Georg Kühlewindin tutkimuksia kirjasta The Gentle Will, sekä omaa tutkimustani tietoisuuden havainnoinnista

Unknown-3

Orland Bishop

Unknown-3

Yeshayahu Ben-Aharon

Ainutlaatuinen mahdollisuus olla sekä Orland Bishopin että Yeshayahu
 Ben-Aharonin opissa on antanut minulle hyvän lähtökohdan oman henkisen tutkimuksen aloittamiseen. Vapauden filosofia -kirja on kulkenut uskollisesti kanssani Rudolf Steinerin sekä Pekka Ervastin kirjojen ohella. Kuitenkin todelliset kohtaamiset monien ihmisten kanssa, kokemusten jakaminen sekä konkreettisessa elämässä kokemuksien ja tiedon yhteen liittäminen on johtanut minut pisteeseen, että voin puhua nöyrästi pienistä askelistani kohti tiedon tietä.

Olen ihmetellyt ja välillä jopa surrut ihmisten sellaista mielipidettä, ettei totuutta voi lähteä tutkimaan. On helppo sanoa että, jokaisella on oma totuus, kuitenkaan selvittämättä itselleen, mihin tuollainen olettamus perustuisi. Ymmärrän sen, että jokainen meistä näkee maailman omalla tavallaan, havaitsee asioita joita on tottunut havaitsemaan kasvatuksen, historiansa ansiosta. – Havaintoon liittyy tämän lisäksi oma sisäinen elämä, mielipiteet ja -kuvat, tunteet, muistot, halut yms., joten pakka on aika hyvin sekoitettu. Ihminen voi tämän huomattuaan päättää, että ajatus-, tunne- sekä tahtomaailmansa tutkiminen on liian työlästä, sillä voi olla että jokaiseen ajatukseen, tunteeseen voi vaikuttaa monia alitajuisia tekijöitä. Hän tuntee ettei löydä sisältään mitään varmaa perustaa, josta verrata tietoisuutensa muuttumista objektiivisesti, ja näin ollen jättäytyy tuolta seikkailulta. Hän ei pysty todistamaan itselleen, että totuutta voisi tutkia matkan ollessa näin haastava, ja päättää ettei asiaa voi kukaan tutkia.

Tämä tutkimus on minulle kaiken hedelmää tuottavan henkisyyden maaperä, ja mikäli pystyn tutustumaan omaan tietoisuuteeni ja löytämään tuon varman perustan, voi hengentieteen puuni kasvaa korkealle kasvattaen toivottavasti paljon suuria, maukkaita, totuudellisia hengen hedelmiä. Olen harjoittanut isoveljeni kanssa selvänäköisyyttä, jossa saadaan visioita, sisäisiä kuvia ja tuntemuksia toisen elämästä ja kysymyksistä. Suurin kysymykseni on aina ollut: kuinka varmaa tuo tieto on, kuinka paljon pystyn antamaan omien mielikuvien, halujen tai tunteiden sekaantua näkemiseeni? Ja mikäli en tiedosta, tunne sisäistä maailmaa, kuten vaikka musiikki-instrumenttiani läpikotaisin, miten voisin väittää että tuo intuitiivinen tuo on totta?

Tämä lähtökohta on minulle ollut pohja tutkimukselleni, ja monet keskustelut, inspiratiivisten ihmisten ja keskusteluiden kokeminen on tuonut varmuuden, että kyllä tuon matkan voi tehdä, mutta sen voi tehdä vain itse. Jokainen teksti, jokainen ihminen voi antaa sinulle vain hypoteesin, mahdollisuuden että se mitä hän sanoo voisi olla totta. Minun on kuitenkin kyettävä kokemaan tuo asia itse omassa sisäisyydessäni, tehtävä tutkimuksia siitä, ja muistettava, että elämä on elävää ja totuuskin kehittyy elämän mukana. Joten se mikä oli eilen totta ei välttämättä olekaan sellaisenaan totta enää tänään.

Unknown-2

Georg

Lähtökohtani oli eurytmian tapainen laatujen tutkiminen sisälläni, ajatuksien ja ajattelun itsensä havainnointi (huom. kaksi aivan eri asiaa), pään- ja sydämenalueen aistien herättely, ja luettujen sekä kuultujen hypoteesien fenomenologinen tutkimus sisäisessä maailmassa. Georg Kühlewindin teokset, erityisesti Orlandin minulle antama harjoituskirja Gentle Will – lempeä tahto – on ollut oivallinen apu ja tutkimusmenetelmä edellä mainittujen ihmisten sekä lukuisten muiden kanssa. Tässä tekstissä pyrin avaamaan Kühlewindin harjoituksia sekä omiani joiden avulla voi jokainen lähteä tutustumaan oman sisämaailmansa Amazonin sademetsään tai jumalalliseen satumaailmaan, kuinka asian haluaakin sitten nähdä. Jaan tutkimukseni osiin, jotka ilmestyvät sen mukaan, kuinka pitkälle itse pääsen työssäni. Ensimmäisessä osassa tutkitaan ajattelua sekä ajatuksia, sillä se on mielestäni lähtökohtana ehkä helpoin ja varmasti tietoisin alue sisäisessä universumissamme.

Kühlewind ja lempeän tahdon salaisuusUnknown

Kühlewind aloittaa kirjansa kertoen, että meditatiivinen harjoittaminen voi saada aikaan ajattelun-, tunteen- ja tahdonelämän sekä niiden muutosten havaitsemista. Tuo havaitseminen lähtee huomion keskittämisestä (attention) mutta voi läpäistä tahto- ja tunne-elämän vain ajattelun kautta. Sillä vasta silloin, kun kognitiivinen ajattelu läpäisee tunteen tehden siitäkin kognitiivisen (tietävän) ja tämä taas puolestaan läpäisee tahdon tehden siitäkin kognitiivisen, voidaan tutustua koko ihmisolemuksen sisäiseen maailmaan tietävästi. Nykymaailmassa ihminen on tottunut käyttämään kovaa tahtoa, jonka avulla voi pakottaa, kuin puntilla käydä, asiat siihen järjestykseen johon itse egoistisesti ne haluaa.

Kirjassa on paljon lauseita jotka on merkitty kontemplaatioiksi. Tämän sanan kanssa olen paininut pitkään, mutta olen päätynyt ajattelemaan että silloin olen juuri kontemploinut kontemplaatiota kun ajattelen, koen ja puntaroin, mitä se tarkoittaa. Tällaista työtä kirja on pitkälti. Se antaa lauseen, kuvan, idean jota joutuu lähteä omasta luovuudestaan käsin tutkimaan sisäisyydessään. Näin työskennellen oman luovuus ja vapaus muiden ideoista, miten jotakin asiaa kuuluisi oikeaoppisesti meditoida, muuntuvat pehmeämmäksi kokeiluksi. Sellaiseksi kokeiluksi, että teen harjoituksen tavalla, joka minusta juuri nyt tuntuu hyvältä tai etsin tänään jonkin uuden tavan tehdä tämä harjoitus. Esimerkki tällaisista kontemplaatioista on: “Me tulemme tietoisiksi kun ajattelu on jo tapahtunut ja on levossa: jo-ajatellussa.”

“Me emme tiedä kuinka ajattelemme” alkaa kirjan ensimmäinen kappale. Kühlewind muistuttaa meitä lapsuuden kokemuksestamme jossa opimme puhumaan loogisesti ennen kuin ymmärsimme mitään logiikasta. Ajattelimme silloin jo loogisesti ilman tietoisuutta asiasta, ja samanlainen sisäinen logiikka ja autonomia toimii ajattelussamme vieläkin. Vaaratilanteessa toimimme salamannopeasti tiedostamattamme, harkitsemattamme vaihtoehtoja, kuin jokin korkeampi äly olisi ollut läsnä tapahtuneessa. Normaalisti ajattelumme toimii lähes automaattisesti, toistaen vanhoja ajattelutapoja, mielipiteitä sekä ennakkoluuloja. Jos haluamme ymmärtää ajatteluamme, tulla tietoiseksi, jopa vapaiksi, ystäviksi sen kanssa, täytyy meidän alkaa puhdistamaan ja tietoisesti kouluttamaan sitä.

Harjoituksia ajattelun muuntamiseksi

Ensimmäisiä vihjeitä joita Kühlewind antaa lukijalle on, että jokaisen harjoituksen jälkeen olisi hyvä käydä harjoitus läpi mielessään, havaiten omat erheensä, keskittymisen herpaantumisen. Aluksi valitsemme teeman: Ensimmäisessä harjoituksessa jokin rutiini kuten vaikkapa kaupassakäynti tai ruoanlaitto. Toisessa harjoituksessa jokin mielenkiintoinen, vaikkapa suorastaan ihokarvat pystyyn nostava teema. Sen jälkeen yksinkertaisesti ajatellaan, käydään läpi kuvina tai elokuvana tuo tapahtuma. Harjoitus olisi kestoltaan n. 5-10 min ja sen tarkoitus on sekä saada ajattelu kulkemaan pysähtymättä ajatuskokonaisuuden alusta loppuun että löytää häiritsevät tunteet tai assosiaatioketjut. Erityisesti tätä toista kohtaa varten on hyvä havainnoida harjoitus sen tehtyään, keskittyen itse harjoituksessa ajatteluun, jättäen häiritsevät tekijät vailla huomiota. Tähän Kühlewind on antanut neuvoksi, että mikäli häiritseviä ajatuksia tulee, katso niiden olan yli kuin katsoisit edessä seisovan ihmisen ylitse.

imagesKolmas harjoitus on ottaa jokin, mikä tahansa filosofinen lause tai ed. mainittu kontemplaatio ajattelun kohteeksi. Tässä kohtaa on pystyttävä olemaan erossa mielikuvista. Minulle on herännyt kysymys, voinko selittää sanoilla ajattelun kohteen itselleni, syventää sisäisellä keskustelulla ymmärrystäni siitä, vai olla vain kyseisen lauseen kanssa ja luottaa että syventymällä siihen ymmärrän sen. Tästä tulemmekin kysymykseen, että mikäli emme käytä toisia sanoja ymmärtääksemme jotain käsitettä, miten voimme ymmärtää tuon käsitteen merkityksen? Miten voin ymmärtää mitä ymmärrys on, ellen selitä ymmärrystä ymmärrettävillä sanoilla? Juuri tällaista työskentelyä kirjan kanssa kehitetään, ja uppoutuessani vain sanan kanssa sisäiseen tietoisuuteni valtamereen vailla kuvien tai selittävien sanojen pelastusrenkaita, täytyy minun oppia uimaan. Erilaisia teemoja ovat esimerkiksi yhdistävät sanat kuten kyllä, ei, ja, mutta sekä adjektiivit kuten hyvä, kaunis, iso tai pieni. Valitse siis jokin näistä sanoista ja ota se meditaation kohteeksi. Yritä löytää sanan sisäinen laatu ja voit vaikka muuttaa sanaa välillä huomaten, mikä muuttuu sanaa muuttaessa.

Toisessa ajattelua käsittelevässä kappaleessa Kühlewind tuo esiin mielikuvan siitä, kuinka joskus puhuessamme emme saa sanotuksi sitä mitä haluamme niin hyvin kuin ajattelimme. Mutta mihin vertaamme sitä mitä juuri sanoimme? Sehän tarkoittaisi, että lauseella yrittäisin välittää jotain tietoa joka on sanojen takana ja näin ollen puhetaitomme perustuu osaksi siihen, kuinka hyvin osaamme välittää sisäisessä maailmassa olevaa tietoa sanojen kautta ymmärrettäväksi toisille. Toinen esimerkki tästä on, että lausun jonkin lauseen muutamaan kertaan ja käännän sen sitten toiselle kielelle. Toistan lauseen muutaman kerran uudella kielellä ja sen jälkeen alan kääntämään sitä taas alkuperäiselle kielelle. Ennen lopullista käännöstä pysähdynkin kielten väliin ja tunnustelen tietoisuudella, aistinko mitään tuossa kohdassa jossa kielellinen ilmaisu puuttuu. Kyseinen harjoitus herättelee tietoisuutta sisäisten prosessien havainnoinnin mahdollisuuksista.

images-1Kun käännämme sanoja kieleltä toiselle, riisumme sanasta sen merkityksen, ja liitämme sen toisen kielen vastaavaa merkitystä tarkoittavaan sanaan. Tämä tarkoittaa, ettei sanan merkitys ja itse sana ole absoluuttisessa suhteessa toisiinsa. Voimme laajentaa käyttämiemme sanojen sisäistä merkitystä oppimalla lisää siitä mitä tuo sana tarkoittaa ja liittämällä oppimamme takaisin sanaan. Esimerkiksi, mikäli olisin eläessäni tullut tietoiseksi vain kahdesta koirasta, tarkoittaisin sanalla koira yhteiskäsitystäni vain kahdesta koirasta. Jos tämän jälkeen tutustuisin satoihin koiriin ja oppisin niistä paljon, ilmaisisin sanalla koira jotain paljon laajempaa kuin edellisessä tapauksessa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ottaessamme kohteeksemme vaikeampia ja laajempia sanoja kuten onnellisuus tai anteeksianto, uskon että monien ihmisten voisi olla hyvä tehdä tietoista työtä sanojen takana olevien merkityksien ymmärtämiseen ja toisaalta puhdistamiseen. Gilles Deleuzen ja Fèlix Guattari kirjassa - Mitä on filosofia - kommentoidaan tällaista taitoa tai sen puutetta: “Kukapa huolisi filosofia, josta voitaisiin sanoa: hän ei ole luonut käsitteitä, ei edes omiaan?”

Ajattelumme puhdistamisen seuraava vaihe on pystyä ajattelemaan sanattomasti, ilman iskostuneita käsitteitä.

Ajattelu-osion viimeinen harjoitus on ajatteluharjoitus, joka alkaa melko samalla tavoin kuin Steinerin ensimmäinen harjoitus kuudesta perusharjoituksesta: Valitse jokin arkipäivän esine kuten kynä, lusikka, haarukka. Anna kuvan esineestä muodostua mielessäsi, keskity sen visualisoimiseen muutama minuutti, ja sen jälkeen ala ajatella havaitsemaasi esinettä. Mikä se on? Miten se on valmistettu? Minkä muotoihin, värinen se on? Lopulta päädy ajattelemaan esineen funktiota kadottaen kuvan. Tällä tavalla asia muuttuu verbiksi, tarkoitukseksi, tekemiseksi materiaalin sijasta. Lusikka muuttuu lusikoimiseksi. Kun harjoitusta jatkaa pitemmän aikaa, alkaa keskittymisen voimistumisen johdosta esine tulla kirkkaammaksi ja eloisammaksi.

Kun edellinen vaihe on päättynyt, voi harjoitusta jatkaa keskittymällä uudelleen esineen muotoon, mutta tällä kertaa katsoen sitä kuin vanhaa ystäväänsä, eräänlaisella yleiskatseella. Tällöin ei enää kiinnitä huomiota yksityiskohtiin, kuten esimerkiksi ystäväsi nenään, vaan tällaisen yleisilmeeseen keskittymisen johdosta alkaa esineen sisäisen tarkoitus tulla eloisammaksi. Lopulta saattaa käydä niin, että esine ja sinä yhdistytte keskenään. Esine tulee sisääsi, sinuksi, sinä esineeksi, ja ollessasi tuo esine voit huomata jonkin havainnoivan tuota esitettä, tuota sinua. Se on sinun todellinen itsesi. Kokemukseni asiasta on, että yhtäkkiä kaikki esineen ympärillä kirkastuu, ja hyvänolon tunne valtaa kehoni. Tuntuu kuin mieleni olisi lusikka ja katsoisin itseäni ison veljen lämmöllä ja ymmärryksellä

HigherSelfMeditation