Raphael-Plato-and-Aristotle.jpg

Siitä on jo hieman aikaa, kun viimeksi olen kirjoittanut kokonaisen artikkelin. Ollessani Minä olen -messuilla tein kirjavaihtokaupat Erkki Lehtirannan kanssa, jonka kirjaa Universaalit lainalaisuudet olen lukenut siitä lähtien. Tässä kirjassa on mielestäni mukavan helposti esitelty monia lakeja, jotka vaikuttavat fyysisestä maailmasta korkeampiin henkisiin ulottuvuuksiin. Kirjoitan kirjasta ja sen annista oman artikkelin kevään mittaan.

Kirjassa mainittiin kuitenkin Platonin ideaopin kolme keskeistä ideaa: hyvyys, kauneus ja totuus, jotka kummittelivat mielessäni tänä aamuna herätessäni. Nämä tutut sanat tulevat vastaan monissa keskusteluissa, mutten tätä aiemmin ole pysähtynyt miettimään, mitä ne minulle oikeasti tarkoittavat.

Bps75muCYAMCVef.jpg-large.jpg

Onko heitä olemassa?

Nämä kolme ideaa ovat jotain aivan muuta, kuin mitä voimme fyysisesti nähdä. Voimme nähdä tai kuulla jotain, josta sitten päättelemme sen olevan hyvää, kaunista tai totta. Ovatko nämä ideat olemassa ainoastaan katsojan silmissä, niin että jokainen voisi omassa sielussaan päättää, mitä mikäkin kokemus tarkoittaa ja mikä nimi sille annetaan?

Mielestäni juuri tässä kysymyksessä piilee henkisyyden ydin ongelma - ja mahdollisuus. Onko jokainen ihminen eristetty toisista, niin että hän on vangittuna omaan itseensä eikä pääse ikinä kokemaan tai tietämään elämää kuin subjektiivisesti? Tästä voi johtaa seuraavan kysymyksen siitä, onko edes olemassa mitään yhteistä hyvää, kaunista tai totta vai onko kaikki vain katsojan silmissä?

Itse pidän tällaista ajattelutapaa kovin pessimistisenä. Se, ettemme voisi koskaan tietää kokevamme yhteistä hyvyyttä, kauneutta tai totuutta, olisi minulle samankaltainen ajatus kuin että olisimme kaikki yksin maailmassa ja näkisimme vain toistemme varjot omassa tietoisuudessamme.

Olen kuitenkin kokenut monesti olevani ympäröity kuin hunnulla, sellaisella, joka antaa kokemalleni erityisen mausteen. Tuo sivumaku on niin tuttu, että se jää helposti huomaamatta. Aivan kuin maistaisin oman makuni tai haistaisin oman hajuni. Sellaisen, johon olen niin tottunut, etten koe sitä juurikaan tai ajattelen sen kuuluvan luonnollisena osana maailmaan.

Tietoisuuden kanssa työskentelyn ja siitä jatkuvasti kiinnostuneena olemisen yksi hieno puoli on, että sitä kautta voi oppia tuntemaan ja ymmärtämään omaa hajuaan, joka elämän päälle levittyy. Jos tietoisuuden kanssa ei työskentele eikä halua ajatella tällaisen olevan mahdollista, voidaan sanoa samaa kuin ihmisestä, joka ei usko Amerikan olevan olemassa, koska ei ole itse käynyt siellä.

Tietoisuuden kehittämis- ja tutkimisprosesseista olen kirjoittanut monia artikkeleita, ja ensimmäinen osa kirjastani Tietoisuuden kehittäminen kertoo tästä lisää.

images

Eläen, kokien, uskoen...

Minulle Platonin ideat ovat tosia, uskon niihin ja olen kokenut ideoiden olemassaolon ja elän kokoaikaisesti niiden läsnäolossa. Kun katson pöytää, näen sen fyysisen muodon. Tämän lisäksi tiedän sisäisesti pöydän olevan juuri pöytä. Tämän kertoo minulle huntuni, joka kantaa menneisyyttä mukanaan. Huntuni osaa yhdistää pöydän muodon muistoon, jossa on muita pöytiä, ja tämä todistaa mielelleni kyseessä olevan pöytä.

Jotkut ihmiset jäävät tähän kohtaan. Heille riittää se, että he tietävät pöydän olevan pöytä menneisyytensä tieto todistuksenaan. He voivat kehittää uusia muotoja ja malleja, joiden ansiosta heistä voi tulla älykkäitä, nokkelia ja innovatiivisia. Hunnun kehittäminen riittää siihen, ja silloin kun se toimii hyvin, meistä voi tulla nopeaälyisiä ja älykkäitä, siis osaamme nähdä oppimamme muotoja helposti ja nopeasti.

Huntumme, oman mielemme, persoonallisen tiedon ja kokemuksen lisäksi on kuitenkin myös monia muita kokemis- ja tiedostamistapoja, joista olen kokenut, että ne ovat asteittain puhtaampia ja objektiivisempia kuin persoonallinen kokeminen. Jos olen tutustunut siihen, mikä ja miten persoonani projisoi sisäisen menneisyyteni kokemiseni eteen, voin oivaltaa menneisyyteni merkityksen persoonanani ja oppia kokemaan elämää sen ohi.

Tässä kohtaa pöydän muodon ja persoonallisen muistoni lisäksi pöydästä voi kokea jotain, joka ylittää persoonallisen itseni. Ikään kuin kokisin pöydän totuuden itsessäni ja itseni samanaikaisesti tuossa pöydässä. Tätä on vaikeaa kuvata, sillä vielä tällä hetkellä koen tuon tietoisuuden tason lähinnä tuntemuksien, liikkeen ja näköhavainnon sekoituksena. Kuitenkin tällainen sisäinen yhteys, sisäinen idean kokeminen tuntuu mielestäni aidommalta kuin ulkoinen kokeminen ja siksi, vaikka en voikaan sitä todistaa, uskon ideoihin ja kokemaani niistä.

Speed of Light in Ancient India.jpg

Ideat elämässä

Tällainen kokeminen voi vahvistua sellaiseksi kokemukseksi, että pystymme valitsemaan jonkin keskusteluaiheen ja keskustelemalla siitä tuomaan meille koettavaksi kyseisen aiheen idean. Tällöin tuntuu, että olemme oivaltaneet, millä tavalla idea eli puheenaiheen totuus voidaan tuoda alas käytäntöön asti. Ideat odottavat toteuttamistaan, joten ihmiset, jotka osaavat kuunnella niitä, saattavat saada runsaasti inspiraatiota heidän tietoisuuteensa. Me kaikki koemme ideoiden läsnäoloa aina, kun saamme inspiraation, idean tai oivalluksen ja tunnemme halua toteuttaa tuon idean.

Hyvyyttä voimme kokea sen sijaan silloin, kun teemme jonkin teon tai tuomme jonkin idean käytäntöön asti. Sitä eivät ole persoonallisesti opitut käytöstavat tai moraalioppi, jonka olemme saaneet opettajiltamme tai henkisistä kirjoista. Hyvyyttä kohtaamme, kun onnistumme tekemään jotain, jonka motiivi tulee ideatasolta. Silloin persoonastamme riippumaton osa meistä, todellinen Itsemme, kokee idean ja tarpeen sen toteuttamiseen.

Onko sinulle joskus tullut tarve tehdä jotain, joka on saattanut vaikuttaa järjellisesti tai tunteellisesti jopa typerältä, mutta jokin sinussa on sanonut, että sinun on toimittava?

Tällaisien tekojen jälkeen voimme oppia tarkastelemaan motiiveitamme jälkikäteen, ja katsomaan, tuliko motiivimme persoonallisesta tarpeesta vai oliko todellinen Itsemme aktiivinen toimeenpanija kyseisessä teossa? Jos oli, kutsun tämän teon laatua hyvyydeksi.

Kauneus ideana toimii myös samalla tavalla kuin sisarensa totuus ja hyvyys. Sen kokeminen merkitsee sitä, että koemme jonkin asian syvempiä tasoja, ja tämä onnistuu samalla tavalla kuin muidenkin ideoiden kanssa:

Taitona kokea elämää oman persoonamme yli.

Kauneus on taideteosten, luonnon tai ihmisten tekemien kappaleiden idean kokemista. Myös ihmisten ja eläinten kanssa voimme kokea jotain sanoinkuvaamattoman kaunista katsoessamme heitä silmiin ja kokiessamme, että sieltä katsoo meitä jokin aurinkoa säteilevämpi, lunta puhtaampi ja eetteriä hienompi.

AKA9F2649A_CE1E_4B18_859E_36FDB5CF7DCB.jpg