imgres

 Matka henkisyyteen on ihmiskunnan vanhimpia ja suurimpia matkoja. Sille tielle on moni kautta aikojen lähtenyt, mutta harva on heistä palannut takaisin henkisen tiedon ja todellisen kokemuksen kanssa. Miten on mahdollista, että tuo matka on niin haastava? Sen vaikeus näkyy jo kysymyksissä, jotka koskevat henkisyyden luonnetta:

Minne tuo matka oikeasti vie?

Mistä tunnistan, että olen edennyt matkallani?

Mistä tunnistan todellisen henkisen kokemuksen?

Miksi minun täytyy lähteä ylipäänsä matkalle, eikö henkisyyden pitäisi löytyä jokapäiväisessä elämässä?

Miten voin ylipäänsä sanoa mitään henkisestä?

Kokemukseni todellisuudesta on kuitenkin vain omani. Voinko jakaa sitä kenenkään muun kanssa?

 Pidä tahtosi hereillä pyhiinvaeltaja!

 Henkisyys aiheuttaa meissä paljon kysymyksiä. Se on tuntematon mysteeri, maailmojen kokonaisuus täynnä salaisuuksia. Kaikki, mitä tiedämme olevan olemassa täällä meidän fyysisessä maailmassamme, on kuulemma vain murto-osia tuosta laajuudesta, joka Isiksen hunnun takaa tulee paljastumaan.

Uteliaisuus, halu lähteä matkaan, on tärkein opettajani. Jos minulla ei ole halua tutustua henkisyyteen, jos tahtoni liekki sitä kohtaan sammuu, ei minulla ole enää syytä jatkaa matkaa. Tuota liekkiä voi kuitenkin vaalia. Voin suojella sitä epäilyksien sadetta vastaan, suojata sitä turhuuden ja kyynisyyden tuulilta sekä ruokkia sitä henkisen tiedon ja kokemuksien tulella.

Syvenny sisimpääsi ja kysy, kysy uudestaan ja yhä uudestaan:

Miksi minä kuljen kohti henkistä?

Mikä pitää minut liikkeessä?

Tuntemani ihmiset, jotka ovat päässeet hengen kosketukseen, ovat joko syntyneet hengen todellisuuteen, kokeneet kohtalokkaan henkisen heräämisen tai työstäneet väsymättömästi vuosia ja vuosikymmeniä tietoisuuttaan. Ystäväni ja kollegani Markus Salokkaan mukaan sielumme järven pinta tulisi tulla yhtä kirkkaaksi ja puhtaaksi kuin peili, jotta hengen auringon valo sekä todellisuuksien taivaiden ja tähtien laajuus peilautuisi selvänä meidän fyysisen maan tietoisuuteemme.

Kysymys on minulle ollut aina selvä. Kuinka paljon jaksan nähdä vaivaa nousta ylös kaaduttuani ja antaa maailman tahdon kuljettaa minua? Kuinka pitkään jaksan uskoa, kuten Rudolf Steiner sanoo Henkisen tiedon tie -kirjan alussa, että jokaisella meistä on mahdollisuus ja synnyinoikeus kokea korkeammat maailmat ja ymmärtää syyt, miksi tämä maailma ja ihmiset ovat olemassa?

 Dogman majataloon on helppo jäädä nukkumaan

 Opiskeltuamme henkistä tietoa ja koettuamme syvempiä sielua kiihottavia hengen kokemuksia voimme joutua monien kiusauksien valtaan. Jokainen matkaaja päätyy jossain vaiheessa dogman majatalon ovelle. Majatalo antaa meille levähdyspaikan ja sisällä kohtaamme toisia matkaajia, jotka vannovat olevansa jo perillä. He esittelevät innokkaasti meille kirjoituksia guruiltaan sekä teorioitaan, joita he ovat kehitelleet kokemuksiensa perusteella. He vannovat Mestarien ja henkisten liikkeiden nimeen tietävänsä, jopa kokevansa totuuden. He ovat löytäneet palan totuutta matkoillaan tietoisuutensa avaruudessa meditaation, visioiden tai tajuntaa laajentavien aineiden vaikutuksesta, ja vakuuttavat muiden teiden olevan harhaisempia, sillä pala heidän totuuttaan on heidän mielestään koko maailman syvin totuus. Parhaimmassa tapauksessa heillä on jo oma henkinen koulunsa, jossa he opettavat, mikä tieto on oikein ja mikä koulukunta on parempi kuin toinen.

 Kuitenkin jos väittäisimme heidän olevan väärässä, emme olisi yhtään parempia kuin he. Maailmankaikkeuden hengen todellisuus on paljon laajempi ja monimuotoisempi kuin mikään väite, joka sanoo jonkin olevan totta ja toisen ei. Mentorini Yeshayahu Ben-Aharon kertoi minulle, kuinka Rudolf Steiner laajensi luonnossa tapahtuvan elovuution käsitteen käsittämään myös ihmisen tietoisuutta ja henkistä maailmaa; totuutta. Totuus ei ole koskaan valmis, vaan sekin kehittyy. Samalla tavalla meidän tietoisuutemme, vapautemme ja moraalimme kehittyvät. Steiner on myös sanonut, että nykypäivänä kehitys eroaa ainakin yhdellä tavalla menneisyydestä. Tällaista kehitysmahdollisuutta ei ole ollut aiemmin, eikä välttämättä tulekaan, ellemme käytä tuota mahdollisuutta

.imgres

 Matka tulevaisuuteen kuljetaan veitsenterällä kahden suuren rotkon välissä

 Käytännössä ihmisen kehitys on tullut siihen pisteeseen, kuten The Secret -kirjassa jo lupaillaan, että me voimme ottaa maailman evoluution omiin käsiimme. Voimme kirjaimellisesti valita, mihin suuntaan maailmamme kehittyy ja mihin suuntaan me kehitymme. Kosmos on antanut meille mahdollisuuden kehittää vapauden, sellaisen vapauden, jota ei aiemmin ole ikinä ollut olemassa. Siksi henkimaailma ja luonto ovat luovuttaneet meille ihmisille maailman ruorin. Jos haluamme kehittää ihmiskunnan takaisin tietoiseen yhteyteen ja yhteistyöhön henkimaailman kanssa, se on mahdollista.

2-3-1386329224On myöskin mahdollista, että tuo yhteys jää vain mahdollisuudeksi, ja materialistinen maailmankuva vie ihmiskunnan kohti tietokoneiden ja egoistisuuden valtakautta. Sellaiseen aikaan, jolloin ihmiset menettävät otteensa moraalista ja itsensä voittamisesta, ja jäävät alempien viettiensä vangeiksi. Tällöin ahneus, itsekkyys, oma etu ja muut nykypäivänä jo kumarretut puolet ottavat ylivallan sieluissamme.

Toinen ääripää olisi, että ihmiset jättäisivät tietoisen evoluution käyttämättä ja olettaisivat maailman toimivan niin, että henkimaailma tai luonto ja sen katastrofit ohjaavat ihmiset takaisin raiteilleen. Tällaisen ajattelutavan omaava ihminen ei halua nähdä ihmisen vapautta ja voimaa valita maailman kohtaloa. Heidän henkisyytensä rajoittuu lähinnä alempien viettien ohjaavien henkis-materiaalisten voimien kehittämiseen, kuten ikuiseen autuuteen ja iloon, taikka oman pienen ryhmänsä hyvinvoinnin lisääntymiseen.

Olen itse vain kuullut tästä kapeasta keskitiestä, joka kulkee kahden ääripään välissä. Näitä puolia voi havainnoida jokaisessa ihmisessä mutta niiden suurempi ymmärtäminen vaatii paljon enemmän opiskelua. Antroposofis-rosenkreutzelaisessa perinteessä materialistista voimaa kutsutaan Ahrimaniksi. Tätä vastavoimaa voi havaita rutiiniin ja turvallisuuteen tähtäävässä toiminnassa, ja osaksi meidän kehittyminen on tämän voiman seurausta. Liialliset Ahrimaniset voimat meissä ajavat meidät materialistisuuteen, ennakkoluuloihin ja vaikkapa liialliseen älyllisyyteen.

Voimaa, joka haluaa ihmisen irrottavan itsensä kaikesta vastuusta ja toistosta kutsutaan Luciferiksi. Sen ansiota on suureksi osaksi meidän taiteelliset saavutuksemme ja kunnianhimomme. Luciferiset voimat näkyvät ihmisessä hänen ollessaan inspiratiivisessa tilassa, hänen onnistuessaan jossain todella hyvin, ylpeytenä ja ylimielisyytenä.

Me kuitenkin tarvitsemme näitä kumpaakin voimia, jotta voisimme kehittyä ihmisinä ja edes olla olemassa maan päällä.