Suunnatessani sisäisen katseeni syksyllä 2018 alkaneeseen viiden kuukauden mittaiseen Amerikan matkaani koen kuinka sisälläni avautuu valon- ja elämäntäyteinen, aurinkoluontoinen sisäinen tila. Kysyn itseltäni, voiko olla niin että Amerikan matka, jonka arkitietoisuuteni kokee yksityisiä kokemuksia yhdistävänä, persoonallisena ajatuskyhäelmänäni, olisikin mahdollisesti elävä, henkinen tapahtuma; Juttu (Event)? 

Kun palaan tarkastelemaan sisäistä kokemustani Amerikan matkasta huomaan, että se kutsuu ajatteluani, tunnettani ja tahtoani kuuntelemaan itseään antaen mielikuvitukseni luoda matkalle uuden, sielullisen muodon. Tämä muoto ei tulisi olemaan arkinen ajatuskuva tai nämä kirjoitetut sanat, vaanjotain jota uskallan vain kuvitella nöyränä kirjoittaessani näitä rivejä. Koen, että minun täytyy huomioida tätä sisäistä kokemusta herkeämättä, jotta voisin olla rehellinen kirjoittaessani sitä näiksi sanoiksi. Toivon myös että sinä, lukija, voisit avata itsesi kuuntelemaan olemuksesi syvyyksissä tätä sisäistä tapahtumaa lukiessasi käsillä olevaa artikkelia. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse osata mitään muuta kuin mihin oma sisäinen työskentely taipuu. Oikeastaan oleellisinta onkin ennakkoluuloton suhtautuminen siihen mahdollisuuteen, että sanojen ja lauseiden taustalla olevat ideat olisivat henkistä todellisuutta johon kuka tahansa voisi ajasta ja paikasta riippumatta syventyä, mikäli löytää itsestään siihen tarvittavan tahtotilan. 

Artikkeli antaa tällaiseen syventymiseen kyllä tekniikoita,koska Amerikan matkani suurin oivallus on tämä: Antroposofisen työskentelyn kautta voi jokainen lause, ajatus, fyysinen esine tai mikä tahansa avata meille oven henkiseen kokemukseen, ja me jotka kirjoitamme, puhumme, ajattelemme, teemme taidetta tai oikeastaan mitä tahansa, voimme tulla tietoiseksi tuottamamme muodon syvemmistä henkisistä perustoista. En tässä julista osaavani mitään muuta kuin ajatella tämän kyvyn mahdollisuutta ja pyrkiä olemaan rehellinen omalle kokemukselleni tässä ja nyt. Tervetuloa matkalle mukaan!

Opiskelu Amerikassa – mahdollisuus ja kysymys uudesta elämänjaksosta 

Olen matkustanut Amerikassa viimeisen neljän vuoden aikana useampaan otteeseen. En ole valinnut matkustaa juuri Amerikkaan, vaan pikemminkin olen valinnut luoda ystävyyttä ja yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, jotka sattuvat asumaan Amerikassa. Edelliset matkani ovat vieneet minut Kaliforniaan opiskelemaan ja työskentelemään Orland Bishopin kanssa Friedemann Schwarzkopfin ja Georg Kühlewindin sekä Orlandin omien oivallusten parissa, sekä New Yorkiin ja Pennsylvaniaan työskentelemään Yeshayahu Ben-Aharonin sekä muiden Global Event Collegen sekä Global Schoolin jäsenien kanssa. Global Event College on Yeshayahun aloittama antroposofisen hengentieteellisen tutkimuksen yhteisö, ja Global School niin ikään hänen ohjaamansa hengentieteen koulu, perhe ja yhteisö. Kumpikinnäistä toimii kansainvälisesti, ja Suomessa meillä on myös oma Global School ­ryhmä, joka järjestää viikoittaista sisäistä toimintaa, avoimia iltoja sekä tapahtumia. Global Schoolin toiminnasta saa lisätietoja minulta osoitteesta jeremy.qvick@gmail.com

Tällä kertaa lähdin Amerikan matkalle aivan toisella intentiolla. Lähdin etsimään kohtaloani. Lähdin etsimään paikkaa ja ihmisiä, joiden kanssa voisin syventyä täyspäiväisesti tietoisuuden ja ihmisyyden tutkimiselle niin meditatiivisesti kuin sosiaalisesti. Olin yrittänyt vuosia saada tällaista työskentelyä aikaan Suomessa, mutta huomasin yhä uudestaan että omistautumiseni tietoisuuden tutkimukselle ei löytänyt Suomessa olosuhteita konkretisoitua. Pystyin kyllä tekemään Suomessa omaa tutkimustani, luennoimaan ja olemaan mukana monenlaisissa ryhmissä, mutta etsin jatkuvasti ihmisiä jotka haluaisivat luoda meditaatiosta, tietoisuuden kehittämisestä ja antroposofian opiskelusta päätyönsä.

Tähän asti ainoa ihminen, jonka kanssa olin tällaiseen pystynyt, asui Amerikassa. Filosofi, kirjailija ja hengentieteilijä Scott Hicks oli ainoa ihminen, joka jaksoi työstää vapauden filosofiaa ja Steinerin perusharjoituksia yhä uudestaan aamusta iltaan. Tässä kohtaa minun täytyy mainita, että mielestäni eräs henkisen kypsyyden aste on se, että näkee hengentieteellisten perusteosten ja harjoitusten arvon ja jaksaa aloittaa niihin syventymisen aina kun sellaiselle syventymiselle löytyy mahdollisuus elämässä. 

Scottin ja muiden Amerikassa asuvien Global Event Collegen jäsenten, Amerikasta saamieni positiivisten kokemusten sekä henkilökohtaisten unelmieni vuoksi päätin lähteä etsimään opiskelupaikkaa Amerikasta. Olin muutaman viimekuukauden aikana laittanut jokaiselle löytämälleni kiinnostavalle filosofille ja amerikkalaiselle yliopistolle viestiä tulostani. Halusin löytää sellaisen koulun, joka mahdollistaisi minulle työskentelyn täyspäiväisesti tietoisuuden tutkimuksen parissa. Koska oma erityisalueeni ja kiinnostukseni ovat meditaatio ja vapauden filosofia -pohjainen ajattelun kehittäminen, päädyin etsimään paikkaa jossa filosofinen kulttuuri mahdollistaisi kokemuksellisen ideamaailman tutkimisen, sen sijaan että seilaisi arkisen tajunnan sisällä luoden keinotekoisia ajatusmalleja tietoisuudesta ja henkisistä maailmoista. Halusin löytää yhteisön, joka tukisi tutkimusmatkoja näille uusille tietoisuuden mantereille. Minulla on vakaa luottamus hengentieteen tulosta osaksi akateemista ja tieteellistä kulttuuria. Halusin päätyä maailman tietoisuuden tutkimuksen kärkipaikoille myös siksi, että luettuani Yeshayahun Event-kirjasta osuuden, jossa hän kuvaa tieteen löytävän väylän elämänvoimien maailmaan, koin olevan elintärkeää, että silloin mukana on myös henkilöitä jotka ymmärtävät noita maailmoja sekä niiden lainalaisuuksia omasta kokemuksesta käsin. 

Lentokoneeni laskeuduttua New Yorkiin minulla oli tiedossa tutustumiskäynti neljään yliopistoon New Yorkin kaupungissa, muutama koulu itärannikolta ja länsirannikolta, sekä tapaamisia sovittuna paikallisten filosofian opettajien kanssa. Ensimmäiset viisi päivää majoituin New Yorkissa ystäväni yhteisössä Brooklynissä. Tätä kautta pääsin tutustumaan aitoon New Yorkin elämään. Aina kun en ollut tapaamisissa, kävelin ranskalaisen postrukturaali-filosofinGilles Deleuzin kirjan Difference and Repetition (Ero ja toisto) -kirja kädessä ympäri Brooklyniä löytäen itseni mitä kummallisimmista kahviloista yrittäen elävöittää ajatteluani kirjan erittäin haastavien ajatusten parissa. 

Viikon aikana kävin kaikissa neljässä koulussa, osallistuin kahdelle avoimelle filosofian tunnille ja tapasin kolme filosofian opettajaa. Sarah Lawrence Collegessa pääsin viettämään laatuaikaa kävellessäni koulun Tylypahkaa muistuttavalla kampuksella ja tapasin siellä myös erään elämäni mielenkiintoisimmista filosofeista. Hänen kanssaan jaoimme hetken ihmettelemällä Deleuzin sekä muiden 1900-luvun filosofien kykyä luoda uusi yhteys todelliseen ajattelun maailmaan. Nautin kovasti tästä kohtaamisesta, ja vieläkin se saa minut innostumaan mahdollisuudesta sukeltaa ajattelullani Deleuzin ja muiden filosofien kuvaamaan mysteeriseen immanenssin maailmaan. Myös tapaamiset muiden opettajien kanssa olivat mielenkiintoisia, ja pääsin tutustumaan myös Martin Heideggerin filosofiaan, jonka koin kipuna ja epävarmuutena sielussani. Koin että Heidegger edusti ajatusta siitä, kuinka nimenomaan ajattelun vuoksi emme kohtaa todellisuutta, ja siksi sen kohtaaminen vaatisi minulta ennen kaikkea vapautumista ajatteluni kahleista. Olen osittain samaa mieltä Heideggerin kanssa, sillä arkinen, mielikuviin perustuva ajattelu ei voi todellisuutta koskaan kokea. Sen sijaan koen että ilman ajattelun muodonmuutosta, vanhan ajattelijan kuolemista ja henkiin heräämistä voin kokea todellisuuden ainoastaan ilman yksilöllistä tajuntaani. Ilman tätä muodonmuutosta koen olevani osa intuitiivista ykseyttä. Se ohjaa tietoisuuttani kokemaan itseään, ja tässä intuitiivisessa, unenomaisessa kokemuksessa annan itseni henkisen maailman palvelukseen. Ilman ajattelun muodonmuutosta filosofia hautautuu kokemuksesta riippumattomaan älyllisyyteen, tai se ottaa lähtökohdakseen edellä mainitun intuitiivisen kokemuksen, jota olen kohdannut monesti myös henkisissä ja taiteellisissa tapahtumissa ja työskentelyssä. Tämä sydämen kautta todellisuuden kokeminen ei minulle riitä, ja siksikin olen omistanut elämäni ajattelevan tietoisuuden ja uuden sisäisen ihmisyyden tutkimiselle ja kehittämiselle – sellaiselle, jossa koko ihminen niin ajattelijana, tuntijana, tahtojana, ykseytenä ja yksilöllisyytenä tulisi osaksi jokapäiväistä kulttuuriamme.

Tapasin myös New Yorkin kaupungissa ollessani itselleni rakkaita ihmisiä, joihin olin tutustunut käydessäni Amerikassa aiemmin. Kevin Dann, kavereiden kesken Dr. Dann, on rakas ystäväni, kirjailija, tarinankertoja ja antroposofisen tien kulkija, jonka kanssa vietimme hienon iltapäivän New Yorkin keskuskirjastossa ja sen läheisessä puistossa. Hän muistutti minua siitä, kuinka jokaisessa hetkessä voimme löytää elävän yhteyden voimiin, jotka piiloutuvat fyysisten muotojen taakse. Hämmentämällä hiukan tuota voimien soppaa saamme aikaiseksi energiapyörteitä. Nämä pyörteet mahdollistavat ihmeitä ja uusia luovia mahdollisuuksia jakaa elämää toistemme ja elämän itsensä kanssa. Tapasin myös muita rakkaita taiteilijaystäviä, jotka inspiroivat minua näkemään taiteen merkityksen yhä uudella tavalla. Erään heistä kanssa koimme kuinka toisen ihmisen kohtaaminen voi olla mitä suurinta taidetta, jos uskallamme antautua uudelle elämälle,jonka vanhat mielemme rakenteet hautaavat alleen.

Tajusin kuitenkin jo näiden New Yorkissa viettämieni päivien aikana sen, etten pysty asettumaan paikoilleni neljäksi vuodeksi opiskelemaan yliopiston peruskursseja minua kymmenen vuotta nuorempien kanssa. Minun oli löydettävä koulu, jossa pääsisin opiskelemaan suoraan filosofiaa ja tietoisuuden kehittämistä vanhempien opiskelijoiden kanssa, tai ainakin löydettävä sellainen paikka, jossa voisin opiskella etänä.

Kuukauden mittainen tietoisuuden ja filosofian mestarikurssi

Jos kuvittelisin Amerikan matkani kohtaamisena toisen ihmisen, tai olennon kanssa, olisi edellinen New Yorkin osuus ikään kuin pakollinen tutustuminen, jossa hoidetaan pinnalliset kysymykset ja kuulumiset pois alta ennen syvempää yhteyttä. Tämä syvempi kohtaaminen alkoi heti kun pääsin lähtemään New Yorkin kaupungista kohti Pennsylvaniaa, Catawissa-nimistä kylää rakkaan ystäväni Scott Hicksin luokse. Kirjoittaessani tätä tekstiä alkaa elävä valo-olemus sykkiä sydämeni sykkeen kanssa harmoniassa ja koen kuinka ajatteluni herää jälleen talviunilta sukeltaen kaikkea läpäisevään immanenssiin tai ideamaailmaan. Koen että jokin koskettaa minua hellästi sydämeni alueelta, ja herään tietoisuudessa joka ei ole enää sidottuna fyysiseen aikaan tai tilaan. 

Työskentely Scottin kanssa lokakuun 2018 aikana sai minut luottamaan aivan uudella tavalla näihin ajasta ja tilasta vapaisiin tietoisuuden syvempiin kokemuksiin. Intentiona meillä oli syventää Global Event Collegen käänteinen kultti -työskentelyä, opiskella läpi koko filosofian historia ja työskennellä Steinerin Henkisen tiedon tie -kirjan perusteiden kanssa. Tämä kuukauden mittainen mestarikurssi sai minut oivaltamaan, että juuri ajattelun, tunteen ja tahdon voimat ovat uusien sielunkykyjen muotoavat elementit. Oikeastaan juuri ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen yhteistyö, niiden suuntaaminen ja niillä suunnistaminen voi herättää meistä eräänlaisen uuden yksilöllis-kosmisen olemisen tason. Tämä uusi itse ja elävä tietoisuudentila oli se, jota kohti pyrimme aina Scottin kanssa työskennellessämme. Kaiken työskentelyn – oli se opiskelua, tunteiden kanssa työskentelyä, luonnon havainnointia tai meditaatiota – halusimme muuntaa hengentieteelliseksi kokemukseksi. Sitä varten ajattelumme olisi löydettävä joka kerta muodonmuutos, jonka myötä se minkä arkitajunnassamme koemme sisällämme olevaksi, kääntyisi sisältä ulospäin henkiseksi tajunnan mantereeksi.

Tämä tietoisuuden muodonmuutos oli intentiomme ja metodimme, kun aloimme opiskella filosofian historiaa. Aloitimme Herakleitoksesta ja kävimme kuukauden aikana läpi matkan esisokraattisista filosofeista Platonin ja Aristoteleen kautta Augustinukseen, Tuomas Akvinolaiseen, Kantiin ja muihin hahmoihin päätyen lopulta Husserliin. Emme päässeet vielä korkkaamaan 1900-luvun poststrukturaalista filosofiaa, mutta tiedän että senkin aika tulee. Scottin avulla pystyimme lukemaan muutaman tärkeän kappaleen jokaiselta filosofilta samalla ja jälkikäteen henkistämään ideat ja heidän tapansa ajatella. Kokemus ajattelun ja filosofisen materiaalin muodonmuutoksen jälkeen oli kuin jokainen henkistynyt filosofi olisi antanut meille uudenlaisen tavan katsoa, kokea ja ajatella. Filosofiset ideat tulivat näin toimiviksi henkisiksi kyvyiksi ja mantereiksi,joissa seikkailimme Scottin kanssa tietoisuuden tutkimusmatkailijoina.

Aamumme alkoivat noin viideltä, sillä Scottilla on päivätyö, ja halusimme pystyä työskentelemään mahdollisimman paljon, näin ollen myös ennen hänen päivätyötään. Omistimme aamut käänteinen kultti -työskentelylle. Tästä prosessista on muodostunut tuon kuukauden ja sen jälkeisen ajan myötä minulle perusta omalle tutkimustyölleni. Nyt jälkikäteen katsottuna näyttää siltä, että käänteinen kultti alkaa muodostua vähitellen myös perustaksi uudelle tavalle meditoida, kohdata toisia, ajatella ja elää. 

Käänteinen kultti -työskentely lähtee siitä, että muodostamme tietoisen yhteyden johonkin kohteeseen. Havainnoimme kohdettamme ja ajattelemme havaitsemaamme asiaa ja sen yksityiskohtia. Tällä tavalla yhteys kohteeseen syvenee ja voimme tulla tietoisiksi siitä, miten kohde vaikuttaa meidän ajatuksiimme, elämänvoimiimme ja tunteisiimme, tai päämme, raajojen ja sydämen alueille. Jos olemme rehellisiä, oivallamme että nämä vaikutukset ovat pääasiallisesti oman sielumme reaktioita ja voimme täten tulla tietoisiksi näistä yksilöllisyyttä rakentavista voimista. Nyt kun astumme todella kohtaamaan nämä subjektiivisten mielikuvien taustalla olevat ajattelun voimat, koemme jotain mikä ei ole enää minun subjektiivista mielikuvaani todellisesta. Tämä on Vapauden filosofian ensimmäisen osan tärkeä kokemus. Mikäli pystymme sitten antautumaan näille voimille ja löytämään uuden elävän yhteyden niihin, voimme herätä kokemaan elämää subjektiivisen kuplamme toisella puolella. Tästä Arkhimedeen pisteestä käsin, jossa olemme synnyttäneet oman henkisen aktiivisuutemme omasta vapaasta tahdostamme, voimme alkaa luoda tietoista yhteyttä maailmankaikkeuden syvempiin tasoihin. Näinä aamun tunteina kehitimme Scottin kanssa suhdetta käänteiseen kulttiin sekä itseemme, toisiimme ja erilaisiin esineisiin henkisinä tosiasioina. Loimme syvän yhteyden kuuteen erilaiseen metalliin, taiteellisiin ja käytännöllisiin esineisiin sekä myös käsiimme. Päädyimme usein kohtaamaan valitsemamme esineen syvemmän luonnon sekä toisemme korkeammassa tietoisuuden tilassa, ja samalla tutkimme myös sitä, miten voimme toimia ja kommunikoida tällä uudella mantereella. 

Tässä Halloweenina tekemämme Ajattelun henkistämisen demonstraatio Scottin kanssa

Kuukauden aikana teimme lähes joka päivä myös kaikki Steinerin henkisen tiedon tie -kirjassa olevat luonnonhavainnointiharjoitukset. Käänteinen kultti -työskentely auttoi meitä syventämään kokemaamme, jolloin huomasin että minulle oli kehittynyt kyky käyttää ajattelun, tunteen ja tahtomisen voimia luovasti ja vapaammin toisistaan. Oli ilo seurata, kuinka lintujen laulun kuunteleminen tai perhosten katseleminen syventyivät meditatiivisiksi kokemuksiksi, mikäli annoin niille tilan tietoisuuteni sisäisissä maailmoissa. Eläimet, kasvit ja kivet kaikuivat minussa luoden uusia havaintoelimiä, joiden avulla pääsin kurkistamaan luonnon korkeammille tasoille. Samoin kuin filosofia alkoi elää minussa, alkoi luonto tuntua yhä oleellisemmalta ja elintärkeältä osalta ihmisten ja kosmoksen tietoisuuden evoluutiota.

Hengentieteen koulussa ja Saturnuksen paluun puristuksissa kummitustalossa 

Lähdettyämme marraskuun ensimmäisinä päivinä Pennsylvaniasta kohti Pohjois- New Yorkin osavaltiota olin täynnä intoa ja inspiraatiota. Oli kuin olisin syntynyt ja oivaltanut itseni monta kertaa edellisen kuukauden aikana. Seuraavan reilun kuukauden tulisin viettämään Albanyssä ja Hoosic Falls -nimisessä kylässä Global Schoolin ja Pam Balmerin, toisen Global Event College -jäsenen kanssa. Lähellä Hoosic Fallsia olisi myös seuraava yliopisto, Hampshire College, josta olin innoissani. Olin lähettänyt heille unelmani ja suunnitelmiani opiskella yliopistotutkinto vapauden filosofian, ajattelun elävöittämisen ja meditaation tutkimisen parissa, ja he olivat vastanneet suunnitelmiini erittäin myönteisesti.

Ensimmäisen viikonlopun aikana teimme töitä GlobalSchoolin kanssa Albanyssa, Amerikan vanhimmassa vapaamuuraritemppelissä. Global Schoolilla ei ole mitään tekemistä vapaamuurariuden kanssa, mutta oli hienoa päästä tutustumaan heidän temppeliinsä, kirjastoonsa ja tarkastelemaan pintapuolisesti, millaista työtä he tekevät. Huomasimme kuitenkin Scottin kanssa, että se mitä vapaamuurarit tekevät ulkoisten seremonioiden avulla, olisi meidän hengentieteilijöinä osattava tehdä puhtaasti sisäisten voimiemme kautta. Global Schoolin kanssa työskentelimme Tietoisuuden joogan parissa pyrkien löytämään aistihavaintojen kuten värien kanssa sellaisen yhteyden, jonka myös käänteinen kultti meille mahdollistaa. Tutkimme myös sitä, mitä amerikkalaisuus on ja mitä Amerikalla olisi annettavana omana erityislahjanaan hengentieteelle. 2020 olemme lähdössä koko Global School -koulun kanssa ensimmäistä kertaa Amerikkaan, ja tämänkin vuoksi olisi amerikkalaisten hyvä löytää elävä yhteys amerikkalaisuuden henkiseen inspiraatioon ja -lahjoihin. 

Albanyn jälkeen alkoi elämäni siihen asti vaikein kuukausi. Hoosic Fallsin kummitustalo ja Saturnuksen paluu antoivat minulle sopivan vastaiskun Scottin kanssa viettämieni ilon ja inspiraation täyteisten viikkojen vastapainoksi. Vaikeimpina hetkinä olin jo ostamassa lentoja takaisin Suomeen ja luovuttamassa kokonaan unelmastani löytää uusi elämänvaihe. Näitä viikkoja henkisesti tarkastellessani koen niiden elävän tummana mutta samalla sisäisesti rikkaana maaperänä matkani kokonaisuudessa. Tunnen että pystyn halutessani hakemaan sieltä voimia ja luottamusta sellaisina hetkinä jolloin raskaus, voimattomuus tai toivottomuus valtaavat minut elämäni seikkailujen keskellä. Koin tuona marraskuun hämärinä päivinä kuitenkin sen, että tämä aika Hoosic Fallsin kummitustalossa oli aivan yhtä tärkeää, rankkuudessaan positiivinen ja voimaannuttava kokemus elämäni kulussa. En enää osaa mitenkään sanoa että rankkuus, kärsimys ja voimattomuus olisivat jotenkin huonompaa aikaa ihmisen elämässä kuin keveyden, ilon ja inspiraation aika. Se mitä opin itsestäni noina aikoina antoi minulle suuren luottamuksen ja rohkeuden koko loppuelämääni. Kuitenkin minun täytyy myöntää, ettei tämä olisi välttämättä ollut mahdollista, ellen olisi saanut tukea Henkisen tiedon tie -kirjan ensimmäisestä luvusta. Koska olin kehittänyt kunnioittavaa hartautta ja totuudelle omistautumisen voimia, sekä itseni tarkastelua vieraana, pystyin mitä rankimpien haastavien hetkien ja omien haavojeni ja itsekkyyksieni keskellä tarkastelemaan rakkaudella itseäni kuin ketä tahansa ihmistä, jota rakastin. 

Heräsin noina viikkoina oivallukseen siitä, kuinka haluni opiskella filosofiaa oli osittain pinnallisen sankariunelman toteuttamista. Oivalsin tarpeeni haluta olla sankari – sellainen joka ajattelunsa voimien avulla pelastaa maailman ja ihmisiä kärsimyksestä, jonka tietämättömyys on ihmiskuntaan asettanut. Tämän oivallettuani koin, etten pystynyt enää lähtemään opiskelemaan filosofiaa enkä mitään muutakaan, ellen löytäisi syvempää ja todempaa motiivia toimia. Tämän marraskuun aikana Hoosic Fallsissa koin todellakin olevani tyhjän päällä. Tajusin ettei minua tässä kohtaa tule ohjaamaan mikään valmis vastaus. En pystynyt seuraamaan toisten neuvoja, en omia tarpeitani, tuntojani, ja koin ettei henkinenkään maailma antanut minulle ohjausta. Jouduin ottamaan yksin vastuun seuraavista askeleistani. Tämän vuoksi päädyin tekemään pitkiä meditaatioita näiden kärsimyksiä täynnä olevien päivien keskellä, sillä en tiennyt mitä minun olisi oikein tehdä. Näinä päivinä koin kuitenkin luovani eräänlaista, vielä toistaiseksi sisällötöntä henkistä substanssia, josta voisi ehkä joskus muodostua jotakin. Toisinaan yritin jälleen seurata vanhoja unelmiani taiteen ja hengentieteen parissa, mutta lähes saman tien sain – onneksi – nokkiini ja päädyin tuskanhiessä nukahtamaan huoneessa,jossa heräsin lähes joka yö kummituksien ja unihalvausten keskellä. Jos en aiemmin ollut juurikaan uskonut astrologiaan, uskoin kyllä tästä eteenpäin. Saturnuksen paluu oli nimittäin osunut kohdalleni juuri näille päiville. Aiemmin samana vuonna jopa naureskelin hiukan sille, miten minulle ei voisi sattua mitään ikävää Saturnuksen paluun aikana, sillä olenhan silloin ystävieni luona Amerikassa. Nyt tiedän että taivaan voimat toimivat pomminvarmasti, kun ne sattuvat osumaan kohdilleen! 

Opiskelimme Pamin kanssa Yeshayahun The New Experience of the Supersensible -kirjaa ja teimme myös hänen kanssaan työtä käänteisen kultin parissa päivittäin. Yeshayahun kirjaa lukiessani olin ihmeissäni, kuinka pitkälle hän oli työstänyt ajatteluaan, luettuani mitä yksityiskohtaisimmin kehitettyjä henkisiä havaintoja ajattelun muuntumisesta imaginatiiviseksihenkiseksi havainnontekovälineeksi. Käänteisen kultin kanssa pääsimme tutkimusmatkoille monien esineiden henkiseen olemukseen. Siementen kanssa tehty työ ja jopa vessapaperirulla saivat meidät kokemaan luonnon henkisen läsnäolon kaikkialla, ja älypuhelin vei meidät syvään kuiluun,josta meidän oli vaikea palata. Älypuhelimen eterisoitunutkokemus muodostui eräänlaiseksi mustaksi aukoksi ja pyrki imemään tietoisuuteni syvälle pimeään ja ahtaaseen kuiluun. Tämä oli ensimmäisiä kertoja kun oivalsin, miksi meidän on hyvä kasvattaa sisäisiä voimia perusteellisten ajattelu-, tunne- ja tahtoharjoituksien avulla: Tarvitsemme suuren määrän vietinomaisista toiminnoistaan vapautettuja ajattelun, tunteen ja tahdon voimia, mikä haluamme pitää itsetietoisuutemme kasassa vaativimmilla hengentieteellisillä tutkimusmatkoilla. 

Reissuni jatkuu Takojan seuraavassa numerossa Kaliforniaan enkelten, henkisten yliopistojen sekä uusien tietoisuuden syvyyksien kartoittamisen kanssa. Kiitos, että olette ottaneet osaa siihenastisen elämäni suurimmalle matkalle. Terveiset Saksasta seuraavan matkani keskeltä, johon palaan myöhemmin!