Ajatteluelämään sukeltaminen

Ajattelun havainnoinnin osuus omassa tutkimuksessani on ollut suuri, puhuuhan Steiner ja muut henkisen maailman kokemisessa ennen kaikkea ajattelusta sen lähtökohtana. Meditatiivisen työskentelyni perusta on löytää vapaa, autonominen nollakohta, keskus, josta voisi tarkastella omia ajatuksia ja tunteita niiden manipuloimatta tuota kohtaa tietoisuudessa. Steiner puhuu Vapauden filosofia -teoksessa Arkhimedeen pisteestä, sellaisesta jonka löydettyään voisi Arkhimedes kammeta maailman pois paikoiltaan, tuosta pisteestä käsin jonka olemassaolo ei riippuisi mistään muusta tekijästä.earthsmall

Steiner kuvaa ajattelun havainnoinnilla syventyvää tietoisuutta tieksi, jota kuljettuaan jokainen voi todentaa henkistä maailmaa omasta lähtökohdastaan käsin, ei toisten tekstien perusteella. Tällainen tie olisi huomattavasti turvallisempi ja tarkempi kuin muut tiet selvänäköisyyteen, sanoo Steiner. Myös Yeshayahu on kertonut Vapauden filosofian olevan yksi suuri harjoitus kolmannen silmän avaamiseen.

Suljettuani silmät kohtaan pimeyden. Ajatuksia tulee ja niin sanotusti nukahdan niihin. Unohdan itseni ja olen ajatuskehän, ehkä assosiatiivisenkin sellaisen armoilla. Sitten herään, ja kun huomaan olleeni ajatuksen vallassa, se katoaa. Mikäli havainnoi sisäistä kenttäänsä tarkemmin, voi tulla seuraavaan kokemukseen. Näkökenttäni edessä on jonkinlaista liikkuvaa substanssia, ainetta, johon muodostuu kuvioita toisensa perään silmieni eteen. Jos onnistuu pitämään itsetietoisuutensa hereillä, huomaa liikkeiden olevan juurikin ajatuksia. Ajatukset piirtävät kentälle kuvioita, liikettä, muotoja, ja voi sattua, että joutuu tuollaisen ajatuksen lumoihin, jolloin tapahtuu edellä mainitsemani nukahtaminen. Ajatusolentojen koko voi vaihdella pienestä liikkeestä niin suureksi, että tuntuu kuin koko tietoisuus olisi pienempi kuin sellainen.

Vähitellen alkaa huomata omien mielipiteiden, ideoiden muodostuvan tällaisista ajatusolioista. Mikäli haluaa, voi kokeilla keskustella näiden kanssa, tai yrittää päästä syvempään yhteyteen ajatuksen havaittavan muodon taakse. Oikealla kysymyksellä tai mielikuvitusta käyttämällä pystyy pääsemään vaikkapa tietoon ajatuksen taustalla olevasta maailmankuvasta, jota se ajaa takaa. Mikäli ajatuksen maailmankuva on jotain muuta kuin se, millainen maailmankuva minuudella on, menettää kyseinen ajatus voimansa kestämättömän maailmankuvan löytymisen vuoksi.

Ajattelumme kaksi voimaa

Havainnoinnin edistyessä löysin itselleni tärkeän oivalluksen ajattelun luonteesta. Sekä Georg että Orland painottavat huomion keskittämisen (attention) olevan lähtökohtana tietoon ja havaitsemiseen. Meditoidessani olen työstänyt myös tuota taitoa ja kuten edellisessä kappaleessa puhuin, on tämä voima juuri se, jolla havaitsen sisäistä ajatuskenttääni. Kutsun tuota ajatuskenttää tästä lähin muovailuvahaksi, sillä se kuvastaa mielestäni hyvin tuon tilan muuntautuvaa, suorastaan muovautuvaa luonnetta.

Kun aloin aiemmin meditoida jotakin kuvaa, aloin tarkasti muovailemaan kuvaa muovailuvahalla tiettyyn muotoon. Halusin, että lusikka näyttää juuri tietyltä lusikalta, juuri sellaiselta lusikalta jonka minä haluan nähdä. Näin meditoidessani huomasin joutuvani usein häiritsevien ajatusten valtaan, ja ainoa mitä tiesin oli, että pyrin muovaamaan lusikan kuvaa vielä tarkemmaksi, jotta pystyisin keskittymään siihen. En silloin tajunnut, että kyseessä oli aivan toinen voima kuin se, jolla pystyn keskittämään huomiotani. Kerran saatuani kokemuksen siitä, että kuvien muovaamisvoima ja attention-voima olikin kaksi erillistä voimaa, helpottui meditaationi kovasti. Annoin muovailuvahalle autonomian kuvien muodostukseen, ja minulle riitti, että suuntasin huomiovoimani siihen. Nyt muovailuvahani muodostaa taidostaan riippuen lusikan puolestani, eikä minulla mene ollenkaan voimaa sen muodostamiseen. Voinkin keskittyä rauhassa tarkkaavaisuuteni harjoittamiseen, antaen muovailuvahan hoitaa omat hommansa.images-2

Hengentieteellisesti muovailuvahaa voisi kutsua eteeriseksi verkoksi, jossa ajatukset liikkuvat. Muovailuvaha on jokaisella omanlaisensa. Se voi olla jähmettynyt ja suorastaan liikkumaton, jolloin ihmisen mielikuvituksen laatu on jähmeä, ja voi olla, ettei hän pysty ymmärtämään erilaisia maailmankatsomuksia, mielipiteitä tai ajattelemaan asioita useammalta eri kannalta. Olenkin sitä mieltä, että muovailuvahan elävöittäminen on tärkeimpiä asioita luovuutta ja henkisestä näkemystä kaipaaville ihmisille. Muovailuvahan elävöityessä ihminen alkaa nähdä maailmaa laajemmin. Hän alkaa pitää erilaisista taiteista ja genreistä, ymmärtää toistenkin ihmisien mielipiteitä, ja pystyä pitämään omat mielipiteensä, oman totuutensa mahdollisina asioina, muttei viimeisimpinä totuuksina.

Muovailuvahaa voi elävöittää kaikella uudella kokemisella. Taiteilla, kulttuurilla, matkustamisella, toisten kuuntelemisella tai vaikkapa telkkarin avaamisella. Sitä jähmettää sen sijaan rutiinit, samojen ihmisten kanssa samojen keskusteluiden käyminen, pelko, aina oikeassa oleminen, ja meditaatiossa muovailuvahan pakottaminen juuri tietynlaiseksi kuvaksi. Tämä eteerinen muisti säilyttää ihmisen muistoja ja mielikuvia, ja uskon, että normaalin ajattelun ja kanavointityöskentelyn laajuus on kiinni sen kapasiteetin suuruudesta. Esimerkiksi ihmiselle, jolla Aku ja Mikki ovat ainoat mielikuvat joita hän voi nähdä mielessään: tulisiko Kristus hänelle Akun vai Mikin muodossa?

imagesHuomion keskittämisvoima (attention) toimii taas kuin lihas, jota voi työstää keskittymällä oikeastaan mihin tahansa. Mielestäni hyvä ja helppo harjoitus on kävellä ulkona ja katsella ympärilleen, keskittäen huomionsa eri asioihin. Voi tietoisesti antaa muovailuvahan tulla vaikutetuksi, nimetä näkemäänsä ja kokemaansa. Havainnointi on aina kaksisuuntaista: minusta lähtee huomio ulospäin, ja minuun tulee myöskin jotain havaittavasta kohteesta. Tuo jotain liittyy muovailuvahaani jättäen siihen uuden jäljen, jota käyttää vastaisuudessa. Siksi onkin niin suotavaa käydä taidenäyttelyissä katsellen, kokien ja nimeten asioita, antaen eteriteetilleen uutta ruokaa.

Yksi harjoitus, jota olen itse jaksanut toistaa melko paljon, on että valitsee ajatuskuvan, johon sitten keskittyy. Kun on jatkanut tätä tarpeeksi pitkään, muutamien minuuttien ajan syventyen kuvaan, voi häivyttää kuvan mielestään. Tällöin keskittymisvoima tulee koettavaksi, mutta kuvan tilalla voi kokea myöskin jotain muuta, voiman tai liikkeen, miten kukakin sen kokee. Tähän syventymisen jälkeen voi lopulta häivyttää kaiken kokemansa, oman voimansa sekä edellä koetun liike-tila-voiman. Jää jäljelle vain tyhjyys, ja läsnäolo… Lopulta voi kokeilla, mitä tuolle keskittymisvoimalle on tapahtunut. Jos kokeilee, tunnustelee sitä, voi ehkäpä tuntea kuinka se on muuntunut toisenlaiseksi voimaksi: valon ja sympatian kaltaiseksi vetovoimaksi, jolloin löytää todellisen minuutensa tulevan kohti itseänsä. Käytä edesmennyttä keskittymiskykyä nyt tullaksesi tietoiseksi omasta henkisestä olemuksestasi.

Olen ottamassa ensimmäisiä pieniä askeleita tällä matkalla, joten sallikaa minun kertoa näistä varmasti jokapäiväisistä kokemuksista edistyneille tutkijoille. Tunnen kuitenkin suurta tarvetta jakaa näitä asioita ihmisille jotka painivat henkisen työskentelyn alussa. Tulen jatkamaan tutkimusta ja kirjoittamaan tästä työstä ja välineistä enemmän jatkossa. Mikäli olette kiinnostuneita kuulemaan tai keskustelemaan niistä, tukemaan tutkimustani, olisin kaikesta tällaisesta erittäin otettu ja kiitollinen. Olen puhumassa näistä aiheista syksyllä enemmän Hengen ja tiedon messuilla sekä toivottavasti muuallakin, ja järjestämme heinäkuun 22.–26. päivä Tammisaaressa kesäseminaarin, jonka teemana on itsensä, toistemme ja maailman löytäminen.