Olemme palanneet hetki sitten päälle kolme viikkoa kestävältä Saksan reissulta, joka antoi paljon uutta 11390376_1072978429382316_3003191911028516752_najateltavaa ja koettavaa, myös täällä kotimaassa. Ennen kaikkea kohtasimme niin paljon ystävällisiä ihmisiä. He ottivat meidät kotiinsa asumaan, ja hostasivat meitä niin hienosti, että päädyin inspiroituneena kirjoittamaan tämän tekstin. Kiitos kuuluu Stuttgarttin porukalle, Khanin perheelle, Mikko Jairille sekä erityisesti Sakari Harimalle ja koko perheelle.

Mielestäni hostaaminen on parhaimmillaan taidemuoto, joka ei rajoitu vain kodin antamiseen. Siihen kuuluu myös materiaalinen ja tieto-taidollinen jakaminen, sekä ennen kaikkea tilan antaminen toisille sosiaalisissa tilanteissa. Parhaimmillaan hostaaja osaa antaa toiselle mahdollisuuden olla oma itsensä, jopa siinä määrin, ettei hostattava tienyt olevansa näin arvokas, rakastettava. Äidit, rakastetut ja mesenaattimuusat, jotka antavat rakkaansa toteuttaa itseään vapaasti, voivatkin olla tärkeämpiä uusien keksintöjen, taideteosten tai innovaatioiden luomisessa kuin osaamme kuvitellakaan. Hostaaja pitää ankkurin maassa toiselle, toisen lentäessä pilvissä, ja toivottaa toisen tervetulleeksi ihmisen tullessa takaisin luovasta tilastaan. Tämä taito on meillä jokaisella, ja jokaisella on jotain annettavaa toisillemme. Mikäli löydämme voimavaramme hostata ja olla hostattavana, voimme työskennellä ja elää yhdessä paremmin. 

Hostaamisen monet kasvot

Voimme aloittaa hostaamisen milloin tahansa, siihen ei tarvita ulkomaan vierasta tai edes naapuria. Joka päivä kohtaamme toisia ihmisiä, perhettämme ja ystäviä, ihmisiä joille voimme antaa huomiomme. Kuunneltuna oleminen on jokaiselle ihmiselle tärkeää. Vaikeimpia arkipäiväisiä asioita mitä olen elämässäni kohdannut, on se ettei toista kiinnosta mitä sanon tai kuka olen. 

Antaessamme huomiomme toiselle ja hänen tarinallaan, autamme häntä tuomaan omaa ääntään ulos maailmaan. Ihminen oppii myös itsestään puhuessaan, mikäli kuuntelee itseään tarkasti, tai muistelee keskustelua sen jälkeen. Olen monesti keskustelun jälkeen miettinyt, miten osaan puhua näin hienoja asioita, en ole edes tienyt tietäväni niitä! Uskon, että tämä johtuu suuresti kuuntelijan tarkkaavaisuudesta kuunnella, ja antaa aikansa, itsensä minulle, jotta voisin toteuttaa itseäni. Voimme harjoittaa aktiivista kuuntelua antaen toisen sanojen, tunteiden, eleiden, kaiken tulla meihin. Toimimme itse näyttämönä, jossa toinen saa tulla nähdyksi maailmassa. Jos on vaikea aloittaa ihmisestä, voi kuunnella luonnon, eläinten ääniä, tai vaikkapa musiikkia, antaen sen flown tuntua itsessään.

 Kun minulla täytyy päättää jostain, tykkään yleensä puhua siitä ennen päätöstäni. Hyvä hostaaja kuuntelee minua objektiivisesti, saattaa kysyä tärkeitä kysymyksiä joita en ollut ajatellut, mutta antaa minulle vapaat kädet päättää asiasta. 

www-St-Takla-org--Miracles-of-Jesus-21

Ystävän tuki on antaa voimaa toiselle kasvaa itsekseen, ei yrittää kasvattaa toista samanlaiseksi. Tämä sama pätee mielestäni myös oppilas - opettaja suhteessa. Hyvä opettaja antaa tilan ja mahdollisesti näyttää minne kannattaa katsoa, muttei työnnä valmiita vastauksia oppilaan suuhun. Oppilaan työskentelyn jälkeen voi opettaja valottaa puolia, mitä oppilas ei nähnyt tai antaa vinkkejä, kuinka työstää asiaan paremmaksi. Asian sisällön ja tekniikan on kuitenkin tultava oppilaalta. Tällainen tuki on suunnattoman tärkeää, ja muutaman tällaisen keskustelun tuloksena, aloin minäkin kirjoittaan ja tutkimaan virallisesti psyykkis-henkisiä asioita. 

imagesEsiintyjille, varsinkin aloitteleville on suuri asia, että heidän läheisensä, ystävänsä tukevat heidän esiintymistään tulemalla paikalle, tai ainakin kyselemällä asiasta. Jokainen kysymys toisen intohimosta on tuki hänelle. Juhlien tai keskusteluiltojen järjestäminen on hostaamista jo eri skaalassa. Ryhmissä olemisen taito, on hostaajalle tärkeää. Voinko antaa huomiotani yhtälailla jokaiselle ihmiselle? Kysyä hiljaisemmilta kysymyksiä, mutta olla tuomitsematta muiden tilan viejiä? Kuinka paljon olen itse huomion kohteena, annanko itselleni tarpeeksi tilaa puhua?

Materiaalinen antaminen, ja siitä nauttiminen on ihanaa, ja siihen voi oppia jos oikeasti sitä haluaa. Saksan matkalla huomasimme, kuinka ihmiset antoivat omastaan ja kuinka se lähensi meidän välejämme kovasti. Mietin sitä, kumpi on tärkeämpää, nautinto jonka saan 10:stä palasta suklaata, vai nautinto ja kiitollisuus jonka 10 ihmistä saa palasta suklaata? Muista antaa itsellesikin jos haluat

Tietysti tässäkin asiassa voi mennä ylilyönniksi. Marttyyritapa antaa kaiken, unohtaa itsensä ja pahimmillaan katkeroituu muille kun ei saanut tarpeeksi huomiota tai vastalahjoja. Minäkin olin aikaisemmin palveluksien laskija, mutta olen ymmärtänyt sen turhuuden ihmisten antaessa minulle enemmän kuin pystyn heille antamaan. Uskon, että toisten huomioiminen, auttaa heitä muuttumaan oman napansa tuijottelijoista, toisten päälle puhujista antajiksi. Ihmiselle saattaa kuitenkin olla ongelma, ettei saa sanotuksi, jaetuksi mitä haluaisi. Tällöin olisi hyvä sanoa tällainen ongelma ääneen ystäviensä kesken, tavata sellaisia ihmisiä välillä, jotka ovat kiinnostuneita sinusta, tai vain puskea, ottaa tila välillä itselleen, ja totuttautua siihen epämukavuuden tunteeseen, joka tulee kun vie muiden tilaa keskustelussa.

Hostaamista on myöskin puhuminen. 11110510_10152772769516012_5935714028063677873_oJokaisella meistä on varmasti tärkeitä oivalluksia toisillemme, joten niistä puhuminen on mielestäni hostaamista samalla tavalla kuin toisen kuunteleminenkin. Oikea kysymys tai huomio voivat auttaa meitä pääsemään yhä syvemmälle keskustelussa. Tilojen suhteen hostaamista on vaikkapa roskien kerääminen ja paikkojen siistinä pitäminen. 

Viimeinen oivallus on, että kun matkaamme erilaisiin kulttuureihin ja tilanteisiin, on hyvä myös oppia olemaan hostattavana. Tämä tarkoittaa sitä, että menen uuteen kulttuuriin tai ryhmään ennakkoluulottomana, ja opin kuuntelemaan ryhmän dynamiikkaa. Voimme tietoisesti tyhjentää mielemme ennen uusiin tilanteisiin menoa.