin erään ystäväni synttäreillä Helsingissä. Synttäreiden alussa satuin keskustelemaan jotain tieteellisestä, johon eräs henkilö vastasi mielestäni oivaltavasti. Kysyin häneltä opiskeleeko hän lääketiedettä, mutta yllätyksekseni hän vastasikin opiskelevansa putkiasentajaksi. Tästä alkoi syvällinen keskustelu, joka jatkui koko illan lähes kokonaan meidän kahden keskusteluna muiden kuunnellessa meitä.
Jatkoimme keskustelua facebookissa lähdettyäni kotiin pakkaamaan tavarani ja suunnatessani lentokentälle. Keskustelumme jatkui siitä eteenpäin joka päivä Amerikan matkan aikana. Pystyin hänelle kertomaan ihmeellisen hyvin esimerkiksi kokemuksistamme Pohjois-Kaliforniassa ja How We Will -seminaarissa. Hänen tahtonsa sanoa kyllä meidän ihmissuhteellemme, oli mielestäni erityistä, ja sai aikaan suuren yhteisymmärryksen ja yhteyden meidän välillemme.
Koin, että työskentelymme Amerikassa vaikutti minun ja uuden ystäväni väleihin. Minä pystyin herättämään todistajan, ja kokea eläväni samassa henkisessä merkityksien maailmassa hänen kanssaan. Tällainen yhteinen henkinen matka sai meidät molemmat avautumaan yhä laajemmin kollektiiviselle tietoisuudelle, koin hänet monesti siellä missä itse elin ajattelussani. Lopulta hän päätti tulla Kaliforniaan tapaamaan fyysisesti koko yhteisöä ja Orlandia, ja nämä ottivat hänet vastaan heti uutena ystävänä.
Tällä kokoonpanolla opiskelimme muutaman päivän Orlandilla. Saimme kokemuksia Ondevit-nimisestä hoitomuodosta, jota Orland on harjoittanut ja jota myös Friedemann harjoitti eläessään. Ondevitissä hoidetaan Sanan voimalla pois erilaisia energeettisiä tukoksia, ja sen avulla voi esimerkiksi opetella helposti jonkin uuden kielen. Hoitaja tunnistaa hoidettavan energeettiset tukokset eräänlaisen magneettisen, sanallisen ja liikkeellisen tekniikan kautta. Yksinkertaisesti, hoitajalla on pino lappuja, joihin on kirjoitettu meridiaani-kanavien, ihmisten ja asioiden nimiä. Hän laittaa sanan magneetilla hoidettavan keholle ja kokeilee, saako hän hoidettavan käden alas. Jos käsi laskeutuu hoidettavan omista voimista riippumatta, on hoidettavalla negatiivinen energialataus sanaa kohtaan. Kun sanoja on testattu tarpeeksi, valmistaa hoitaja eräänlaisen sanoista koostuvan vesipullon, josta hoidettava juo muutaman tipan vettä päivässä. Tällä tavalla muuttuu hoidettavan energeettinen suhde sanaa vastaavaan kokemukseen. Puhuimme tänä aikana Orlandin kanssa myös esimerkiksi varjojen merkityksestä ihmisiä suojaavina voimina, jotka tosin voidaan muuntaa tietoisuustyöskentelyn avulla.
Matkan viimeisillä viikoilla lähdimme käymään San Fransiscossa, joka osoittautui itselleni yhdeksi hienoimmista kaupungeista, jossa olen koskaan käynyt. Kaupungissa oli jotain taikaa. Se inspiroi meitä jokaista, ja sen vapaus herätti luovuuden loistamaan. Matkasimme vielä viimeisiksi päiviksi Sacramentoon White Feather Ranchille tekemään käytännön töitä ja jälkitarkastelemaan matkaamme. Palasimme lopuksi Los Angelesiin, josta matkani jatkui suoraan Stuttgartiin Matrix-seminaaria järjestämään.

Viimeiset oivallukset

Tämä matka oli minulle suuri metamorfoosi. Matkan sen jälkeen minun oli vaikea asettua takaisin Suomeen, sillä olin muuttunut kovasti matkan myötä. En tiennyt, miten löytää uusi suhde kaikkiin vanhoihin ihmisiin, sillä en enää ollut se sama ihminen, jonka he olivat tunteneet.
Myös fyysinen elämä oli minulle vaikeaa. Ymmärsin todella mitä Steiner tarkoittaa Henkisen Tiedon Tie -kirjassaan kuvauksella, että ihmisen täytyisi ottaa kolme askelta luonteensa kehittämiseksi yhtä kognitiivista askelta kohti. Olin ottanut monta kognitiivista askelta, mutta luonteeni kehittäminen oli jäänyt hiukan jälkeen näiden kuukausien aikana. Fyysinen työ ja jopa ruoanlaitto oli vaikeaa. En saanut aluksi mitään otettua fyysisestä elämästä.
Inspiroiduin onnekseni matkan aikana siitä tavasta, jolla saksalaiset osasivat hoitaa fyysistä elämäänsä, ja kaikkia sen yksityiskohtia niin mallikkaasti. He kokkasivat, tarkistivat reitit ja paikat antaumuksella, olivat tarkkoina puheluista ja sähköposteista. Ymmärsin heidän kauttaan myös sitä, millainen saksalainen sielunlaatu on suomalaiseen verrattuna.
Reissun tärkeimpiä oivalluksia oli kuitenkin se, millä tavalla olemme joka hetki yhteydessä Sanaan, joka oli alussa. Joka hetki meillä on mahdollisuus valita olevamme alussa, ja tietoisuustyöllä kohota tuohon korkeampaan tietoisuuteen. Sieltä voimme antaa kaikelle uuden merkityksen, joka ei perustu menneisyyden mielen rakenteisiin vaan elävään elämän ymmärtämiseen.

No Comments Yet.

Leave a comment